DIABETES – YLEISTYVÄ KANSANTAUTI

 

Suomessa on noin 40 000 tyypin 1 diabeetikkoa ja heidän lukumääränsä kasvaa entisestään noin 3 % vuosivauhdilla. Nuoruustyypin diabetekseen sairastutaan yleensä ennen 35 ikävuotta, mutta siihen voi sairastua yhtä hyvin vanhuusiässäkin. Kuitenkaan ei tiedetä tarkkaa syytä, miksi elimistön oma puolustusjärjestelmä kääntyy kehoaan vastaan ja tuhoaa elintärkeää hormonia tuottavat solut. Aihetta on tutkittu paljon ja saatu selville, että tietyntyyppinen perimä ja ulkoiset ympäristötekijät vaikuttavat sairauden puhkeamiseen.                   

Teksti: Jaana Rinta-Kauhajärvi

 

Tyypin 1 eli nuoruustyypin diabetes on sokeriaineenvaihdunnan häiriö, jossa veren sokeripitoisuus kasvaa liian suureksi. Haima tuottaa insuliinia, joka tasapainottaa verensokeria.  Tämä hormoni auttaa sokeria siirtymään verestä soluille, maksalle ja lihaksille, ja siten se laskee veren sokeripitoisuutta.

 

Kun ihmiselle kehittyy diabetes, haiman beetasoluja tuhoutuu autoimmuunitulehduksen eli sisäsyntyisen tulehduksen seurauksena, jolloin samalla myös insuliinin tuottaminen loppuu vähitellen. Kun insuliinia ei erity enää yhtä paljon kuin ennen, verensokeri nousee. Jossain vaiheessa insuliinin eritys loppuu kokonaan, ja silloin täytyy turvautua insuliinipistoksiin.

 

 

Insuliinin annostelu on yksinkertaista.

Vanha uskomus siitä, miksi diabetes puhkeaa, on ollut ja on osittain vieläkin se, että sairauden alkamisen syynä on liian runsas sokerin syönti. Diabetesta kutsutaan myös tämän takia sokeritaudiksi, vaikka se onkin harhaanjohtava nimitys. Diabetesta ei voi ehkäistä eikä parantaa, joten se on elinikäinen sairaus.

 

Diabeteksen hoito

Tyypin 1 diabetesta hoidetaan kotona oikealla määrällä insuliinia, monipuolisella ja hyviä rasvoja sisältävällä ruokavaliolla sekä liikunnalla. Sairaalassa tehtävien kontrollikäyntien avulla seurataan veriarvoja, joista käy ilmi esimerkiksi mahdolliset lisäsairaudet (munuaisten vajaatoiminta) ja verensokeripitoisuuksien keskiarvo. Lisäksi tutkitaan ääreishermoston toimintaa, sillä diabeetikolla se on erittäin herkkä vaurioitumaan.

Verensokerin mittaaminen on nykyään helppoa.

 

Insuliinia pistetään tai pumpataan pumpulla verensokerin, aterian sisältämien hiilihydraattien ja mahdollisen liikunnan perusteella.  Insuliinin annostelu on käynyt yhä helpom-

maksi vuosien mittaan. Nykyään pistoshoidon voi korvata jo edellä mainitulla pumpulla, joka on kuitenkin melko uusi keksintö.

 

Insuliineja on myös monenlaisia: niiden vaikutusajat ja -nopeudet vaihtelevat. Pitkävaikutteista laitetaan, kun halutaan insuliinin vaikuttavan hitaasti ja pitkään. Lyhytvaikutteista tai pikainsuliinia laitetaan puolestaan hieman ennen ateriointia.

 

Diabeetikon ruokavalio on ihanteellinen kaikille: runsaasti täysjyvää sisältäviä viljatuotteita, paljon kasviksia, kohtuullisesti hedelmiä ja marjoja, sillä niissä on huomattava määrä hiilihydraatteja, vähärasvaisia maito- ja lihatuotteita sekä hyvälaatuista rasvaa eli kasviöljyjä.

 

Lautasmalli kuvaa hyvin kaikille suositeltavaa ruokavaliota: puoli lautasellista kasviksia, ¼ perunaa/riisiä/makaronia, ¼ kalaa/lihaa/siipikarjaa ja leipää, ruokajuomaa sekä mahdollinen jälkiruoka. Myös ruokapyramidi on erinomainen siihen tarkoitukseen.

 

Diabeetikon ei tarvitse jättää makeisia sivuun, sillä markkinoille on tullut paljon sokerittomia vaihtoehtoja. Tosin suuressa osassa niistä on keinotekoisia makeutusaineita, joita ei suositella syötäväksi suuria määriä. Hiilihydraattejakaan ei voi karamelleissa välttää kokonaan, vaikka pussin kyljessä tai askissa nimitys ”sokeriton” sellaisen kuvan antaa.

 

Ruokapyramidi kuvaa hyvin eri ruokaryhmien osuutta: paljon alhaalta, vähän ylhäältä.

 

Liikunta on tärkeää diabeetikolle siinä missä se on muillekin, mutta sen kanssa pitää olla todella tarkka, sillä liikunta laskee verensokeria tehokkaasti. Ennen liikuntaa diabetesta sairastavan on hyvä joko vähentää insuliiniannosta tai syödä jotain hiilihydraattipitoista ruokaa. Laskevan verensokerin varalle on hyvä olla jotain sokeripitoista naposteltavaa taskussa, vaikkapa sokerinpaloja tai makeisia.

 

Diabeteksen vaaratilanteet

Joskus verensokeri voi laskea vaarallisen alas. Tätä tilannetta kutsutaan hypoglykemiaksi eli insuliinisokiksi. Syynä voi olla liika insuliini, syömättä jäänyt ateria tai riittämätön varautuminen liikuntaan.

 

Oireita voivat olla heikotus, vapina, hikoilu, näläntunne, päänsärky, suun puutuminen, pahoinvointi, vaikeudet näkemisessä, käsien ja jalkojen pistely ja poikkeava käytös.

 

Diabeetikolla pitäisi olla jokin tunnus, josta kuka tahansa tajuaa, että kyseessä olevat oireet johtuvat diabeteksesta. Tällaisia tunnuksia ovat esimerkiksi kaulakoru ja ranneketju, joissa lukee sairauden nimi.

 

Jos sokin saanut on tajuissaan, täytyy hänelle antaa mahdollisimman pian jotain sokeripitoista. Tuoremehu ja sokeri ovat parhaita vaihtoehtoja. Jos tilanne on mennyt jo niin pahaksi, että henkilö on tajuton, täytyy välittömästi soittaa ambulanssi ja laittaa vähän siirappia tai hunajaa suun limakalvoille, josta se imeytyy nopeasti verenkiertoon ja verensokeri nousee.

 

Mitään muuta ei tajuttomalle saa laittaa suuhun, koska silloin hänellä on tukehtumisvaara. Tajuton täytyy laittaa myös kylkiasentoon ja huolehtia, että hänen hengityksensä kulkee vapaasti.

 

Verensokeri voi myös nousta liian korkeaksi, jolloin on kyseessä happomyrkytys. Syitä veren sokeripitoisuuden kohoamiseen voivat olla liian vähäinen insuliini, suurehko syöty hiilihydraattimäärä, diabeteksen puhkeaminen, tulehdukset tai muutokset hormonitoiminnassa.

 

Liian korkean verensokerin oireita ovat kova janon tunne, lisääntynyt virtsaamisen tarve, väsymys, näkökyvyn heikkeneminen, pahoinvointi, oksentelu ja hapanimelä asetonin haju kehossa. Tässä tilanteessa on heti kutsuttava ambulanssi, sillä verensokeri saattaa olla hyvinkin korkea ja henkilö täytyy laittaa kylkiasentoon. Hoitamattomana diabetes voi johtaa jopa kuolemaan.

  

 

Riipus, jossa on diabeteksen tunnus sekä molemmat nimet.

 

 

Elämää diabeteksen kanssa

Omassa perheessäni on nuoruustyypin diabetesta sairastava minua vuoden nuorempi sisko. Hän sairastui v. 2003 eli on nyt sairastanut viisi vuotta. Säännöllisellä elämänrytmillä verensokeriarvot ovat pysyneet suhteellisen hyvinä.

 

Diabetekseen sairastunut henkilö voi elää yhtä normaalia elämää kuin muutkin, kunhan vain hän huolehtii hyvin sairaudestaan. Myös meidän muiden on hyvä tietää perusasiat tästä sairaudesta, sillä diabeetikkojen määrä lisääntyy koko ajan.