Etusivu
Toimitus
Pääkirjoitus
Päänavaus
Syntyjä syviä
Uutisia ja tapahtumia
Kalukukkaro
Kulttuuri
Urheilu
Valokuvat ja videot
Rehtorin palsta
Opon palsta
VIP
Ikkuna ulkomaille
Mappi Ö
Oppilaskunta
Arkisto

 

Teksti: Tony Tuomela

 

Laulu ”Afrikka, sarvikuonojen maa” on eräs tunnetuimmista Eppu Normaalin kappaleista, jota suomalaiset yhä parin vuosikymmenenkin jälkeen. Eikä ihme, sillä laulussa on käytössä monia kuuntelijaan voimakkaasti vetoavia retorisia keinoja. Yleisin keino on loppusoinnut, niitä on käytetty perinteiseen tapaan oikeastaan koko ajan. Loppusoinnut ovat ikään kuin kantava voima, joita on käytetty samaan tapaan monissa muissakin Eppujen sanoituksissa. Muiden keinojen tarkoitus on lisätä vaikuttavuutta entisestään.

Toinen kovassa käytössä oleva retorinen keino on tunteisiin vetoavat ja muutenkin tehokkaat sanavalinnat. Sen, että Afrikasta tulevien ihmisten kerrotaan olevan nälissään ja että sarvikuonoja ammutaan muistuttaa kuulijaa että siellä eivät asiat ole kunnossa. ”Jossain syödään lapsia” on myös voimakas ilmaisu, joka saa varmasti monen ensi kertaa laulua kuuntelevan höristämään korviaan. Puhumattakaan sanasta ”neekeri”, jota ainakin nykyään pidettäisiin monessa yhteydessä sopimattomana.

Laulun sanoituksessa on käytössä myös joitakin kielikuvia, esimerkiksi ”julma aurinko” on selkeä personifikaatio ja ”kusta silmään” voimakas metafora. Laulussa voi myös huomata rikkaiden valkoisten ja köyhien mustien ihmisten polarisointia. Kuitenkin se, mikä tuo laulun sanoihin aivan uutta ulottuvuutta, on huumori. Selvimmin sen käyttö tulee esille kertosäkeessä, jossa on käytetty myös kuulijan puhuttelua retorisen kysymyksen muodossa ja sen jälkeen minä-muotoa. Myös säettä ”Sitten sarvi kainalossa Nairobissa sammutaan” voi pitää humoristisena. ”Kyselemään aivan kummia” menee jo ironian puolelle.

Minulle laulu tuo mieleen juuri niitä tavallisia asioita Afrikasta, jotka voi tiivistää siihen että siellä on monin paikoin asiat huonosti. Sanoista tulee esille, että asia on vakava, mutta sitä ei ole silti yritetty käsitellä liian raskaasti koska huumoriakin on mukana. Kenties laulussa ei ole aivan kokonaisvaltaista kuvausta siitä, millainen tilanne Afrikassa on tai on ollut, mutta minun ja varmasti monen muunkin mielestä sitä on silti mukava kuunnella.

 

 

------------------------------

 

 

 

Biisianalyysi: Joulupukki matkaan jo käy

 

Teksti: Teemu Kuutti

Laulussa käytetään melko paljon retorisia keinoja, mm. toistoa huudahduksia ja retorisia kysymyksiä, mutta parhaiten mieleen jäävät loppuäänteet. Heikki Salon mukaan säkeen viimeinen sana on painokkain ja jää parhaiten mieleen, ja koska loppuäänteet ovat säkeiden lopussa, ne jäävät vielä paremmin mieleen. Keinot ovat valittu varmaankin siksi, että ne ovat tilanteeseen sopivia ja niillä saa asian tuotua tehokkaasti kuulijoille.

 

 

Joulupukki matkaan jo käy

 

Ei itkeä saa, ei meluta saa,

joku voi tulla ikkunan taa.

Joulupukki matkaan jo käy.

Nyt nimien kirjaan merkitään taas:

tuhma vai kiltti, ajatelkaas!

Joulupukki matkaan jo käy.

Taas pienet tontut liikkuu

ja muistiin merkitsee,

niin joulupukki tietää saa,

kuka lahjat ansaitsee.

Siis: Ei itkeä saa, ei meluta saa,

sopu on paljon mukavampaa.

Joulupukki matkaan jo käy.

 

Ken lelut nuo saa,

ken pelit nuo saa?

Monta on pientä odottajaa.

Joulupukki matkaan jo käy.

Hän nuketkin hienot tytöille tuo,

pojille autot upeat nuo.

Joulupukki matkaan jo käy.

Ja kohta luona kuusen

taas juhlaa viettää voi,

taas lahjakääröt aukaistaan

ja joululaulut soi.

Siis: Ei itkeä saa, ei meluta saa,

tonttu voi tulla ikkunan taa.

Joulupukki matkaan jo käy.

 

 

------------------------------

 

 

                                                                                      

Teuvo ja retoriset keinot

Teksti: Niina Kukkasmäki

Leevi and The Leavingsien kappale Teuvo sisältää paljon erilaisia retorisia keinoja. Niitä käytetään monipuolisesti, ja joitain useimmin ja enemmän. Toisia käytetään vain kerran ja toiset keinot ovat käytössä koko kappaleen ajan.   

Laulussa käytetään paljon liioittelua ja ironiaa. Monesti niitä käytetään yhdessä, jotka luovat lauluun hieman hauskuutta, vaikkei laulun teema itsessään ole hauska. Jo kappaleen nimi (Teuvo maanteiden kuningas) on liioiteltu ja hyvin ironinen.     

Laulussa vedotaan tunteisiin. Laulu kokonaisuutena on tunteisiin vetoava, mutta tietyissä kohdissa se on vielä näkyvämpää. Erilaisista toiveista ja äidin sankaripojista puhuvat virkkeet erityisesti vetoavat tunteisiin.          

Laulussa käytetään paljon loppusointuja ja riimittelyä. Ne toistuvat laulun alusta loppuun saakka. Virkkeiden viimeiset tavut ovat samat joka toisessa virkkeessä. Tämä on paljolti määrännyt sanavalintoja, jotka ovat erilaisia osuvia sanaleikkejä.                                             

Laulusta löytyy myös vastakkain asettelua. Erityisesti vastakkain ovat äiti ja poika. Vastakkain asettelu ei ole niin selvää eikä se ole jyrkkää. Vastakkain ovat myös automalli Anglia ja automerkki Sierra. Elämästä ja kuolemasta kertoo kokonaisuudessaan koko laulu, ja ne ovat juuri ehkä tärkeimmät ja erottuvaisimmat. Koko kappale on kirjoitettu minämuodossa, mikä saa laulun kuulostamaan henkilökohtaiselta.

Leevi And The Leavings käyttää monesti ironiaa lauluissaan. Monet laulut ovat vakavia ja surullisiakin, mutta he saavat mukavasti ironian silti upotettua kappaleeseen. Toisto ja loppusoinnut ovat myös yleisiä monissa heidän muissakin kappaleissaan.                                            

Keinot vetoavat minuun ainakin, ja nyt vielä enemmän, kun analysoi ja tulkitsee niitä yhä tarkemmin. Erityisesti pidän ironian käytöstä, koska se saa hieman pilkettä silmäkulmaan vakavampiinkin lauluihin. Luulen keinojen vetoavan myös muihin, sillä niitä on monipuolisesti. Niitä on myös suunnattu erilaisille kohteille: aikuisille, vanhemmille ja nuorille.

                       

Kappale: Leevi And The Leavings – Teuvo maanteiden kuningas

 

 

                     

------------------------------

 

                                                                                                                                                                                                                                              

 

Leevi And The Leavings – Teuvo maanteiden kuningas                                                                     

San. Gösta Sundqvist                                                                                                                                                                                         

Säv. Gösta Sundqvist

 

 

 

 

Opiskelijan elämää

Teksti: Jukka Vaskivuori

                                                                                                                                                                                                                                              

Kotikouluni luokassa tunkkainen ilma,

tuoli kova ja pulpetti ruma.

Vielä mieletön pääkipu väsymyksen kera

se opiskelutahtia haittaa.

Takapenkissä käsihini nojatessani

olin nuokkunut muutaman vartin.

Unen syvyyksissä lampaita laskiessani

olin unohtanut retoriset keinot.

 

Näissä aivoissa ajatuskin helpotus ois.

Voisko järkikin mua vähän auttaa?

Mut huono ilma ja pääkipu väsymyksen kera

mun opiskelutahtia haittaa.

 

Insinööriksi haaveita runsaasti omistan.

Turha on opojen kaikkia lahopäitä neuvoa.

Nyt mä koulunumeroja jollakin komistan.

Keväällä en jaksa mä uusintoja läpi seuloa.

 

Tunnin lopuksi vielä mä puhuttelun sain.

Ope melkoisen saarnan mulle antoi.

Välkällä yllätys hertzlaagin vielä mä koin.

Sen huonot elämäntavat kai ratkoi.

 

Oijoijoijooi, mun opiskelut loppuu.

Oijoijoijooi kaikki kuopattiin monttuun.

 

------------------------------

 

 

 

Tehokeinot kukkivat!

 

Eppu Normaali – Murheellisten laulujen maa

 

Teksti: Jussi-Pekka Heinonen

 

Eppu Normaalin kappaleessa murheellisten laulujen maa käytetään tietynlaisia kielen tehokeinoja. Tässä kappaleessa näillä keinoilla on selvästi tarkoitus vaikuttaa kuuntelijaan tehokkaasti. Kappale kietoutuu eräänlaiseen tarinaan, jota pyritään elävöittämään tarkoin valituilla sanoilla. Laulun osissa  käytetään riimitystä, joskaan se ei ole aivan säännöllistä.

                      Kappaleesta voi löytää myös tietynlaisen ironian. Kuten yhdessä kohdassa sanotaan: ”Keskeltä kumpujen, mullasta maan, isät ylpeinä katsovat poikiaan, työttömyys, viina, kirves ja perhe, lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe”. Jos isät ovat ylpeitä pojistaan työttömyyden ja viinan takia, niin siinä jos missä on pientä ironiaa.

                      Nämä tehokeinot, mitä laulussa on käytetty, vetoavat minuun voimakkaasti. Aina kun kuuntelen kyseistä kappaletta, mieleeni tulee selvä kuva ja tarina, eräänlainen elokuva. Lauluntekijä on siis onnistunut sanoittamaan kappaleen oikealla tavalla.

                      Uskon, että kappale vetoaa myös muihin kuulijoihin suurin piirtein samalla tavalla. Se vaikuttaa joihinkin enemmän ja joihinkin taas vähemmän. Voi tietysti olla, että joku ei saa tästä kappaleesta mitään irti, ja tämä kappale ei välttämättä anna jollekin samaa kuvaa kuin minulle, mutta se taas on yksilökohtainen asia.

                      Kappaleessa käytetyt tehokeinot on valittu juuri siksi, että kuulija saa sen tietyn kuvan siitä asiasta, mitä laulussa on pyritty kertomaan. Laulussa on jonkin verran liioittelua, mutta se sopii siihen todella hyvin, koska juuri se antaa hyvän vaikutelman. Sanoma tulee perille.

                      Tämän laulun sanoittaja on todella taitava, ja käyttää samantapaisia keinoja myös muissa lauluissaan, joskus hieman enemmän ja joskus vähemmän. Kuitenkin hän saa kerrottua lauluissaan sen asian, minkä hän haluaa, ainakin minun mielestäni.

 

 

 

 

Syyttömänä syntymään
Sattui hän
Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Jossa jo esi-isät
Juovuksissa tottakai
Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai

Perinteisen miehen kohtalon
Halus välttää poika tuo
En koskaan osta kirvestä
Enkä koskaan viinaa juo
Muuten juon talon

Lumihanki kutsuu perhettä talvisin
Vaan ei tahdo tehdä koskaan lailla isin
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa
Hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
Ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
Kohti laukkaa, viina kauppaa

Sen miehen epätoivoon ajaa
Kun halla viljaa korjaa
Keskeltä kylmän mullan hiljaa
Kylmä silmä tuijottaa
Kun kirves kohoaa

Keskeltä kumpujen
Mullasta maan
Isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
Joka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
Ei mittaa järki eikä kärkimäärä
Joka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
Ja kiinni pysyvät taivaan portit
Einari Epätoivosta ne kertovat

 

 

------------------------------

 

 

Mascara - Erittäin hyvä ellei täydellinen

Teksti: Juha-Matti Rantamäki

 

"Erittäin hyvä ellei täydellinen" on kappale, jossa kerrotaan tapahtumista. Tässä kappaleessa ei käytetä montaakaan kielen tehokeinoa. Alusta lähtien huomaa kuitenkin kappaleessa rimmaavat loppusoinut, jotka jatkuvat aivan kappaleen loppuun asti. Ne kertovat myös taitavista sanavalinnoista biisin saadessa samalla värikkyyttä ja ne ovat myös osa sanaleikkiä kappaleen aikana. Tästä hyvinä esimerkkinä ovat sanaparit: leikki ja feikki, sekä mätti ja jätti.

                      Kappaleessa pienempänä kielen tehokeinona on liioittelu, sillä sitä ei ilmene kuin yhdessä kohtaa. Sitä käytetään kappaleessa yrittäessä vedota tunteisiin. Tämä liioittelu näkyy heti ensimmäisen säkeistön alussa: "yksin aina olla sain".

                      Kuten lähes kaikissa sanituksissa on kertosäe, löytyy se tästäkin. Kappaleessa toistuu samat sanat, jotka kertovat täydellisyydestä ja tätähän on korostettu. Näkyvimpään osaan se on saatu laittamalla se aina samalla tavalla ja toistamalla sitä 8 kertaa.

                      Kappaleessa esiintyvät minä- ja sinä-muotoja, joten sanoitus on kuin jonkun omaa puhetta, jolla yritetään vedota tunteisiin. Omasta kielestä tulevat myös monet kuvakielen ominasuuskuvailut ja sanavalinnat, mitä ilmenee sanoista: "sydän juuria myöten mua raastoi". Kappaleesta yleseen käyttöönkin on tullut sen nimikin: "erittäin hyvä ellei täydellinen".

 

 

Mä oon erittäin hyvä ellen täydellinen,

erittäin hyvä, täydellinen.

Etsin kundii tiukkavartaloista,

joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!

 

Mä oon erittäin hyvä ellen täydellinen,

erittäin hyvä, täydellinen.

Etsin kundii tiukkavartaloista,

joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!

 

Yksin aina olla sain,

diskoista sua turhaan hain.

Juttujas, sit linjoilla heitti,

missä olit sä, mulle jo keitti.

Tosi jorman mä sit tapasin,

fiilarit sitä kohtaan salasin.

Kirjeenvaihdosta alkoi se leikki,

Ei unelmien mies ollutkaan feikki!

 

Mä oon erittäin hyvä ellen täydellinen,

erittäin hyvä, täydellinen.

Etsin kundii tiukkavartaloista,

joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!

 

Mä oon erittäin hyvä ellen täydellinen,

erittäin hyvä, täydellinen.

Etsin kundii tiukkavartaloista,

joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!

 

Suulla supliikki miehen haastoin,

sydänjuuria myöten mua raastoit.

Kun kuolla kupolissa mätti,

kylmästi se mut kyydistä jätti.

Hi, sä valehtelit mulle,

ehdin jo antaa lovee sulle.

Luulin sitä tzoukiks vaan,

sanoit, että sulta mä yllärin saan!

 

Mä oon erittäin hyvä ellen täydellinen,

erittäin hyvä, täydellinen.

Etsin kundii tiukkavartaloista,

joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!

 

Mä oon erittäin hyvä ellen täydellinen,

erittäin hyvä, täydellinen.

Etsin kundii tiukkavartaloista,

joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!

 

Mä oon erittäin hyvä ellen täydellinen,

erittäin hyvä, täydellinen.

Etsin kundii tiukkavartaloista,

joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista.!

 

Mä oon erittäin hyvä ellen täydellinen,

erittäin hyvä, täydellinen.

Etsin kundii tiukkavartaloista,

joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!

 

 

------------------------------

 

 

 

Uunimakkaralaulu  (Sävel: M. A. Numminen – Kookospähkinä)

 

Teksti: Iida-Sofia Yli-Kokko

 

Muistatko miltä maistuu uunimakkara?

Sitä ruokalassa ensi kerran söin

On mummonmuusia ja kevytmaitoa,

Kun Tainan kanssa ahmimme vain uunimakkaraa

 

Muistatko miltä maistuu uunimakkara?

Ei lasagne, ei suklaa auta lain

On paljon ruokia, myös hyviä vuokia,

Mut uunimakkaraa me fanitamme vain

 

Uunimakkaraa me fanitamme vain,

Sitä lisää viime kerrallakin hain

Vaik hyvä spagetti ois lautasellamme,

Mut uunimakkaraa me fanitamme vain

 

 

Muistatko miltä maistuu uunimakkara?

Joka kuudetta tiistaita ootamme

Ja sillä viikolla oomme ihan intona

Näin ruokalaan kiidämme ja jonoon liidämme ja pöytään hiihdämme

 

Muistatko miltä maistuu uunimakkara?

Keittäjät sen meille paistaa ain

Ois salaattiakin ja fetajuustoa,

Mut uunimakkaraa me fanitamme vain

 

Uunimakkaraa me fanitamme vain,

Sitä lisää viime kerrallakin hain

Vaik hyvä spagetti ois lautasellamme,

Mut uunimakkaraa me fanitamme vain

 

 

------------------------------

 

 

Kaija Koo – Tinakenkätyttö,

säv. ja san. Markku Impiö)

 

Hermosavut                 

Teksti: Eija Mäntylä

 

Ei, ei ei, en tätä salaa,          

tällä lailla hermo palaa,

kunnes jälleen hermosavut saan.

 

Mä katson huolestuneena sätkää,

tämä ihana ja valkoinen piristää.

Mutta onko siellä suunnalla ketään,

joka voisi sauhutella mun kaa.

 

Tää on parhain asia, vaikka

siinä lukee: ”Rökning kan döda!”

 

Ehkä tämä on luotu tappamaan,

että kaikki tietää mitä käyttää.

 

Ei, ei ei, en tätä salaa

tällä lailla hermo palaa,

kunnes jälleen hermosavut saan.

 

Joo otan sätkän ennen aamua

ennen kuin hermot meinaa pettää taas

kun aurinko nousee on parempi olla.

 

Mä muistan kuinka koulussa poltettiin,

kun nurkan takana kaikki me istuttiin.

Ja unissani mä palaan muistoihin,

ja nauran omalle roolilleni.

 

En mä voi olla paikoillaan,

muuten tässä hermot taas palaa.

 

Menen sinne missä on hiljaista,

siellä rauhassa sauhutella saan.

 

Ei, ei ei, en tätä salaa,

tällä lailla hermo palaa,

kunnes jälleen herosavut saan.

 

Joo, otan sätkän ennen aamua

ennen kuin hermot meinaa pettää taas

kun aurinko nousee on parempi olla.

 

Tämä huume sut loppuun käyttää

se todella houkuttelee

kaikki todelliselta jo näyttää

ja minä sytyn tuleen,

tuon kauniinvalkoisen

mistä saisin toisen, tuo kauniinvalkoinen.

 

Ei, ei ei, en tätä salaa, tällä lailla hermo palaa, kunnes jälleen hermosavut saan.

 

Joo, otan sätkän ennen aamua

ennen kuin hermot meinaa pettää taas,

kun aurinko nousee on parempi olla.

 

 

------------------------------

 

 

 

PMMP-Leskiäidin tyttäret , san.Paula Vesala

 

Turhaa kaikki vaan

 

Unessa yksin juoksen pakoon pimeää.

Sieluni kahlittu ruosteiseen rasiaan.

Uskallanko enää sua koskettaa?

Mitä annat mun ymmärtää?

 

Piiloutuisit kuitenkin tai leikkisit sielullain.

En anna sun satuttaa.

Pyydän, voisitko sä lopettaa?

 

Ahdas mieli

pyrki päälle heikomman.

Sorruin, alemmas vain vajosin. Näethän?

Kaikki päättyi tähän.

Rakastit mua liian vähän.

 

Aina ennen luulin kai

olevani onnellinen.

Pyysit anteeksi tekojas.

Sokeana suhun luotin.

 

Paeta yritän

muistoja ikäviä.

Piiloutua koitan,

et ainiaaksi katoaisin.

 

Odotukset kaikki turhaa.

Pyysin sulta turhaan kaiken mitä tahdoin;

ikinä en saanut mitään.

-Miksi me edes yritettiin?

 

Miksi me edes yritettiin?

 

Tarina tää meidänkin,

päättyi vihdoinkin.

Lähdit muttet sanonut minne meet.

Koitin sua tavoittaa.

Odottamatonta, mutta kuitenkin,

kuulin myöhemmin.

Pois lähdit ennen aikojas,

nähdäänhän vielä?

 

------------------------------

 

 

 

Keltainen sisäpelikenkä

 

Tekijät: Jaakko Väljä & Juha-Matti Järvenpää

 

Keltainen sisäpelikenkä

 

Keltainen on sisäpelikenkä sinisellä kentän lattialla.

Keltainen hikipanta hikisessä ranteessa.

Tuomari pilliin puhaltava ja rangaistuksia paljon jakeleva.

 

Huono on pelaaja vaihdossa, puhki kuluneella penkillä.

Maalivahti voimattomaksi jäänyt uskomattoman jalkakynän edessä.

Silmät kiinni painuneet.

Hävinneenä kotimatkalla.

 

Leijat eivät tarvitse syytä syöttää.

Leijat eivät enää koskaan vaihda.

Ryhmähengen joukkueelta poistaa.

tavoitteena kikkailla yksin läpi kentän.

 

Valkoinen on pelipaita hikinen, hengittävä materiaali ihoa vasten

Viimeinen puolustuskuvio, vähimmänkin tehon menettänyt.

Hiki valuu punaisella poskella, pää mailaan nojaten.

 

Valkoinen on pallo maalissa, yllätetyn maalivahdin takana.

Pitkä on vihellys merkkinä jälleen uudesta maalista.

Käsi tuuletukseen noussut.

Leija yksin hurraamassa.

 

Leijat eivät tarvitse syytä syöttää.

Leijat eivät enää koskaan vaihda.

Ryhmähengen joukkueelta poistaa.

tavoitteena kikkailla yksin läpi kentän

 

Sotajumala - Kuolleet

Harmaa on talvinen taivas, värittömässä metsän laidassa.
Harmaa on reikäinen liha, harmaassa univormussaan.
Kokardi auringon haalistama. Arvomerkit sateen kuluttamat.

Musta on saapas jalassa, mustaksi palaneessa lihassa.
Mustassa repaleisessa hylyssä, ässä alas ammuttu.
Silmät aukinaisiksi jääneet.
Kyyneleet kuoleman porteille.

Kuolleet eivät tarvitse syytä kostaa.
Kuolleet eivät enää koskaan valita.
Elon hengen kehosta pois nostaa.
Kohtalona kuolla maansa puolesta.

Valkoinen on lumipuku yössä, siluetti horisonttia vasten.
Valkoiset huulet jäätyneessä suussa, pää aseeseen nojaten.
Viimeinen vartioasema. Viimeisenkin miehen menettänyt.

 

Punainen on veri hiuksissa, luodin lävistämässä päässä.
Punainen on reikä merkkinä, viimeisestä hengenvedosta.
Suu huutoon jähmettynyt.
Kapteeni joukon johdossa.

Kuolleet eivät tarvitse syytä kostaa.
Kuolleet eivät enää koskaan valita.
Elon hengen kehosta pois nostaa.
Kohtalona kuolla maansa puolesta.

 

------------------------------

 

 

J. Karjalainen

Merenneitoni ja minä

 

Teksti: Mikko Aro

 

Kappaleessa ei ole kovin paljoa käytetty retorisia keinoja. Kuitenkin heti alussa Karjalainen käyttää kuvailua, kun hän sanoo naisen olevan merenneito, ikään kuin satumaisen kaunis.

                      Toisessa säkeistössä hän kuvaa naisen isää ahdiksi teemaan sopien ja naisen kotia ahdin valtakunnaksi. Tämä luo jännittävää tunnelmaa: se vetoaa tunteisiin.

                      Laulussa esiintyy myös vastakohta-asettelua viimeisessä säkeistössä, kun ihmisistä pinnan alla ja pinnan yläpuolella kerrotaan erikseen. Pinnan alla on hauskempaa ja rauhallista, kun taas yläpuolella on alkanut kohu ja ihmiset pinnallisia.

 

 

Kävelin hiekkarantaa ajatuksissani,
Kun hän seisoi minun edessäni
Satumaisen kaunis nainen sanoi
Minä olen merenneitosi

Ja hän otti minut mukaan ahdinvaltakuntaan
Mä toivoin ettei ahti olisi kotona
Hei, älä pelkää ei ahti ole täällä hän sanoi
Se on jossain kaukana kalassa

Uulalalaa...ulapaa...Aallot laivat keinuttaa...
Tatataa..tatatata..lalalaa...pinnan alla...l
Meillä oli hauskempaa
Merenneitoni ja minä

Hän antoi mullee jotain ihme lääkettä
Ja pystyin hengittämään vedessä
Ja hän sukelsi alas ja otti kädestäni kiinni
Ihmeissäni haukoin henkeä
Niin kaunista maisemaa ei maan päällä koskaan nähdä saa-a-
Varo vähän ongenkoukkuja, hän sanoi
Ne on joskus aika pahoja

Uulalalaa...ulapaa...aallot laivaa keinuttaa
Tatataa...tatatata...lalalaa...pinnan alla...
Meillä oli hauskempaa
Merenneitoni ja minä

Samaan aikaan pinnalla oli kohu alkanut
Onko suosittu rokkitähti hukkunut
Rannalta löytyi ainoastaan vanha rannekello
Ja vaateparsi hälle kuulunut
Ei pysynyt pinnalla Karjalainen
Mä nään jo otsikon
Hän lienee saanut Kristianin kohtalon
Siis levy myyntiä vauhdittaakseen
Uransa aallon pohjassa
Lavastanut hukkumakuolon

X2
Uulalalaa...ulapaa...aallot laivaa keinuttaa...
Tatataa...tatatata...lalalaa...pinnan alla...
Meillä oli hauskempaa

 

    ------------------------------

 

Lyriikat: Ville Leinonen - Tähtityttö

 

Teksti: Noora Reiniö

Ville Leinosen kappale Tähtityttö on laulu rakkaudesta, kaipuusta ja surullisuudesta. Se on aito ja todentuntuinen, sekä kuuntelijan on helppo samastua siihen. Tämä johtuu siitä, miten lyriikat on kirjoitettu. Niissä on käytetty useita retorisia tehokeinoja, jotka korostavat laulun sanomaa ja tekeät siitä vaikuttavamman.
    Esimerkiksi, ensimmäisessä ja toisessa säkeessä on loppusointu, samoin kuin taas neljäs ja viides säe rimmaavat lopusta. Vastaavasti kolmas ja kuudes säe ovat loppusoinnussa. Kertosäkeessä loppusointu on myös tärkeässä asemassa.
    Yksi laulun tärkeistä kuuntelijaa puhuttelevista keinoista on myös minä- ja me-muotojen käyttö (esimerkiksi: "Oon ollut liian kauan poissa ja hajalla kuppiloissa" sekä "Aamulla näämme taas uudelleen").
    Laulussa on käytetty myös tunteisiin vetoavaa kieltä, esimerkiksi "kyyneleiden läpi kutsun sua" ja "oot mun rakkaimpain".
    Myös kielikuvia löytyy laulusta runsain mitoin: "sukelsin kaikki taivaat", "oot säde päivän haavoittuneen" ja  " oot lämpö öiden viileyteen". Nämä kielikuvat tuovat tekstiin eloisuutta ja antavat kuulijan omille mielikuville tilaa. Tekstissä on runsaasti muitakin kielikuvia eli metaforia.
    Lyriikoista löytyy myös yksi retorinen kysymys, sekä muutamia superlatiiveja kuten "paras" ja "rakkain" sanomaa tehostamassa.
    Lyriikoiden punaisena lankana on vastakohtaistaminen: työ ja rakkaus sekä kaipuu ja ajanpuute. Laulun kertoja on kiireinen työssään ja kaipaakin jatkuvasti rakkaansa luo. Hän on surullinen ja epäilee, että kestääköhän rakkaus. Laulun sanoilla hän yrittää vakuuttaa rakkautensa kohdetta jatkamaan -vaikka se olisikin vaikeaa- yllämainittujen keinojen avulla. Mielestäni lauluun onkin saatu lyriikoiden avulla tietynlainen tunnelma, joka saa kuulijan laulajan kannalle.

Hani, mä tuun sun luokse
Junalla halki Suomen
Koko yön
Oon ollut liian kauan poissa
Ja hajalla kuppiloissa
Joka yö
Kirjoitin sulle kirjeen,
Jossa kerroin ne kaikki virheet
Himotyö
Ja nyt tää juna tuo mua länteen,
Aamulla näämme taas uudelleen
Kai sä oot vielä mun tyttönen?
Soitin eilen mun parhaan keikan
Sukelsin kaikki taivaat
Kantoi mua
Ja mä soitin ne kaikki laulut,
Joihin oon koskaan saanut
Palan sua
Mut kun ilta viimein sammuu
Ja mä jään pukuhuoneeseen,
Suljen silmäni ja kyyneleiden läpi kutsun sua

Olet mun sydämein,
Oot tähtityttösein
Oot säde päivän haavoittuneen
Olet mun unelmain,
Oot mun rakkaimpain
Oot lämpö öiden viileyteen

Olet mun sydämein,
Oot tähtityttösein
Oot säde päivän haavoittuneen.
Olet mun unelmain,
Oot mun rakkaimpain
Lämpö öiden viileyteen.
(3x)

Ville Leinonen - Tähtityttö