Klassista tunnelmaa sähköisin kielin
Toni Ojanen
Ei ole sattumaa mikäli näet nuoria, jotka ovat pukeutuneet samoin kuin kaksikymmentä tai jopa kolmekymmentä vuotta sitten. Vanhat muodit tulevat uudelleen muotiin aina ennemmin tai myöhemmin ja sellaiset asiat, joiden ei ikinä olisi edes kuvitellut tulevan muodiksi, tulevat muotiin.
Näetkö kuitenkaan nuoria, jotka olisivat pukeutuneet yli kolmesataa vuotta vanhan muodin mukaisesti? Tuskin, mutta musiikin kanssa asia on hieman toisenlainen.
Yleistä asiaa aiheesta
Nykypäivän populaarikulttuurin yksi tärkeimmistä musiikkityyleistä on metalli musiikki. Tämä alun perin kapinallinen, aggressiivinen ja kukkahattutätien paheksuma musiikki on nyt koko kansan musiikkia. Tästä eivät tietenkään kaikki todelliset ns. henkeen ja vereen metallimusiikkia kuuntelevat henkilöt pidä.
Kaikki metallin eri tyylilajit eivät ole tulleet kuitenkaan koko kansan musiikiksi. Eräs hyvin haastava ja samalla erittäin mielenkiintoinen metalli-musiikin alalaji, eritoten soittajille, on neoklassinen metalli.
Neoklassinen metalli tarkoittaa lyhyesti sanottuna metallimusiikkia, jossa on erittäin paljon vaikutteita klassisesta musiikista. Barokkityyli on erittäin vahvasti esillä tässä genressä. Sen edustajat ovat yleensä kovin viehättyneitä varsinkin J.S. Bachin, Antonio Vivaldin, Wolfgang A. Mozartin, Niccolo Paganinin ja monen muun mestarisäveltäjän tuotoksista.
Genren sävelteokset voivat sisältää sinfoniaorkesterin tai kuoron, mikä tuo oman säväyksen mahtipontista klassismia.
Tyypillinen neoklassinen metallikappale sisältää hienoja melodioita sekä basso- ja sointukulkuja klassisen musiikin mukaan. Vaihtuvat tahtilajit ovat melko harvinaisia, mutta eivät täysin odottamattomia.
Aina joku on ensimmäinen
Yksi ensimmäisistä kitaristeista, joka yhdisti klassisen musiikin tyylittelyä raskaaseen rokkiin, oli Ritchie Blackmore. Brittiläinen kitaristi on parhaiten tunnettu Deep Purplen ja Rainbown riveistä. Hänen tyyliänsä on kuultavissa erityisesti mm. Deep Purplen kappaleissa Highway Star ja Burn.
Ritchie Blackmore
Naapurimme suurin ylpeys
Kymmenen vuotta eteenpäin, tultaessa 1980-luvulle, oli tämän genren suurin vaikuttaja astunut kehiin. Hän oli Yngwie Malmsteen. Yngwie Malmsteen on ruotsalainen kitaristi, joka on saanut mainetta valtavalla teknisellä osaamisellaan ja nopeudellaan. Tuolloin 80-luvun alussa hänen soittonsa oli jotain aivan ennenkuulumatonta. Siihen aikaan kukaan ei soittanut kuin hän ja hän on vielä näinäkin päivinä monien nykypäivän mestarikitaristien suuri oppi-isä.
Hänen esikoisalbuminsa Rising Force, joka ilmestyi vuonna 1984, täyttää tämän tyyliselle musiikille sen kaikkein tunnus-omaisimmat piirteet. Useimmat tunnistavatkin
Malmsteenin erittäin nopeasti soitetuista harmonisista molliasteikoista.
Nykyään Yngwiestä Malmsteenista on muodostunut jonkinlainen käsite eritoten metallikitaristien keskuudessa, koska häneen yhdistetään yleensä kitaran nopea ja taiturimainen soittaminen.
Yngwie Malmsteen
Nuori kitarasankari
Eräs erittäin suuri vaikuttaja neoklassisen metallin syntyyn oli yhdysvaltalainen kitaristi Randy Rhoads. Hän toimi kitaristina Ozzy Osbournen kahdella ensimmäisellä albumilla Blizzard of Ozz ja Diary of a Madman. Hän on myös monille tämänpäivän kitaristeille suuri esikuva ja idoli.
Hän oli myös ehkä kaikkein tunnetuimman heavykitaramallin kehittäjä tilatessaan yksilöllisesti hänelle suunnitellun kitaran Jacksonilta. Tästä mallista on tullut todella suosittu ja sitä ovat muut kitaranvalmistajat kopioineet ahkerasti. Jacksonilla on edelleen myynnissä oma Rhoads-kitaramalli.
Randy Rhoads koki traagisen kuoleman lento-onnettomuudessa ollessaan vain 26-vuotias.
Randy Rhoads
Sinfoniaa X:ltä
Symphony X on yhdysvaltalainen bändi, jolla on vahvasti juuret metallissa, sekä klassisessa musiikissa.
Bändin kitaristi ja samalla perustajajäsen on Michael Romeo, joka on maininnut esikuvikseen mm. juuri Malmsteenin ja Rhoadsin. Hän on kaikesta huolimatta saanut luotua täysin omanlaisen saundin eli äänimaailmansa, joka erottaa hänet muista saman genren kitaristeista. Tunnusomaista hänen soitossaan ovat eksoottiset skaalat ja arpeggiot. Skaalat ovat sarja sävelkorkeuksia, jotka ovat yhdellä kertaa käytettävissä. Arpeggio eli murtosointu on osa musiikillista termistöä, joka toimii usein musiikissa tehostuskeinona. Arpeggiolla tarkoitetaan, että jonkin soinnun äänet soitetaan erikseen toinen toisensa jälkeen sen sijaan, että ne soitettaisiin yhtä aikaa.
Romeo on myös erittäin taitava kitaran tapping-tekniikassa ja on näin vienyt sitä edelleen pidemmälle sitten Eddie Van Halenin, joka oli ensimmäisiä tapping-tekniikan käyttäjiä.
Tapping on tekniikka, jossa tietynlaista kuviota soitettaessa käytetään oikean käden sormea iskemällä se kitaran otelaudan korkeammille äänille. Näin vasen käsi soittaa matalampaa kuviota ja oikean käden sormi, joka usein sattuu olemaan keskisormi, lyö korkeita ääniä mukaan. Nämä kuviot perustuvat kielten vasarointiin ja nyhtäisyihin.
Michael Romeo
Suomalaisten oma lähettiläs
Stratovarius on suomalainen metalliyhtye, jonka musiikki voidaan myös lukea osaksi
neoklassista metalligenreä. Yhtyeen kitaristi ja musiikillinen johtaja on Timo Tolkki.
Hän on ollut yhtyeessä käytännössä aina sen perustamisesta asti.
Tolkki on julkaissut myös kaksi soolo-albumia Classical Variations and Themes vuonna 1994 ja Hymn to Life vuonna 2002. Ne sisältävät hyvin teknistä ja hienoa kitaran soittoa, jossa jälleen huomataan klassisen musiikin vaikutuksia musiikillisessa ilmaisussa.
Timo Tolkki
Ääntenkö sekasotkua?
Cacophony oli amerikkalainen kahden kitaristin sooloprojekti, jonka perustivat Jason Becker ja Marty Friedman vuonna 1986.
Molemmat olivat kitaravirtuooseja, joiden yhteissoitto kaikkine kitaraharmonioineen ja klassisine elementteineen oli todella korvia huumaavaa. Sinä vuosikymmenenä heidän kaltaisilleen kitaristeille katsottiin olevan kaupallisesti suurta kysyntää, joten Cacophony teki kaksi levyä: vuonna 1987 nimeltä Speed Metal Symphony ja seuraavana vuonna Go Off! Bändi kuitenkin hajosi vuonna 1989 ja Friedman liittyi trash metal
-bändiin nimeltä Megadeath. Sillä välin Becker liittyi David Lee Rothin soolobändiin. David Lee Roth on parhaiten tunnettu amerikkalaisen hard rock yhtyeen Van
Halenin laulajana.
Becker on kokenut kuitenkin kovan kohtalon sairastuttuaan vain 20 vuoden iässä ALS-lihasrappeumatautiin. Koska hän on menettänyt kokonaan liikkumiskykynsä, ei hän pysty enää soittamaan kitaraa. Becker on kuitenkin aikoinaan huomauttanut, että sairaus vie vain hänen kehonsa, muttei hänen mieltään.
Marty Friedman ja Jason Becker
Ei muita sovi unohtaa
Maailmassa on myös monia muitakin genren uranuurtajia, jotka ovat enemmän tai vähemmän tunnettuja. Käsitellyt yhtyeet ja artistit ovat kuitenkin merkittävimpiä vaikuttajia tässä konseptissa. Aina on nimittäin muistettava, että kaikki me jätämme maailmaan oman jälkemme; toiset isommat ja toiset pienemmät.
Lähdeluettelo
Denyer Ralph 1992. Suuri kitarakirja - 6. painos, suom. Ilpo Saastamoinen, Juha Nuuttinen, Tapio Peltonen, Jyrki Manninen. WSOY
http://fi.wikipedia.org/wiki/Neoklassinen_metalli (luettu 18.1.2008)
Soundi nro.10, 2007. Toim. Timo Kanerva. Julkaisujohtaja Anne Lyytikäinen-Palmroth, Helsinki: A-lehdet Oy.