Kauhajoen Beckham
”Jere on jokaisen tytön unelmamies”, vakuuttelevat kaverukset Minna ja Noora.
Jere Ala-Jokimäki ei esittelyjä kaipaa, ainakaan silloin, kun liikutaan Kauhajoella. Hänen peräänantamaton asenteensa kentällä, reilu joukkuepeli ja uskomaton taito ampua molemmilla jaloilla ovat levittäneet pelkoa Vaasaan piirin alueella jo kymmenkunta vuotta. Hänet muistetaan erityisesti kauniista oikean jalan kärkipotkusta FC Kiistoa vastaan C-15 poikien Vaasan piirin ykkösdivisioonan kamppailussa kaksi vuotta sitten.
Syntyi jalkapalloperheeseen
Jere syntyi 9.kesäkuuta 1991 Juha ja Anne Ala-Jokimäen perheeseen. Jere sai myöhemmin seurakseen kaksi sisarta, Suvin ja Essin. Jo nuoresta pitäen oli varmaa, että Jere alkaisi pelata jalkapalloa, sillä onhan hänen isänsäkin Karhun entisiä tähtipelaajia. Jere liittyikin 5-vuotiaana Antti Mäkysen valmentamiin Karhun H-8-junioreihin.
Aluksi Jere siis pelasi huomattavasti itseään vanhempien joukkuekavereiden seurassa, millä uskotaan olleen hänelle paljon hyötyä kehityksessä kohti sitä pelaajaa, jollainen hän on tänä päivänä. Hän aloitti koulunkäyntinsä syksyllä 1998 Yrjänäisen koulussa, joka sijaitsee kahden kilometrin päässä hänen kodistaan.
Rakettina kohti menestystä
Jeren lupaavalla uralla kääntyi uusi lehti, kun hänen Juha-isänsä ryhtyi valmentamaan Jeren joukkuetta vuonna 1999. Vuotta myöhemmin Juha sai valmennustiimiinsä lisää jäseniä, kun Antti Kerman sekä Tuomo Luomapuro tulivat toimintaan mukaan, sillä heidänkin poikansa Jussi ja Ville pelasivat samassa joukkueessa Jeren kanssa. Joukkue menestyikin hienosti voittaen muun muassa Milka-cupin, kun joukkueen vahva pääpelaaja Petri Armas Kuja-Halkola sekä Vili Sarento järjestivät oikeat maalijuhlat.
Jeren omaan mieleen näiltä ajoilta on syöpynyt muisto ensimmäisestä maalista, jonka hän teki Maalahdessa Malax IF:ää vastaan vasemmalla jalallaan. Jere kertoo maalista seuraavanlaisesti: ”No mä kynäsin yksin koko
kentän ja sijoitin pallon vasurilla ohi hölmistyneen veskarin.”
Hollannin suurseurat esimerkkinä
Junnuvuosilta on Jeren mieleen jäänyt myös muisto siitä, kun joukkue jaettiin kahteen eri tiimiin; Ajaxiin ja PSV:hen hollantilaisten suurseurojen mukaan. Jere pelasi Ajaxissa, joka menestyi näistä kahdesta joukkueesta hiukan heikommin. Jere kuitenkin muistuttaa, että vaikka Ajaxin mitalikaappi jäikin tyhjemmäksi kuin PSV:n, niin keskinäiset ottelut päättyivät poikkeuksetta Ajaxin voittoon.
PSV:ssä pelannut Jussi Kerman kertoo, että muistaa Jeren jo noilta ajoilta asti nopeana ja vaikeasti pidettävänä laiturina, joka tekee töitä loppuun asti. Lisäksi hän kertoo, että Jere oli jo tuolloin joukkuepelaaja henkeen ja vereen. Jussi kertoo myös, että vaikka PSV voitti yhdellä kaudella joka ikisen sarjapelinsä,
Jere ei koskaan näyttänyt minkäänlaisia kadehtimisen merkkejä.
Palkintokaappiin täytettä
Vuonna 2005 Karhun 14-vuotiaat pojat saivat uusia vahvistuksia, kun joukkueeseen liittyivät Patrik Puska ja Kurikan Ryhdissä aiemman pelikokemuksensa hankkinut Juho Soini. Jere kertoo, että oli mukavaa saada uusia pelikavereita joukkueeseen. Samana kesänä C-14 pojat taistelivatkin noususta aluesarjaan, joka jäi kuitenkin saavuttamatta, kun joukkue hyytyi tärkeässä paikassa ja joukkuehenki alkoi rakoilla. Jere kuvailee tilannetta: ”Meillä ei oikein tuuri osunut kohdalle, mutta sellaistahan se jalkapallo on. Aina ei pallo pompi omille.”
Kausi 2004 oli kuitenkin kokonaisuutena menestys, sillä Messucup päättyi kauhajokisten voittoon, kun finaalissa kaatui PoPa 1-0 Patrik Puskan kauniilla chippimaalilla lähestulkoon puolesta kentästä. ”Se Messucupin voitto on niinku mun uran kohokohta tähän asti, ja Paten maali oli nätti. En unohda sitä koskaan!”, kuvailee Jere tunteitaan voitosta.
Kaikkien aikojen maali
Seuraavalla kaudella tulikin sitten täysosuma niin Jerelle kuin koko joukkueelle, kun hienon kevätkauden jälkeen Karhu nousi C-15 aluesarjaan. Nousu tiesi pitkiä pelimatkoja ja vaikeita pelejä, mutta tämä ei Jerenkään nousuiloa latistanut, etenkään kun kevätkausi oli myös henkilökohtaisesti Jerelle menestys.
Hän valloitti niin omien kuin vieraidenkin katsojien sydämet ennakkoluulottomalla pelillä ja kenties eräällä kaikkien aikojen maalilla. Pelissä FC Kiistoa vastaan Jere sai keskialueella pallon ja päätti yrittää jotain uskomatonta. Hän päätti kokeilla laukausta.
Lopputulos hiljensi kovaääniset Kiiston kannattajat ja sai omat kannattajat, etunenässä Tarja Kuja-Halkolan huutamaan Jeren nimeä kenties kovempaa kuin koskaan ennen. Aluksi näytti siltä, kuin laukauksesta ei olisi mitään harmia Kiistolle. Pallo kuitenkin kiersi ja kiersi ja lopuksi se upposi suoraan oikeaan yläkulmaan ohi hölmistyneen Kiiston maalivahdin. Jopa Ronaldinhon vapaapotku Englantia vastaan MM-kisoissa 2002 jää tämän yksilösuorituksen varjoon. ”No kyllä mä yritin vain purkaa”, kommentoi vaatimaton maalintekijä.
Aluesarjaa 15-kesäisena
Aluesarjassa onni lopettikin taas vaihteeksi hymyilemisen, kun hyvän alun jälkeen meno hyytyi niin Jereltä kuin myös koko joukkueelta. Loukkaantumiset alkoivat tuottaa harmia, eikä edes Jeren yritys säilyttää joukkue aluesarjassa tuottanut tulosta. Totaalisen nöyrtymisen merkkejä osoittivat erityisesti rumat tappiot Närpiön Kraftille sekä Vaasan Palloseuralle.
Ilonaiheitakin toki tältä ajanjaksolta löytyy, kun suuri ja mahtava Pietarsaaren Jaro onnistuttiin lähestulkoon nollaamaan kotikentällä. Lopputulos 1-1 osoitti, että Karhu ei ollut tullut Aluesarjaan vain häviämään. Jeren otteet heikkenivät kuitenkin loppukautta kohti, eikä alkukauden peli-ilosta ollut enää tietoakaan. Valmentajat yrittivät nostaa taistelutahtoa, mutta liian monesti koko joukkue, jopa aina voitontahtoa uhkuva Jerekin, lähti otteluun vain häviämään.
Vaikeudet alkavat
Kauden 2006 jälkeen joukkuetta pitkän aikaa kehittänyt valmentajakaksikko Juha Ala-Jokimäki ja Antti Kerman siirtyivät sivuun ja jättivät vastuun naisten joukkueessa hopeakannuksensa hankkineelle, fyysisen harjoittelun merkitystä painottavalle Jouni Miettiselle. Samaan aikaan joukkue yhdistettiin vuonna -90 syntyneiden poikien joukkueeseen ja muodostettiin kaksi joukkuetta. Nämä joukkueet olivat B1 ja B2.
B2 sai valmentajakseen Karhun edustusjoukkueenkin kanssa toimivan Tuomo Vesalan, joka muistetaan myös menestyksekkäältä peliuraltaan, joka päättyi vakaviin polvivammoihin 1990-luvun puolivälissä. Jere valittiin odotetusti Miettisen valmennukseen B1 joukkueeseen. Pre-seasonilla Jere sai kiitettävästi vastuuta, vaikkakin pelipaikka oli vaihtunut laiturista keskuspuolustajaksi.
Kun B1 aloitti sarjakautensa valtakunnallisessa ensimmäisessä divisioonassa, peliaika loppui kuitenkin kun seinään. Jere odotti komennusta kentälle kuuliaisesti jonkin aikaa, kunnes hän ja pari muuta penkillä istunutta pelaajaa päättivät ottaa yhteyttä päävalmentaja Miettiseen, joka ohjasi pojat suoraan B2 joukkueeseen.
Huippukuntoon Vesalan opein
B2:ssa Jere palasi omimmalle paikalleen oikeaksi laituriksi. Hän suorastaan loisti laidallaan, ja menestystä tuli. TePa saapui kovin luuloin Kauhajoelle, mutta manageri Vesalan organisoiman tiukan viiden miehen puolustuslinjan sekä Jeren loistavien syöttöjen ja maalin ansiosta teuvalaiset saivat poistua häntä koipien välissä takaisin treenaamaan. ”Vesala on taktinen nero, jolle harva vetää vertaa. Hän sai koko tiimin vetämään yhdestä köydestä ja munkin pelivire parani siinä ohessa”, kuvailee Jere pelaamista B2:ssa.
Lopulta B2:n vire lähti laskuun, mihin vaikutti vahvasti muun muassa Jeren puuttuminen merkittävän käänteen tehneestä pelistä Mustasaaressa. Kauden lopussa Jere jäi sensaatiomaisesti ilman vuoden lupaavan pelaajan palkintoa, jonka pokkasi eittämättä loistavan kauden pelannut Ville Luomapuro, joka teki kaudella 2007 jopa edustusjoukkuedebyyttinsä.
Juhan paluu
Miettinen siirtyi kauden jälkeen valmennuspäällikön toimeen ja päävalmentajaksi palasi kokenut valmentajavelho Juha Ala-Jokimäki. Treenikaudella Jere on osoittanut merkkejä siitä, että potentiaalia on vielä hurjasti lisää.
Huhujen mukaan päävalmentaja Ala-Jokimäki olisi siirtämässä poikaansa laidalta keskikentän keskelle. Paikka sopii varmasti loistavasti Jerelle, jota joukkuetoverit kehuivat kovaa työtä pelkäämättömäksi pelaajaksi ja joka tuomareiden mukaan on mukava pelaaja, koska hän pelaa reilua peliä eikä valita jokaisesta tuomiosta.
Hauska naistenmies
Jeressä on myös sitä jotain, joka vetoaa kauniimpaan sukupuoleen. Karijokiset Noora Alavillamo sekä Minna Tuomaala vakuuttavat, että Jere on jokaisen tytön unelmamies, joka osoittaa pukeutumisellaan selkeää tyylitajua. ”Jerellä on sellainen oma sporttinen tyyli”, kuvailee Alavillamo.
Tytöt pitävät Jereä myös hauskana supliikkimiehenä, jolla on aina jotain hauskaa sanottavaa. ”Jere oli yläasteella aina positiivinen ja hauska poika, jolla oli aina paljon kavereita. Jere oli myös aina tyttöjen mieleen”, Tuomas Kuoppala vahvistaa Jeren maineen naistenmiehenä.
Vuoden lupaavan pelaajan palkinnon voittanut Ville Luomapuro kertoo Jeren luonteesta: ”Jere on sellainen sosiaalinen kaveri, jolta kyllä tulee juttua.”
”Jere on sellainen sosiaalinen kaveri”, kuvailee Ville Luomapuro joukkuekaveriaan.
Kohti maajoukkuetta
Tulevaisuuden unelmistaan ja suunnitelmistaan Jere kertoo, että hänen unelmansa olisi pelata Veikkausliigassa Hongan tai IFK Maarianhaminan paidassa ja myöhemmässä vaiheessa kenties FC Barcelonassa sekä Suomen A-maajoukkueessa. Mikäli ura jalkapalloilijana ei kuitenkaan lähde etenemään, niin hän aikoo suunnata Jyväskylään opiskelemaan jotain
liikuntaan liittyvää. Jeren lupauksia antavat peliesitykset antavat kuitenkin odottaa pitkää uraa jalkapallon parissa. Suomen jalkapallo onkin saamassa sitä, mitä se kaipaa; karismaattisen, taitavan ja älykkään keskikenttäpelaajan, joka esiintyy edukseen myös kentän ulkopuolella.
Kauhajoen Beckham on valmis astumaan parrasvaloihin!
Jere ”Beckham” Ala-Jokimäki kertoo oman näkemyksensä jalkapallosta entiselle Italian A-maajoukkue pelaajalle.
INFO
Jere Ala-Jokimäki
Syntymäaika ja –paikka: 9.6.1991, Kauhajoki
Suosikkiseura: FC Barcelona
Suosikkipelaaja: Bojan Krkic
Esikuva: Jari Litmanen
Uran tärkeimmät henkilöt: Juha-isä, Antti Kerman, Tuomo Luomapuro ja Tuomo Vesala
Lempiruoka: Kebab
Muut harrastukset: Lenkkeily, kuntosali, Pro Evolution Soccer, juhlinta, maastopyöräily, laskettelu
Naisihanne: Vaalea
Motto: Jos sattuu, älä itke vaan pelaa!
Perhe: Juha-isä, Anne-äiti, siskot Suvi ja Essi sekä Masa-koira
Ura tähän asti: Karhu 1997- Ottelut: n. 400,
Maalit: n.80
Lähdeluottelo
Haastattelut
Ville Luomapuro 17.1.2008
Jussi Kerman 17.1.2008
Jere Ala-Jokimäki 17.1.2008, 18.1.2008 ja 20.1.2008
Minna Tuomaala 17.1.2008
Noora Alavillamo 17.1.2008
Tuomas Kuoppala 17.1.2008
Internet
www.kauhajokifutis.net
www.vaasa.palloliitto.fi
Lisäksi lähteenä on toiminut Jeren menestyksessä mukana elänyt kirjoittaja itse.
Kuvalähteet
Ala-Jokimäki, Jere, kokoelma s. 3, 4
Aaltonen, Hermanni, kokoelma s.1