Teksti: Josefiina Viertoma
Maailma on muuttunut paljon pienessä ajassa. Yksi syy tähän varmasti on Internet ja sen lisääntynyt käyttö. Se on tuonut meille uutta tietoa, muuttanut persoonallisuuttamme ja vaikuttanut mielipiteisiimme. Ei ole ihme, että ihmiset ovat huomanneet sen monet mahdollisuudet. Onhan sillä lähes koko maailman kattava vaikutusvalta. Internetissä ja tietokoneella tehdään nykyään melkein kaikki. Internetissä voi kertoa mielipiteensä jostain asiasta koko maailmalle, vaikuttaa asioihin osallistumalla esimerkiksi nettiadresseihin tai pyytää apua ongelmiinsa kohtalontovereilta. Mahdollisuuksia on miljoonia.
Ennen, kun ei ollut Internettiä, oli paljon vähemmän mahdollisuuksia tuoda julki mielipiteitänsä. Pienessä kylässä, missä ilmestyi kenties vain yksi ainoa sanomalehti, ei voinut ilmaista mielipidettänsä ainakaan kovin helposti. Kaikki tunsivat toisensa. Jos joku kirjoitti lehteen, että naapurin kissojen ainainen mouruaminen ärsytti, kaikkihan heti arvasivat, että naapurin Martta se siellä taas valitti. Nykyään Martta voisi kirjoittaa nettiin jollekin asiantuntevalle eläinlääkärisivulle ja kysyä onko ainaiseen mouruamiseen jotain lääkettä tai parannuskeinoa. Niin jäisivät naapurin haukut kuulematta jatkuvasta valittamisesta.
Eräs tapa ilmaista itseään on päiväkirjan kirjoittaminen Internetissä. Vanhat ihmiset tietysti hämmästyvät, kuka nyt päiväkirjojansa esille laittaa? Nehän ovat salaisia! No, nykymaailma on muuttunut aika paljon. Ihmiset ovat tulleet joka suhteessa avoimemmiksi, puhuvat suureen ääneen asioistansa kännykkään keskellä ruuhkaa ja laittavat kouluun paljastavia vaatteita. Ei sitä ennen napapaidoissa ja tiukoissa farkuissa historian tunneilla oltu. Media on vaikuttanut tähänkin. Ei ole mitään ihmeellistä enää kertoa kaikille yksityisasioitansa.
Toki sopii muistaa, että Internetissä on niin paljon erilaisia kirjoittajia. Joku paljastaa nimellisenä kaiken, suuren julkisuuden toivossa. Toinen taas kirjoittaa nimettömänä omaksi ilokseen, kun ei ole löytynyt sopivaa vihkoa käsin kirjoittamiseen ja ajatellen, että kun sillä tietokoneella muutenkin tekee kaiken, niin kirjoitetaan päiväkirjakin sinne. Tai sitten hän haluaa apua ongelmiinsa ja kommentteja kirjoituksistansa. Joku kustantaja saattaa lukea lahjakkaan kirjoittajan ajatuksia ja huomata todellisen uuden kyvyn. Ties jos hänestä tulee kirjailija, sitten kun aika on kypsä. Ja voihan sieltä löytää kohtalontoverin, ystävystyä sen kanssa ja huomata, että joku muukin on kokenut samoja asioita kuin minä. “En olekaan ainut epänormaali, jipii!” Ihmiset ovat siis keksineet hyvät mahdollisuudet ratkoa ongelmia ja saada itsensä tunnetuksi.
Onhan yllämainituissa nyt paljon enemmän mahdollisuuksia mitä voi tapahtua, kuin siinä, mitä voi tapahtua, jos kirjoittaa pelkästään paperipäiväkirjaa pöytälaatikkoon. Siinä tapauksessa voi olla, ettei kukaan näe sitä, ja ainut mitä voi ehkä tapahtua, on, että ärsyttävä pikkusisko löytää sen ja syöttää koiralle. Tällöin tulee mieleen ehkä että olisi sittenkin kannattanut kirjoittaa nettiin. Siellä se ainakin olisi pysynyt paremmassa turvassa, ellei jokin virus olisi tullut tai jotain muuta vastaavaa.
Joka tapauksessa, päiväkirjan kirjoittaminen Internetiin ja ne monet muut eri tavat ilmaista itseään siellä, kertovat median luomista mahdollisuuksista, joita ihmiset viisaina ja kekseliäinä ovat ymmärtäneet hyödyntää. Nykyaikana on niin paljon erilaisia mahdollisuuksia kaikissa eri asioissa. Nykyaikana ollaan avoimempia ja puhutaan kaikista asioista reilusti. Kysellään ja kysytään apua, joko siellä netissä tai sitten kadulla joltakin vastaantulijalta. Minusta se ainakin on hyvä asia, ei tehdä sitten niin paljon kaikenlaisia tyhmyyksiä ja virheitä kuin mummomme teki omassa nuoruudessaan. Tämä avoimuus on varmasti tehnyt jossain suhteessa ihmisistä viisaampia kuin ennen. Ihmiset ovat myös hieman sosiaalisempia, tutustuvat uusiin ihmisiin, joihin he kenties ovat tutustuneet Internetissä. Heillä on myös paljon kontakteja.
Koko kiitos ei kuitenkaan kuulu pelkästään Internetille, vaan myös niille monille muille medioille ja tietenkin niille harvoille ihmisille, jotka ovat uskaltaneet tarttua asioihin ja tuoda niitä julki. Ilman heitä ei maailma varmastikaan olisi näin avoin kuin nyt. Saamme siis vähän kiittää heitäkin, sillä välin kun uskallamme ja saamme kirjoittaa vapaasti ongelmistamme, joista ei vielä muutama kymmenen vuotta sitten kukaan oikein uskaltanut puhua.