Siitä on nyt noin puoli vuotta kun tulin takaisin Suomeen. On yllättävää, kuinka vaikeaa on ylipäätään puhua koko aiheesta. Tosi asia on, että vaihto-oppilasvuoteni oli parasta, mitä itselleni on ikinä tapahtunut. Ehkä aihe on arka sen takia, että pelkään alkavani ikävöimään takaisin Californiaan. Kyllähän sitä vuotta joka päivä muistelee, mutta ei sen syvemmin. Viime vuosi muutti minua suuresti. Kun asuu vieraassa maassa "yksin", on aikaa miettiä kaikenlaista. Opin tuntemaan itseäni paljon paremmin. Oli kiva...
...löytää uusia puolia ja ajatuksia itsestä. Erilaiset ylä- ja alamäet kasvattivat henkisesti.
Saavuttuani St. Helenan viiniviljelmien keskelle rakastuin 6000 hengen kylään välittömästi. En ollut koskaan nähnyt kauniimpaa näkyä. St. Helena sijaitsee viineistä kuuluisan Napa Valleyn laaksossa, n. 1½ tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta. Vuoden aikana sain asua kahdessa täysin erilaisessa perheessä. Molemmissa perheissä minulla oli kaksi nuorempaa veljeä, niin kuin täälä koti-Suomessakin. Tilanne oli entisestään tuttu, eli suoraan sanottuna sain vain pomputella poikia mieleni mukaan niinkuin isosiskot yleensä tekee. No ei suinkaan. Itseasiassa se ei ollut mitenkään helppoa ansaita luottamusta teini-ikäisiltä pojilta. Aluksi sai olla varpaillaan, mutta ajan myötä lähennyttiin.
Anyway, kuten sanoin; perheet olivat hyvin erilaisia. Ensimmäinen perhe arvosti erityisen paljon sukulaissuhteista huolehtimista, ja niinpä vuoden aikana tutustuin suurimpaan osaan heidän sukulaisistaan. Vapaa-ajalla käytiin ulkona syömässä, katsottiin elokuvia ja matkustettiin.
Toinen perhe erosi ensimmäisestä ensinnäkin siinä, että minut majoitettiin vierastaloon, jossa sain asua omassa rauhassa. Minulla oli oma keittiö, kylpyhuone, suuri makuuhuone, suuri vaatehuone jne... Ja tottakai ulkona oli uima-allas ja poreamme. Tämä perhe oli hyvin kiireinen uranuurtaja perhe viinitiloineen. Minulle annettiin paljon vapauksia mikä oli tietenkin mukavaa, mutta joskus olisin toivonut saavani enemmän huomiota ja aikaa vanhemmilta. Yleensä tapasimme n. kerran päivässä enemmän tai vähemmän hienolla illallisella.
Koulussa opiskelin ihan niin kuin muutkin koulun oppilaat. Olin ainoa vaihto-oppilas 500 oppilaan koulussa. Aluksi oli vaikeuksia kielen kanssa, mutta keväällä no problem. Kavereita sain eri oppitunneilta ja harrastuksista. Syksyllä pelasin lentopalloa koulun joukkueessa. Menestyimme todella hyvin; voitimme ensin piirinmestaruuden, sitten toisen suuremman mestaruuden ja en ollut uskoa todeksi kun sijoituimme 7. koko Californian osavaltiosta (1403 joukkueesta). Syksyllä pelasin myös American baseballia joukkueessa, joka ei menestynyt erityisen hyvin, mutta meillä oli hauskaa. Baseballin pelaaminen oli aluksi vaikeaa, mutta loppujen lopuksi se ei eronnut kovin paljoa suomalaisesta pesäpallosta.
Amerikkalainen koulu eroaa suomalaisesta koulusta esimerkiksi siten, että joka koulupäivä on samanlainen puolen vuoden ajan. Erilaista oli myös se, että koulussa urheilu oli hyvin keskeistä ja koulun henki oli mahtava, mikä huokui mm. koulun Am. jalkapallo otteluissa. Elämä koulussa oli juuri niin kuin elokuvissa. Käytävillä törmäsi juoksenteleviin cheerleadereihin ja rehenteleviin Am. jalkapallon pelaajiin. Koulussa syötiin monesti vain hampurilaisia, pizzaa, burritoja tai omia eväitä. Opettajia teititeltiin (Mrs, Mr, Ms). Uusia aineita oli mm. vuosikirjan valmistus ja kukkien sidonta. Vuodessa oli vain kaksi "koeviikkoa".
Vuosi on pitkä aika, mutta se kului nopeasti. Onnekseni ehdin matkustaa ja nähdä paljon erilaisia paikkoja. Kävin mm. Los Angelesissa, Las Vegasissa, Grand Canyonilla, San Franciscossa monia kertoja, Yosemite -puistossa, New Yorkissa ja Hawaiilla. Suurin osa reissuista oli Rotareiden järjestämiä. Näillä reissuilla tutustuin moniin muihin vaihtareihin.
Vuoden aikana jouduin valitettavasti käymään muutaman kerran lääkärissä, mikä oli todella kallista. Amerikassa moni asia on halpaa, mutta toisaalta taas moni asia maksaa niin paljon enemmän kuin Suomessa. Esimerkiksi siitä olen tosi onnellinen, että opiskelu Suomessa on ilmaista, kun taas Amerikassa siitä saa maksaa vuodessa kymmeniä tuhansia dollareita. Se onkin niin hassua, että silti suomalaista koulutusta arvostetaan enemmän kuin amerikkalaista. Näyttää siis siltä, että valitettavasti minun täytyy ensin opiskella Suomessa ja sen jälkeen voin kuvitella lähteväni takaisin Amerikkaan.
Loppujen lopuksi sanoisin, että amerikkalainen ja suomalainen kulttuuri ovat hyvin samanlaisia. Mielestäni Suomi on parempi maa asua, mutta rakastuin Californiaan niin paljon, että jonain päivänä sinne vielä palaan.
Annalotta Saarikoski