Etusivu
Toimitus
Pääkirjoitus
Päänavaus
Syntyjä syviä
Uutisia ja tapahtumia
Kalukukkaro
Kulttuuri
Urheilu
Valokuvat ja videot
Rehtorin palsta
Opon palsta
VIP
Ikkuna ulkomaille
Mappi Ö
Oppilaskunta
Arkisto

 

 
 

Muinaisessa Mesopotamiassa, Eufrat- ja Tigris- jokien välissä, eli n. 3500-2000 eaa. sumerien kansa. Heidän kulttuurinsa oli korkeakulttuuria ja uskonnolla oli heidän keskuudessaan vahva asema, kuten useissa muinaisissa kulttuureissa. Sumereita Mesopotamian alueella seurasi useita muita valtioita ja kulttuureita, mutta uskonto säilyi hyvin samankaltaisena. Jumalien tehtävät ja nimet kokivat pientä muutosta, mutta uskonnonharjoittaminen ei juuri muuttunut.

Sumerien Kuun ja ajan jumala oli Nanna, mutta myös jumalatar Inanna liitettiin tuolloin kuuhun. Heidän kanssaan suunnilleen samaan aikaan Mesopotamiaan saapuneiden seemiläisten Kuun ja sodan jumalatar Astarte muistutti Inannaa ja myöhemmin babylonialaisessa mytologiassa esiintyvää Ištar-jumalatarta, joka oli ilmeisesti kehittynyt Inannasta, mutta jota väitettiin myös Nannan tyttäreksi. Nannaa babylonialaisilla puolestaan vastasi Sin. Eniten tietoa on säilynyt Babylonian jumalista, sillä se oli viimeisimpiä Mesopotamian muinaisia suurvaltoja.

Ištar oli hyvin sotaisa jumaluus, mutta toisaalta myös äitijumalatar ja seksuaalisen vetovoiman ruumiillistuma. Varsin ristiriitainen persoona hän siis oli, mutta kun ottaa huomioon Mesopotamian alueen rauhattomuuden, se ei hämmästytä. Kuun punainen väri merkitsi Babylonialaisille Ištarin kuukautisia, joina tämä vuodatti viisauttaan maahan. Hänet tosin samaistettiin myös planeetta Venukseen, ei vain kuuhun, aivan kuten edeltäjänsä Inanna ja myöhempi antiikin kreikkalaisten Afrodite.

Sinin babylonialaiset kuvasivat joko täydelliseksi taivaiden häräksi, jonka sarvet symboloivat Kuuta, tai mieheksi, jolla oli pitkulainen kuunsirppikruunu ja lasuurinsininen parta. Kuun vaiheet babylonialaiset selittivät Sinin mahtailulla: hän näytti voimaansa muuttaessaan kasvojaan ja vartaloaan jatkuvasti. Uskonto kuvastaa usein myös yhteiskuntaa, joten tästä voimme päätellä miesten machoilun olleen tapana jo muinaisessa Babyloniassa.

Kuun pyhä kaupunki oli nykyisen Turkin alueella sijaitseva Harran. Tarinan mukaan kuningas Nabunaid (555-539 eaa.) siirsi maansa keskeisen hallintopaikan Harraniin näkemänsä unen perusteella ja rakennutti sitten sinne Kuulle temppelin. Kuu oli tästä mielissään ja antoi rikkauksien virrata valtakuntaan ja rauhan vallita. Persialaiset kuitenkin onnistuivat myöhemmin kukistamaan Nabunaidin. Sen jälkeen Harran joutui milloin minkäkin kansan valloittamaksi kerta toisensa perään ja Kuun palvonta unohtui vähitellen.

 

Pyhä lehmä!

 

Muinaisilla egyptiläisilläkin oli luonnollisesti Kuuta hallitseva jumaluus, lehmäjumalatar Hathor. Kuun hallitseminen oli hänelle kuitenkin sivutoimi, enemmän hänet miellettiin rakkauden, tanssin ja musiikin jumalattareksi sekä äitiyden ja imetyksen suojelijaksi. Hathorin ajateltiin olevan myös yhden muinaisen Egyptin tärkeimmän jumalan, haukkajumala Horuksen äiti, mutta myöhemmin Hathor sulautui Isikseen ja Isiksestä tuli yleiseti tunnettu Horuksen äitinä. Tässä sulautumisessa Isis sai myös Kuun hallintaansa.

Isis oli Egyptin toiseksi tärkein jumala auringonjumala Ran jälkeen. Häntä kutsuttiin myös taivaankuningattareksi, mikä saattaa viitata Kuuhun.

 

Sekä Isis että Hathor kuvattiin usein sarvipäisenä naisena, jonka sarvien välissä oli pallomainen kuvio, Aurinko tai mahdollisesti Kuu. Monissa kuvissa he imettävät Horusta. Heitä onkin joskus vaikea erottaa toisistaan.

 

Kuunjumalatarten pyhä kolminaisuus

 

Muinainen Kreikka oli todellinen sivistysvaltio, jonka vaikutus näkyy vielä tänäkin päivänä eritoten länsimaisessa kulttuurissa. Sen vuoksi juuri kreikkalaista mytologiaa on käsitelty ehkäpä kaikkein eniten kirjoissa, elokuvissa ja televisiossa.

                      Kreikkalaisten käsitykset Kuusta ja sen hallitsijattarista eivät kuitenkaan ole jostain syystä päässeet parrasvaloihin, vaikka ovat kiehtovimpia ja monisyisimpiä antiikin Kreikan myyteistä. Kreikkalaisilla oli nimittäin kolme kuunjumalatarta, eivätkä he itsekään tainneet olla aivan varmoja, kuka Kuuta todella hallitsi vai hoitivatko nämä kolme sen yhteisvoimin.

Se kuitenkin tiedetään, että ensi alkuun kuuta edusti vain jumalatar Selene, jonka nimi johtuu sanasta selas, valo. Hän oli titaanisisarusten Hyperionin ja Theian tytär ja aamuruskon jumalatar Eos ja Auringon jumala Helios olivat hänen sisaruksiaan.

Selene oli noitien ja maagien suojelijatar, ja häneen turvauduttiin usein kun tehtiin lemmentaikoja. Lemmentaikoja Selene taisi tehdä itsekin, sillä hänellä oli useita rakastajia, muiden muassa ylijumala Zeus, jonka kanssa Selene sai kolme tytärtä.

                      Selenen suuri rakkaus oli kuitenkin tavallinen kuolevainen Endymion. Selene näki tämän eräänä yönä nukkumassa eikä voinut vastustaa miehen komeaa ulkonäköä. Rakastavaisten jokaöiset tapaamiset johtivat viidenkymmenen tyttären syntymään, mutta Endymion oli kaikesta huolimatta vain kuolevainen ja alkoi ajan myötä rypistyä ja vanheta. Selene ei kestänyt tätä katsella, ja niinpä hän eräänä yönä kosketti Kuun pisaroilla Endymionin silmiä ja nukutti tämän ikuiseen uneen.

                      Vähitellen Selene alkoi haipua taka-alalle ja osittain sekoittui kahteen muuhun Kuuhun yhdistettyyn jumalattareen, Artemikseen ja Hekateen, joitka olivat jo ennestään tunnettuja muista yhteyksistä.

                      Artemis oli Zeuksen ja titaanien sukuisen Leton tytär, ja Apollon oli hänen kaksoisveljensä. Vaikka Artemis ja hänen veljensä olivat vain tavallisia kuolevaisia, Zeus oli heistä ylpeä ja tahtoi heidät Olympokselle. Lapsiaan jumalten joukkoon hakiessaan Zeus antoi heille lahjoja, ja Artemis pyysi hopeisia vaunuja, hopeista metsästysviittaa, laumaa nopeajalkaisia koiria ja neljääkymmentä luonnotarta eli nymfiä, kaunista naishahmoista luonnonhenkeä, palvelijoikseen ja seuralaisikseen.

Artemiista tuli näin metsästyksen jumalatar, mutta häntä pidettiin myös synnytyksen jumalattarena ja lasten suojelijana. Tämä on aika erikoista, sillä Artemis oli päättänyt pysyä ikuisesti neitsyenä eikä välittänyt miehistä. Kuun jumalatar Artemiista tuli kaiketi siksi, että hän metsästi usein kuunvalossa.

Hekaten vanhemmista ei ole varmaa tietoa, mutta Hesiodoksen runossa Jumalten synty heidän kuitenkin kerrotaan olleen titaani Perses ja amatsoni Asteria. Hän oli alkujaan noitien, aaveiden ja manalan synkkä ja salaperäinen jumalatar, Taivaan ja Helvetin valtiatar, joka saattoi suoda vaurautta, onnea ja menestystä tai aivan päinvastaisia asioita. Hänen nimensä tarkoittaa etäistä vaikuttajaa ja hän käytti pöllöä viestinviejänään. Hekate kuvattiin usein kolmikasvoiseksi, erityisesti silloin, kun häntä ajateltiin kuunjumalattarena. Nämä kolmet kasvot saattoivat kuvastaa kuun vaiheita.

Jossain vaiheessa kreikkalaiset myös uskoivat, että Artemis edusti kasvavaa kuuta, Selene täysikuuta ja Hekate vähenevää kuuta ja uusikuuta. Tällä uskomuksella saattaa olla yhteys kolmikasvoiseen Hekateen.

                      Muinaisten roomalaisten mytologia oli pitkälti kreikkalaisen johdannaista, joten jumaluudet olivat lähes samoja, vain erinimisiä. Selenen vastine oli Luna, Artemiin Diana ja Hekatea vastasi risteysten jumalatar Trivia.

 

      

    Artemis               Selene                Hekate

 

 

Muinaisuskoa ja nykypäivää

 

Aasiassa ovat monin paikoin yhä vallalla muinaisista taruista ja myyteistä kumpuavat uskonnot, joten siellä uskotaan edelleen Kuun yliluonnollisuuteen. Näiden uskontojen edustajat tietävät, että Kuu on vain maata kiertävä kivipallo, mutteivät silti ole unohtaneet vanhaa uskoaan sen voimaan.

                      Intian hinduilla Kuun jumala on nimeltään Chandra, johon liitetään usein jänis. Chandra ei kuitenkaan ole kovin tärkeä jumala, ja Kuu yhdistetään usein myös yhteen hindulaisuuden pääjumalista, Šivaan. Šiva on salaperäinen jumala, aivan kuten Kuukin on salaperäinen, ja hänen erityisalueensa hindumytologiassa on tuhoaminen. Maalauksissa Šiva kantaa päässään puolikuun muotoista koristetta. Intialaiset ajattelivat Kuuta myös sielujen levähdyspaikkana ennen maahan satamista ja jälleensyntymää.

                      Japanilainen taru puolestaan kertoo luojajumalista, naispuolisesta Izanamista ja miespuolisesta Izanagista, jotka olivat naimisissa keskenään. Kun Izanami kuoli synnyttäessään tulenjumala Kagutsuchia ja joutui manalaan, lähti Izanagi hakemaan vaimoaan. Hän kuitenkin säikähti tämän madonsyömää ja mädäntynyttä ruumista, juoksi pakoon ja telkesi manalan oven. Tämän jälkeen hän meni peseytymään, ja hänen ruumiinosistaan ja vaatteistaan syntyi monia jumalia, muiden muassa kuunjumala Tsukiyomi. Tsukiyomi hallitsi paitsi Kuuta, myös yötaivasta, ja hänet tunnettiin nimillä Tsukuyomi ja Tsukuyomi-No-Mikoto. Tämä taru tunnetaan edelleen osana šintolaisuutta, joka on yksi Japanin valtauskonnoista.

                      Myös Kiinassa uskotaan paikoin muutamiin kuumyytteihin, kuten Chang Xihin jolla oli lapsinaan 12 kuuta tai Kuussa asuvaan Chang’e:hen, kuunjumalattareen joka ikävöi kuollutta puolisoaan. Kiinalaisten mukaan kuussa voi tarkkaan katsoessaan nähdä Chang’en ja hänen seuralaisensa, Jade-jäniksen hahmot. Samoin Oseanian matrilineaarisilla eli äidinvaltaisen järjestelmän alueilla on paljon taruja kuunjumalattarista.

 

Kylmä ja ankara kuu

 

Joissakin maailman kolkissa uskottiin Kuulla olevan myös valta rankaista ihmisiä näiden pahoista teoista ja tabujen rikkomisesta. Esimerkiksi Etelä-Amerikan sademetsissä elänyt barasana-heimo uskoi, että mikäli mies rakasteli naisen kanssa tämän kuukautisten aikaan, Kuu tuli yöllä syömään miehen luita, sillä kuukautisveri oli Kuun verta ja Kuu vihastui sen loukkaamisesta. Samoin barasanat  uskoivat,  että   Kuun   värjäytyessä

 

punaiseksi tuli ihmisten huudahtaa. Mikäli he sitten kuulivat esi-isien vastaavan, he tulivat pian kuolemaan.

                      Jotkut Pohjois-Amerikan inuiittiheimot puolestaan ajattelivat kuulla olevan suuri valta riistaan. Mikäli Kuu vihastui ihmisiin, se saattoi lähettää laumat pois tai estää naaraseläinten hedelmöittymisen niin, että ihmiset näkivät nälkää. Tällöin täytyi shamaanien matkata hengessään Kuuhun lepyttelemän sitä.

                      Muinoin Kuun ja Auringon saatettiin myös pelätä sammuvan, ja niitä täytyi jatkuvasti yrittää pitää suopeana uhrilahjoilla.

 

Alussa Jumala loi taivaan ja maan…

 

Meille länsimaisille tutuin myytti maailman ja siinä sivussa myös Kuun synnystä on varmasti Raamatun luomiskertomus, jossa Jumala luomisen neljäntenä päivänä sanoo: ”Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle”. Näin syntyvät Kuu, Aurinko ja tähdet ja Jumala toteaa tämän järjestyksen hyväksi.

                      On sitä silti muuallakin osattu. Skandinaviassa oltiin aikoinaan aivan varmoja siitä, että maailmaa luodessaan jumalat olivat asettaneet Auringon ja Kuun taivaalle vaunuihin ajamaan toisiaan takaa ja usuttaneet näiden perään vielä kaksi sutta. Susien elämän tarkoitus oli maailmanlopun koittaessa saada nämä taivaankappaleet kiinni ja syödä ne.

Ikivanhoista persialaisista taruista jo vuonna 900 jaa. kerätyssä koosteessa, Bundahišnissa taas kerrotaan tarinaa suuresta hyvän ja pahan välisestä taistelusta. Tämä sota käytiin hyvän jumaluuden Ohrmizdin ja pahan jumaluuden Ahrimanin välillä. Ahriman tuhosi Ohrmizdin luoman maailman, alkuhärkä Geušin ja ensimmäisen ihmisen Gayomardin. Geušin siemenestä tuli Kuu, jonka siemenistä puolestaan kasvoi uusia kasveja ja eläimiä. Tässä myytissä Kuu siis toimi tavallaan luojana, mutta esimerkiksi eräillä Pohjois-Amerikan intiaaniheimoilla se oli toinen puolikas koko maailman tehneestä luojaparista. Toinen puolikas oli luonnollisesti Aurinko.

                      Kaikkein mielenkiintoisin tarina kuun synnystä oli kuitenkin inuiiteilla. Myytti kertoo miehestä, joka rakastui pikkusisareensa. Mies kävi yön pimeydessä rakastelemassa sisarensa kanssa, eikä tyttö näin ollen voinut nähdä rakastajaansa. Hän onnistui kuitenkin selvittämään salaisuuden ja raivostui veljelleen niin, että leikkasi irti toisen rintansa ja mätkäytti sen lautasella veljensä eteen käskien tämän syödä sen. Sitten tyttö lähti juoksemaan veljen tullessa perässä lautanen kädessään. Molemmat tekivät itselleen soihdut sammalesta, tytön soihtu paloi kirkkaana mutta miehen sammui niin, että jäljelle jäi vain himmeä hehku. Heidän vauhtinsa oli niin kova, että molemmat lensivät taivaalle. Tytöstä tuli loistava Aurinko ja miehestä kalvakka Kuu.

                      Tällä tarinalla inuiitit selittivät Kuun vaiheita. Kuu ajaa Aurinkoa takaa taivaan poikki, mutta näkee nälkää ja vähenee koko ajan, kunnes katoaa näkyvistä. Tällöin Aurinko syöttää sille rintansa, mistä Kuu piristyy ja jatkaa takaa-ajoa, ja tämä jatkuu aina hamaan ikuisuuteen. Auringon- ja kuunpimennykset ovat veljen ja sisaren syleilyjä.

 

Kuumyyttejä ympäri maailman

 

Luomismyyttien lisäksi maailmalla liikkuu monia muitakin Kuuhun liittyviä taruja. Maailmanlaajuisesti tunnetuimpia lienevät ihmissusimyytit pääasiassa elokuvien ja kirjallisuuden vaikutuksesta, mutta osuutensa on myös susien pelottavalla ulkomuodolla ja laajalla esiintymisalueella. Ihmissusimyyttejä kun on kehitetty kaikkialla, missä vain on liikkunut susilaumoja.

                      Ensi alkuun ihmissudeksi muututtiin omasta tahdosta taikasalvan tai sudennahan avulla, tai mahdollisesti ilkeän noidan tms. lumouksesta. Myöhemmin yleistyi käsitys, jonka mukaan ihmisestä tulee ihmissusi ihmissuden pureman saatuaan ja sen jälkeen hän muuttuu sudeksi jokaisen täydenkuun aikaan. Ihmissudet ovat ainakin susimuodossaan pahoja ja hirviömäisiä olentoja eivätkä aivan tavanomaiset aseet tepsi niihin. Tarvitaan yleensä hopeaa, joskus myös rauta riittää. Erityisen käyttökelpoisia ihmissuden tuhoamisessa ovat hopealuodit. Kuoltuaan ihmissusi palautuu ihmiseksi.

                      Keskiajalla oli noitavainojen ohella myös ihmissusivainoja. Noitavainot keskittyivät läntiseen Eurooppaan, kun taas ihmissusivainot olivat yleisempiä Itä-Euroopassa. Venäjällä esiintyi suoranaista hysteriaa ja ihmissusiksi luultiin kaikkia, joilla oli näkyvä syntymämerkki tai paljon karvoitusta jossain kohtaa ruumistaan. Kristinusko tietenkin tuomitsi tällaisen taikauskon ja vähitellen uskomus hälveni ihmisten mielistä kirkon levittäytyessä Venäjälle yhä laajemmin.

                      Eräs toinen mielenkiintoinen Kuuhun liittyvä taru tulee Etelä-Afrikasta, hottentoteilta. He uskoivat, että kauan sitten oli Kuu käskenyt jäniksen viedä ihmisille viestin: Kuu on kuollut, mutta herää kolmen päivän päästä henkiin, tehkää te samoin. Jänis kuitenkin ymmärsi viestin väärin ja kertoi vain Kuun kuolemasta. Tästä Kuu raivostui, löi jänistä niin, että sen huuli halkesi ja eväsi siltä mahdollisuuden palata kuuhun. Tämä kuuluu samaan kategoriaan kuin vanhat suomalaiset sadut, joissa selitetään eri ilmiöiden taustoja.

                      Hottentottien tarussa Kuu siis karkotti jäniksen maahan. Miyakosaarilla Taiwanin itäpuolella puolestaan kerrotaan tarinaa, jossa Aurinko häätää epäonnistuneen viestinviejänsä Kuuhun. Tämän oli pitänyt viedä saarten ihmisille Kuun ja Auringon lahjana kuolemattomuus ikuisen elämän veden muodossa. Lähetti päästi typeryyttään käärmeen juomaan ikuisen elämän vettä ja sen jälkeen vielä sekoitti siihen kuoleman vettä. Ihmiset joivat tätä kuolemanelämänvettä eivätkä saaneet kuolemattomuutta, mikä luonnollisesti suututti Auringon.

                      Inuiiteillakin on sanansa sanottavana tähän mielenkiintoisten myyttien sikermään. Erään kertomuksen mukaan kuka tahansa saattoi entisaikoina päästä käymään kuussa. Kuu vieraili silloin tällöin maassa ja valitsi jonkun ihmisen mukaansa. Tämä ihminen pääsi matkustamaan taivaan poikki koirien vetämässä ahkiossa. Tämä saattaa myös olla jonkinlainen kuoleman vertauskuva.

 

Kotimaisia kuujuttuja

 

Kotoista Suomeammekaan ei pidä unohtaa, kun puhutaan Kuusta ja siihen liittyvistä uskomuksista. Muinaisten suomalaisten mytologia oli hyvin hajanaista, vain tärkeimmät jumalat olivat samoja koko alueella. Kuussa muinaissuomalaisia askarrutti erityisesti sen koon vaihtelu, ja he kehittivätkin sille monenlaisia selityksiä.

                      Yksi selitys kuun pimenemiselle oli Rutimo-niminen metsänhenki, joka oli niin suurikokoinen, että peitti Kuun. Toinen kuuta pimentävä olento oli nimeltään Rahko tai Rahkoi. Hän oli haamu ja varas, jonka töitä Kuun valo häiritsi. Niinpä Rahkoi otti tervaämpärin ja kiipesi tikapuilla maalaamaan Kuun mustaksi. Erityisesti hämäläiset uskoivat Rahkoihin.

                      Kaikkein yleisin kuutarina kertoi Kuumetista ja Kawetista. Sen mukaan Kuumet pimensi Kuun, ja Kawet palautti sen jälleen kuntoon. Kuumet oli joko yksi olento tai monikkomuoto, joka tapauksessa jonkinlainen henkimaailman asukas. Kawet oli myös jollain tasolla sama asia kuin monikko Kapeet, joita myös syytettiin Kuun syömisestä. Yleisemmin Kawet kuitenkin oli Kuussa asuva ruhtinas tai muu hyvä ja vahva henki.

                      Suomalaiset käsittivät Kuun myös jossain määrin eläväksi ja ajattelevaksi olennoksi, sillä sillä oli sisäpiikoja ja palvelijoita. He myös omaksuivat skandinaavisen käsityksen taivaankantta kannattelevasta maailmanpuusta ja ajattelivat, että alkuajan (ennen nykyistä aikaa, sama kuin Australian aboriginaalien uniaika) lopulla maailmanpuu kaadettiin ja Kuu ja Aurinko vapautuivat taivaalle.

 

Kuun taikaa 2000-luvulla

 

Joillakin alueilla maailmassa muinaisuskonnot elävät vielä nykyäänkin vahvoina, mutta myös meidän läntisessä, ”sivistyneessä” maailmassamme on monenlaisia kuu-uskomuksia, joissa kuun taikavoimaa arvostetaan ja kunnioitetaan.

                      Yksi tällainen kultti on Wicca eli uusnoituus. Wicca ei tähtää ihmisten satuttamiseen vaan haluaa tehdä hyvää, missä suhteessa se ei muistuta vanhoja tarinoita noidista ja magiasta. Yksi wiccan tärkeimmistä rituaaleista, kreikkalaisperäinen Drawing Down the Moon, liittyy kuuhun hyvin vahvasti. Se täytyy suorittaa juuri silloin, kun uudenkuun ensimmäinen sirppi ilmestyy taivaalle, ja siinä kutsutaan jotakuta muinaisista kuunjumalattarista jakamaan viisauttaan.

                      Myös Astrologia luottaa Kuun maagisuuteen. Länsimaisen astrologian perusajatuksena on, että jokainen planeetta ja lisäksi Pluto, Aurinko ja Kuu säteilevät maahan erilaista energiaa. Nämä energiat vaikuttavat ihmiseen erityisesti hänen syntymähetkellään ja määräävät osittain tämän luonnetta.

Ihmisen horoskooppimerkki määräytyy sen perusteella, minkä merkin kohdalla aurinko on ollut hänen syntymähetkellään. Jokaisella merkillä on oma hallitseva taivaankappaleensa, joka on ravulla Kuu. Kuu edustaa tunne-elämää ja alitajuntaa ja symboloi äitiä ja naista, ja rapu-merkkiset ihmiset ovatkin astrologisten luonnehdintojen mukaan herkkiä ja ailahtelevaisia.

                      Astrologia tuntee kuitenkin myös käsitteen kuumerkki, joka määräytyy sen mukaan, minkä merkin kohdalla Kuu on ollut ihmisen syntymähetkellä. Kuumerkki ei yleisen käsityksen mukaan vaikuta ihmiseen yhtä paljon kuin aurinkomerkki, mutta tuo lisäsävyjä tulkintaan.

 

Lähteet:

 

Allen, Judy 2006. Fantasiatieto. Suom. Tarja Kontro. Helsinki: Otava.

Ganander, Kristfrid 1995. Mythologia fennica. Toim. Juha Pentikäinen, suom. Brita Löflund. Tampere: Tampereen Tekstifilmi Ky.

MYTOLOGIA Jumalia, sankareita, myyttejä 2005. Toim. Arthur Cotterell, suom. Sonja Mäkinen. Yhdysvallat: Parragon.

Raamattu. Suomen evankelis-luterilaisen kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos.

Whitehouse David 2004. Kuun elämäkerta. Suom. Risto Varteva ja Markus Hotakainen. Helsinki: WSOY.

 

<http://fi.wikipedia.org/wiki/Rahko>. Luettu 19.1.2008.

<http://fi.wikipedia.org/wiki/Tsukiyomi>. Luettu 19.1.2008

<http://fi.wikipedia.org/wiki/Virolainen_mytologia_ja_muinaisusko>. Luettu 19.1.2008

<http://fi.wikipedia.org/wiki/Sumer>. Luettu 19.1.2008

<http://fi.wikipedia.org/wiki/Sumerilaiset>. Luettu 19.1.2008

<http://fi.wikipedia.org/wiki/Hathor>. Luettu 19.1.2008

<http://fi.wikipedia.org/wiki/Selene>. Luettu 20.1.2008

<http://fi.wikipedia.org/wiki/Artemis>. Luettu 20.1.2008

<http://fi.wikipedia.org/wiki/Hekate>. Luettu 20.1.2008

<http://www.radio86.fi/kaikkea-kiinasta/kulttuuri-viihde/myytit-ja-legendat/1145/change-ben-yue-neito-kuussa>. Luettu 20.1.2008

<http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuumet>. Luettu 20.1.2008

<http://fi.wikipedia.org/wiki/Kapeet>. Luettu 20.1.2008

<http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmanpuu>. Luettu 20.1.2008 <http://www.thuleia.com/kuu.html>. Luettu 20.1.2008.

<http://www.horoskooppi.com/astro_planeetat.html>. Luettu 20.1.2008.

 

Kuvat

<http://www.pantheon.org/areas/gallery/mythology/africa/egyptian/isis-horus.html>

<http://www.mvandersommen.com/sculptures/artemis/>

<http://www.epinions.com/user-dionne25>

<http://www.nitechylde.negative-image.net/>

<http://www.astro.helsinki.fi/opetus/kurssit/havaitseva/>

<http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendID=235251667>

<http://www.erichufschmid.net/Finnish/Science_Challenge_Finnish.html>