Nuorten liikennekäyttäytymisestä
Nuorten liikennekuolemat ovat pysyneet huipputasossaan, mikä ei yksinään ole ihmettelemisen aihe. Liikenne on monen tekijän summa, johon jokaiseen emme voi vaikuttaa. Entäpä ne tekijät, jotka altistavat näille onnettomuuksille?
Nuorten liikennekäyttämistä riivaavat: alkoholi, ylinopeus ja turvavyöttömyys. Nämä yhdessä, että erikseen, muodostavat noidan kehän, ja tällöin tuloksetkin ovat sen mukaisia.
Usein nuoret puhuvat liikenneturvallisuuden puolesta, mutta teot eivät sitä osoita. On vaikea mennä kieltämään, sitä tosiasiaa, ettemmekö me sivuuttaisi ongelmatilanteita. Kuolemaan johtava onnettomuus voi tapahtua toiselle nuorelle, mutta ei minulle. Omakohtainen kokemus luo vasta todellisuuden.
Suomessa n. 50 ihmishenkeä säilyisi vuosittain, jos he käyttäisivät turvavyötä ja Euroopan tasolla tämä luku on 6000. Kuinka usein tulemme miettineeksi lähdettäessä ajamaan, millaisessa ajokunnossa todella olemme? Vaihteleva mieliala on verrattavissa humala-ajoon. Nuorilla yleisempää, valitettavasti, on kuitenkin alkoholipitoisilla juomilla hankittu humala-ajo.
Nuoriin (miehiin) vetoaa vauhdin hurma ja kesän viikonloput ovat kärkinä kuolemantilastoissa. Kokeilun halua ruokkii kaveriporukka ja viikonloppuisin on suuri vaara, että nollatoleranssin kuski vaihtaa kesken illan viihteelle. Mielipiteeni nuoren kannalta on, että kuski on ensisijaisesti vastuussa muista ajettaessa, mutta myös hyvän ystävän tehtävänä on katsoa kuskin perään ja omalla toiminnallaan olla yllättymättä häntä holtittomiin tekoihin.
Monet eivät tule ajatelleeksi sitä, että ainoastaan moraalisaarna holtittomasta ajotyylistä ei auta. Painavin syy on nuoren tekemissä valinnoissa, mutta syitä on lukuisia jotka vaikuttavat tähän. Media ja parantunut elintaso unohtamatta ajotavan mallin periytymistä kotoa ovat edesauttaneet tätä noidankehää. Isän on helppo levitellä ärräpäitä liikenteessä, ja nuorukaisen saada jo pienestä pitäen käsitys liikenteestä, josta täytyy selviytyä mahdollisemman nopeasti keinoja kaihtamatta.
Nuorten liikennekäyttäytymisessä on vielä paljon epäkohtia, jotka eivät korjaannu hetkessä. Ongelmat eivät ole yksiselitteisiä, vaan niillä on yhteyksiä. Mielestäni nuorten liikennekasvatukseen pitäisi ottaa mm. sakkojen ja ajokieltojen rinnalle enemmän sellaisia pehmeitä keinoja, jotka nuoret kokevat mielekkäinä esim. valistustyö, onnettomuuskuvat ja loukkaantuneen nuoren oma kertomus onnettomuudesta. Tällä tavoin ne pyrkivät myös motivoimaan parempaan liikennekäyttämiseen, ja avaamaan silmät liikenteen tuhon voimalle.
Itsekin lähes ajokortti-ikäisenä, mietin millainen kuski olen autokoulun jälkeen, kun kukaan ei ole heti huomauttamassa esimerkiksi ylinopeudesta. Kiusaus kasvaa, kun varmuus autoon ja omiin ajokykyihin kasvaa. Järki on kuitenkin pidettävä päässä, koska mitään ei olisi tarkoitus oppia kantapään kautta. Viime kädessä liikenne on yhteispeliä, jossa ei valita voittajia.
”Lukiolainen”