KIRKKO KAUHAJOELLA

 

Teksti: Laura Alanko1B                                                                                         
 

                  

                                       Kirkkosali                            Kauniit urut

     

 ”Isiemme kirkko – tämän ajan kirkko                                                

 – lastemme kirkko.” Näin Kauhajoella tänä päivänä seisovasta kirkosta sanotaan. Useat ihmiset kummmastelevat  sen muotoa, ja monien mielestä koko kirkko on suorastaan ruma. Mutta mitä sen muoto ja sisustus oikeasti merkitsevät ja symboloivat? Harva paikkakuntalainenkaan  tietää.

 

Kirkot Kauhajoella

 

          

Ensimmäinen kappelitupa Kauhajoelle nousi vuonna 1584, toinen vuonna 1622. Varsinainen kirkko täällä on ollut vuodesta 1686. Sen tilalle rakennettiin vuonna 1783 toinen, joka kuitenkin paloi melko pian. Vuonna 1820 rakennettu puukirkko ehti olla käytössä 136 vuotta, kunnes eräs mikkelilauantai, 29. syyskuuta vuonna 1956,  koitui sen kohtaloksi.

        Tuona päivänä kirkossa tehtiin remonttia, ja itsestään syttyvää vernissaöljyä pääsi kaatumaan lattiatäytteisiin. Siitä alkoi raju tulipalo, jolle palokuntakaan ei voinut mitään. Kaunis kirkko paloi maan tasalle viimeistä hirttä myöten.

 Kirkon mukana paloivat muun muassa lähes uudet urut, arvokkaat, kristalliset kattokruunut, alttarin ”Jeesus ristillä” -veistos sekä kirkonkellot. Tulen alta ehdittiin pelastaa paikalle juosseiden kylän miesten voimin vain murto-osa kirkon irtaimistosta: jonkin verran ehtoollisastiastiastoa, osa nykyisen sakastin kalusteista ja kirkkotekstiileistä, sekä muutama yksittäinen taideteos. Seurakunta koki siis suuret rahalliset menetykset.

      Heti tuhoisan palon jälkeen alettiin suunnitella uuden kirkon rakentamista. Urakoitsijoiksi hyväksyttiin veljekset Sulo ja Kauko Koivisto. He olivat paikkakuntalaisia. Rakennustyö eteni ajan olosuhteet huomioon ottaen mukavasti, ja uusi kirkko vihittiin käyttöön juhlallisin seremonioin 21.12.1958. Tilaisuus jäi monen paikallaolleen mieleen hyvin juhlallisena kokemuksena.

 

                      

 Yksinkertainen, mutta tarkoin suunniteltu

 

            

Kauhajoen kirkko ei muistuta lähialueen kirkkoja, vaan siinä näkyy suunnittelijansa, Veikko Larkaksen, persoonallinen tyyli, joka on modernisoitu Suomen keskiaikaisesta kirkkoarkkitehtuurista. Kirkko ei ole ristinmuotoinen, eikä sen rakentamiseen ole käytetty puuta. Kirkko on tehty betonista, ja sen katto on kuparia. Kirkon pituus on 35, leveys 18 ja korkeus 21 metriä. Se on suunniteltu kuvaamaan selkä ylöspäin avoinna kansillaan seisovaa Raamattua, joten kirkkoon tulija on kirjaimellisesti Sanan sisällä.

           Toisin kuin monien  lähialueen  kirkkojen ovella, Kauhajoen kirkon ovella ei myöskään ole korkeita portaita, vaan ainoastaan yksi pieni askelma. Tämä johtuu siitä, että kirkkoon tulo on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi, niin konkreettisesti kuin henkisestikin. Kirkko antaa tulijalle vaikutelman valoisuudesta, lujuudesta ja ylevyydestä.

Kirkkosalin ovelle astuttaessa katse kiinnittyy ensimmäisenä kauniiseen alttarimosaiikkiin, joka on alttarin takana kirkon itäpäässä. Sen on koonnut Toivo Luoma. Mosaiikki on 18 metriä korkea ja sen päällä on 13-metrinen, pronssinen risti. Tyhjä risti on toivon  ja ilon symboli, sillä se kertoo, että Kristus on voittanut kuoleman ja ylösnoussut. Mosaiikin punaiset pilkut kuvaavat alas maailman tomuun vuotanutta Kristuksen sovintoverta.

Alttarikaide on puoliympyrän muotoinen, sillä sen toinen puoli on näkymättömässä todellisuudessa. Kaiteen toisella puolella ovat ne, jotka ovat lähteneet tästä ajasta ennen meitä.  Alttaripöydällä olevat pronssipatsaat ovat Jeesuksen äiti Maria ja Johannes. Ne saatiin juuri ja juuri pelastettua vanhan kirkon palosta, ja ne ovat siten yhdyssiteenä sinne.

Kirkon alttarivaatteet on suunnitellut Hillervo Beloff, kurikkalainen tekstiilitaiteilija.  Hänen suunnittelutyönsä näkyy myös saarnatuolin niin kutsutussa kirjaliinassa, joka, kuten alttarivaatekin, noudattaa kirkkovuoden pyhien liturgisia värejä.

       Mielestäni erikoisin ja samalla kaunein kirkon tekstiileistä on paksu, tummansininen vihkiryijy, joka sekin pelastui vanhan kirkon palosta. Olen nähnyt sen alttarilla vain kerran. Olin silloin auttamassa suntiota kirkon siivoamisessa ennen vihkiäistilaisuuden alkua. Mielestäni ryijy tuo alttarille arvokkuutta ja lisäksi sen lähellä voi tuntea hetkellistä yhteenkuuluvuutta niiden ihmisten kanssa, jotka ovat aikojen saatossa seisseet sen päällä ja vannoneet toisilleen ikuista rakkautta.

 

 

Jeesuksen toinen tuleminen ja Liiton  Arkku

Kirkon kuorissa eteläsivulla on Antti Salmenlinnan ja Gunnar Forsströmin tekemä, upea lasimaalaus. Siinä Jeesus saapuu kauhajokiseen maisemaan, keskelle ihmisten arkista aherrusta. Taideteoksessa on kuvattu eriaikaisia maataloustöitä, kyntöä, kylvöä ja korjuuta. Näin ilmaistaan Jeesuksen tulon yllätyksellisyyttä. Siitä kertovat myös taideteoksen ylälaidassa olevat Jeesuksen sanat: ”Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.”

Kuvan oikeassa reunassa loimuavat punaiset liekit vievät ajatukset Suomen sodan aikaan, jolloin venäläiset polttivat Kauhajoen kirkonkylän. Talojen mukana paloi maan tasalle myös silloinen kirkko. Teoksen alalaidassa on pätkä eräästä psalmista: ”Mutta minä turvaan sinun armoosi, riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi”.

Monet kirkkoon tulevat ulkopaikkakuntalaiset ihmettelevät myös saarnatuolin muotoa, sillä sekin on tyystin toisenlainen kuin missään muussa lähialueen kirkossa. Sitä ei nimittäin ole kiinnitetty seinään, se ei ole pyöreä eikä ympyränmuotoinen. Saarnatuoli kuvaa Raamatun Vanhassa testamentissa keskeisessä osassa olevaa Liiton Arkkua, jonka kansi on auki. Liiton Arkussahan säilytettiin kymmenen käskyn tauluja, jotka sisälsivät lain. Sen mukaisesti myös meidän kirkkomme saarnatuolista julistetaan lakia ja evankeliumia.

 Saarnatuolin etuosaa koristavat veistokset on suunnitellut Eino Räsänen. Hänen kädenjälkensä on nähtävissä myös muissa kirkon veistoksissa. Veistokset kuvaavat kuutta apostolia työssään. Niiden alapuolella ovat neljän evankelistan symbolit. Kuvat esiintyvät Raamatun Ilmestyskirjassa. Enkeli viittaa Matteukseen, härkä Luukakseen, leijona Markukseen ja kotka Johannekseen.

 

 

 

Monimuotoinen symboliikka

 

Kirkkosalin korkeuksiin kohoavat, kapeat ikkunat symboloivat lukumääränsä mukaan Uuden testamentin neljää evankeliumia. Katosta riippuvat valtavan isot lamput ovat tiimalasin muotoiset. Ne kertovat tämän ajan ja meidän maailmamme katoavaisuudesta sekä kuvaavat ehtoollismaljan muotoa. Istumapaikkoja kirkkosalissa on noin tuhat.

        

 

Kirkon eteisen seinää koristaa ”Jeesus siunaa lapsia” –reliefi. Sekin on Eino Räsäsen käsialaa. Reliefin muotti saatiin pelastettua vanhan kirkon palosta, ja sen mukaan valmistettiin täysin samanlainen reliefi palossa tuhoutuneen tilalle. Taideteos ei kuitenkaan tällä hetkellä ole parhaalla mahdollisella paikalla, sillä se jää kätköön monen katseilta. Tämän vuoksi on välillä puhuttu sen siirtämisestä kirkkosalin takaosaan, näkyvämmälle paikalle.

Kirkkoon tulija voi eteisessä myös hiljentyä ja sytyttää kynttilän kauniiseen ja koruttomaan lähetyskynttelikköön. Kynttelikkö on taiteilija Oiva Lohiluoman työtä, ja sen ovat kirkkoon lahjoittaneet Kauhajoen maa- ja kotitalousnaiset. Sen 42 kynttiläsijaa kuvaavat evankeliumin leviämistä kaikkialle maailmaan. Kynttiläsijoja on yhtä paljon kuin lahjoittajajärjestössä oli kyläosastoja.

 

Urkuparvella katseen vangitsevat henkeäsalpaavan kauniit ja valtavat urut. Ne on uusittu hiljattain, vuonna 2004. Urut edustavat romanttista tyylisuuntaa koostuen jalkiosta ja kolmesta sormiosta, joista toinen ja kolmas ovat paisutuskaapissa. Äänikertoja uruissa on 42, ja lisäksi vanhoista uruista siirretyt kellot. Urkupillien tarkka lukumäärä on 2513. Suurimman pillin pituus on peräti yhdeksän metriä, mutta pienimmän vain 12 millimetriä. Urkujen rakentamisesta on vastannut Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy Espoosta. Ne maksoivat seurakunnalle noin 670.000 euroa.

          Kauhajoella urkuparvi on kanttorin ja kuorojen valtakuntaa, pappeihin siellä ei juuri törmää. Yleensä kaikki jumalanpalveluksissa kuultava musiikki soitetaan uruilla, mutta joskus kuulee käytettävän myös kirkon kuorissa olevaa flyygeliä. Seurakuntalaisilla on vapaa pääsy urkuparvelle kirkon tilaisuuksien aikana. Istumapaikkoja siellä on 60.

 

Pyhän Hengen kauas kuuluva ääni

 

       Kellotapulissa on kolme erikokoista kelloa. Niissä kaikissa on Jumalaa ylistäviä tekstinpätkiä. Suurimmassa kellossa lukee: ”Te maan valtakunnat, veisatkaa Herran kiitosta”. Keskikokoinen kello julistaa: ”Ylistäkää Jumalaa Hänen pyhätössään”, ja pienimpään kelloon on kaiverrettu sanat: ”Veisatkaa Herralle, sillä Hän on ylen korkea”. Nykyisin suntion ei enää tarvitse kiivetä kellotapuliin soittamaan kelloja, sillä uudenaikaisen koneiston avulla se hoituu sakastista pelkällä napin painalluksella.

          Kellotapulista avautuva maisema saa katsojan nopeasti unohtamaan ajan ja paikan. Tapulista käsin on hauska seurata ihmisten ja autojen liikkeitä kirkon lähellä kulkevalla tiellä. Kirkkalla säällä näkee myös sisälle lukion ikkunoista. Tapulissa on kuitenkin kylmä, ja varpaiden jäätyminen herättää haltioituneen katsojan pian takaisin todellisuuteen.

             Kirkonkellot symboloivat Pyhän Hengen kuuluvaa ääntä, sillä kirkkaalla säällä niiden heläykset kantautuvat hyvin kauas. Kauhajoella on kellojen soiton suhteen pitkät perinteet. Kirkkokansan keskuudessa myös elää edelleen vanha, hieno tapa odottaa kellojen soiton alkamista sisällä kirkossa jumalanpalveluksen päätteeksi. Tapuli sijaitsee korkealla kirkon pääoven yläpuolella. Jos osaa katsoa oikeaan suuntaan, näkyvät kellot hyvin pihalta käsin.

 

       

  Kirkon merkitys

 

 

        

Tänä vuonna Kauhajoen nykyisen kirkon valmistumisesta tulee kuluneeksi 50 vuotta. Uskon, että sinne riittää tulevaisuudessakin kävijöitä, vaikkei uskossa oleminen olekaan muodissa.

                 Monet kauhajokelaiset haluavat, että heidän lapsensa kastetaan ja konfirmoidaan, vaikka Jeesuksesta ei perheessä muuten puhuttaisikaan. Uskoakseni myös kristilliset hautajaiset pysyvät tärkeinä sukupolvesta toiseen. Vainajan omaiset saavat niiden kautta rauhan sydämeensä ja voivat lohduttautua jälleennäkemisen toivolla. 

          Itselleni kirkko on paikka, jossa voin olla lähempänä Jumalaa kuin missään muualla. Saan hiljentyä arjen kiireiden keskellä ja rukoilla taivaalliselta Isältäni voimaa tuleviin päiviin. Noin puolitoista vuotta sitten astelin ensimmäiselle ehtoolliselleni tässä samassa kirkossa. Hetki oli yksi tähänastisen elämäni tärkeimpiä virstanpylväitä. Toivon, että sen saisivat tämän kirkon katon alla kokea vielä monen sukupolven rippikoululaiset.

     Kauhajoen nykyinen pääkirkko tulee aina olemaan minulle kotikirkko, jonne palaan kerta toisensa jälkeen uudestaan. Vaikka elämä kuljettaisi minut toiselle puolelle maapalloa, tulee tällä kirkolla olemaan aina sija sydämessäni. Toivon, että se palvelisi kauhajokelaisia vielä monta vuosisataa.

 

 

 

Lähteet