Etusivu
Toimitus
Pääkirjoitus
Päänavaus
Syntyjä syviä
Uutisia ja tapahtumia
Kalukukkaro
Kulttuuri
Urheilu
Valokuvat ja videot
Rehtorin palsta
Opon palsta
VIP
Ikkuna ulkomaille
Mappi Ö
Oppilaskunta
Arkisto

Nuorisorikollisuudesta

Teksti: Daniel Kähärä

 

Yhteiskunnan nykyaikaistumisessa nuoriso itsenäistyy. Se aiheuttaa niin sanotun nuorisokulttuurin kasvun. Nuoriso toimii paljon itsenäisemmin, ja sillä on enemmän oikeuksia kuin koskaan. Siitä seuraa, että nuoret pyrkivät olemaan aina vain enemmän aikuisia. Vapaus kasvaa, mutta vastuuta ei oteta nimeksikään.

 

 Tämä näkyy esimerkiksi nuorten hyvin paljon lisääntyneessä alkoholin ja tupakan käytössä. Alkoholia juodaan tolkuttomia määriä, ja kadulla kulkevien humalaisten nuorien määrä lisääntyy jatkuvasti.

 

Tupakka, jonka käyttö on hieman vähentynyt, on myös osa nuorten rikollisuutta. Tupakka aiheuttaa voimakkaan riippuvuuden, ja siihen menee erittäin paljon rahaa. Tässä tilanteessa vanhemmat joutuvat usein maksajiksi, sillä nuori harvoin pystyy kustantamaan esimerkiksi 120 euroa kuukaudessa maksavaa savuttelua. Alkoholi on jopa suurempi ongelma. Humaltuessaan nuorisolla on sitäkin vähemmän vastuuta teoistaan. Alkoholi on myös valtava rahareikä nuoren pieneen kukkaroon, joten vanhemman usein joutuvat kustantamaan tämänkin. Mikäli vanhemmat eivät sitä tee, joutuu nuori usein näpistämään kaupasta juomansa ja tupakkansa, jolloin rikosten määrä taas kasvaa.

 

Miksi nuoriso on sitten niin vastuutonta ja tekee rikoksia? Tähän löytyy vastaus nuorten omasta kulttuurista. Yhä useammat illat alkoholin kanssa tekevät siitä hieman lievemmän rikoksen tai ainakaan vanhemmat eivät siitä näytä välittävän. Ensimmäinen tupakka tai kalja maistetaan usein kaverien painostuksen takia. Sen jälkeen maistetaan lisää ja sitten ollaankin jo umpitunnelissa. Tällaisesta nuorisokulttuurista heijastuu se, että kokeillaan rajoja, katsotaan, miten vanhemmat reagoivat. Kapinan voima jyllää! Myös alkoholi-, tupakka- ja varkauskielteisyys saattaa aiheuttaa nuorten sekaantumisen näihin, sillä kielletty hedelmä on se paras hedelmä.

 

Tässä vanhempien pitäisi tulla vastaan. Vanhempien tulisi puuttua nuorten tekemiin pieniin rikoksiin, jotta nuoret oppisivat ottamaan vastuuta tekosistaan. Vanhemmat voisivat tiukentaa kuria kotona ja olla esim. maksamatta kuukausirahaa, kännykkälaskua tai vastaavaa.

 

Toisaalta yhteiskunnan tehtävä on myös puuttua tähän. Joko poliisien pitäisi puuttua asiaan tai etsiä muuta ratkaisua. Yksi vaihtoehto olisi laittaa poliisi jokaiselle nurkalle, missä nuoret iltaisin oleskelevat, mutta se vain aiheuttaisi nuorten menemisen toiseen paikkaan. Toinen vaihtoehto voisi olla alkoholi- ja tupakkaikärajojen alennus. Se poistaisi ”kielletyn hedelmän” näistä teoista, joka saattaisi vähentää näiden tuotteiden väärinkäyttöä tai lisätä niiden käyttöä huimasti: Eli tämäkään ei ole kovin käyvä vaihtoehto.

 

Koulussa oleva valistus saattaa auttaa asiaa, mutta siinäkin on varjopuolensa. Nuorten valtava himo kapinoida kaikkia normeja vastaan. Jos koulussa sanotaan: ”Älä varasta kaverin polkupyörää”, jo viiden minuutin päästä on toisen polkupyörällä ajettu läheisen grillin pihaan. Valistustakin voi olla, mutta ei liika, sillä se saattaa taas lisätä nuorten kapinaa.

 

Entäpä itse rangaistus, pitäisikö sitä tiukentaa? Monet ovat sitä mieltä, että kyllä. Usein nuorison rangaistuksen rikollisuudesta ovat liian pienet, jolloin houkutus tekoon kasvaa entisestään. Pitäisikö pieninkin teko rangaista vankeudella? Pitäisikö antaa sakkoja yhä useammin ja yhä pienemmistä teoista? Siihen ei voi kukaan vastata, sitä pitää kokeilla. Julkinen häpeä voisi olla hyvä rangaistus, mutta se saattaa aiheuttaa nuorelle liian suuret vaikeudet tulevaisuuden uralla ja saattaa myös aiheuttaa nuorelle psyykkisiä oireita kuten masennusta ja syrjäytyneisyyttä.

 

Vaihtoehtoja on vielä useita. Eräs niistä on rangaistuksen koventaminen. Esimerkiksi, kun Pekka varastaa kaupasta banaanin, tulisi hänen tehdä työtä tuon banaanin hinnan verran. Sen jälkeen Pekka varmasti jättäisi banaanin varastamatta. Myös banaanin hinnan pidättäminen ensimmäisestä palkasta voisi myös laittaa Pekan miettimään tekoaan.

 

Rangaistuksen täytäntöönpano vasta kohdehenkilön saavuttaessa täysi-iän olisi myös hyvä vaihtoehto. Silloin nuori saisi täyden rangaistuksen, eikä lievennettyä rangaistusta. Mutta tämänkin vaihtoehto on puutteellinen ja voi aiheuttaa sen, että nuori pilaa elämänsä jo pienenä.

Viimeinen vaihtoehto olisi vain luottaa nuorisoon entistä enemmän ja antaa heidän tehdä omia asioitaan aivan rauhassa, kunnes he ymmärtävät, että varastaminen tai juominen on väärin.

 

Kaikissa näissä vaihtoehdoissa on varjopuolensa ja etunsa. Jää yhteiskunnan tehtäväksi valita, mitä he aikovat tehdä nuorisorikollisuuden suhteen. Siltikin, nuoriso tulee aina olemaan nuoriso ja se tulee toimimaan omalla tavallaan. Kyllä he luultavasti tulevat vielä kasvamaan kunnon ihmisiksi suomalaisen yhteiskunnan normien mukaan, mutta se vaatii paljon aikaa, työtä ja ratkaisuja.