Vili Sarento

 

 

Pää alaspäin!

 

 

Uusi tulokas extreme-lajien joukkoon on itsenäisesti harjoiteltava trikkaus, joka on kerännyt suuren liikemääränsä erilaisia hyppyjä ja potkuja sisältävistä lähitaistelulajeista. Trikkaus ei kuitenkaan ole taistelulaji. Mitä se siis on?

 

 

Mitä ihmeen trikkausta?

Trikkauksen lyhyt historia alkoi vasta 1990-luvun alusta, kun ensimmäiset harrastajat alkoivat erottautua lähitaistelulajeista luomalla alkuperäisistä lähitaistelulajien liikkeistä erilaisia variaatioita.

Rantautumiseksi Suomeen tai yleensäkään mihinkään maahan sitä voi tuskin sanoa, koska laji leviää useiden muiden uusien lajien tavoin parhaiten - ja toistaiseksi käytännössä ainoastaan internetissä olevien sivustojen ja videopalveluiden sekä ystävien kautta. Tämä johtuu siitä, ettei sille ei ole ehtinyt kehittyä juuri minkäänlaisia järjestöjä, eikä sitä opeteta missään virallisesti. Sekin saattaa tosin olla mahdollista jo lähitulevaisuudessa, koska viime vuosina trikkaus on saanut aiempaa enemmän suosiota erityisesti internetin videopalveluiden takia.

Kaikki trikkauksen liikkeet pohjautuvat lähes täysin erilaisten tanssi- ja XMA-lajien (extreme martial arts) liikkeisiin. Temppuja on joko kopioitu suoraan tai muokattu lajeista kuten Capoeira, Wushu, Breakdance ja Taekwondo. Myös trikkauksen on sanottu kuuluvan XMA-lajien joukkoon, mutta itse lajin harrastajat eivät yleensä lue trikkausta XMA-lajeihin, sillä tietyissä lähitaistelupiireissä tämä mielletään negatiivisesti osittain liikkeiden kopioinnin takia.

 

 

 

Taekwondon 540 Kick

 

Harrastus ja harrastajat

Trikkaamisen aloittamiseen ei tarvita muuta kuin kohtuullisen hyvä fyysinen kunto ja notkeus. Trikkausta voi myös harrastaa niin

kauan, kuin fysiikka riittää liikkeiden suorittamiseen. Niinpä harrastajista suurin osa on nuoria ja nuoria aikuisia.

                      Koska valmennuksen alaista trikkausta ei toistaiseksi ole tarjolla, monet keräävät pienen ryhmän ystäviä ja harjoittelevat kavereidensa kanssa. Näin harjoittelu on hauskempaa ja tehokkaampaa, koska muilta saa mielipiteitä ja neuvoja virheistä. Toisaalta trikkaukseen ei ole sääntöjä, vaan harjoittelu ja tyyli ovat vapaita.

                      Useimmat löytävät trikkauksen internetin kautta, jolloin opetusvideoiden katselu ja internetin selaaminen on ainut tapa saada neuvoja temppujen tekemiseen. Esimerkiksi internetsivustot TricksTutorials.com ja Club540.com ovat hyviä lähteitä apuun trikkauksen aloittamisessa ja siinä edistymisessä. Trikkaukseen internetissä tutustuneet aloittavat harjoittelun yleensä yksinkertaisimmista ja helpoimmista tempuista ja etenevät edistyneimpiin temppuihin ja liikkeisiin vähitellen.

                      Jotkut löytävät trikkauksen lähitaistelutaustan avulla ja ovat jo tutustuneet trikkaukseen taistelulajien näkökulmasta ja mahdollisesti osaavat joitakin liikkeitä. Tällaiset trikkaajat saattavat edetä trikkauksessa vapaammin ja voivat harjoitella osan perusliikkeistä myöhemminkin.

 

Itse temput ja potkut

Yleistäen voisi sanoa, että yksinkertaisimmat liikkeet on saatu muista lajeista, ja kehittyneimmät ja vaikeimmat liikkeet ovat ”alkuperäisiä” trikkausliikkeitä. Tämä johtuu liikkeiden eri käyttötarkoituksista. Taistelulajien liikkeiden ei ole pakko olla erityisen näyttäviä, koska niillä on vain tarkoitus osua kohteeseen. Näyttävimmät liikkeet ovat variaatioita näistä perusliikkeistä ja ovat siksi alunperinkin trikkausliikkeitä. Niillä ei ole tarkoitus osua mihinkään kohteeseen, ja ne sisältävät vain harvoin varsinaisia potkuja.

                      Jotkut trikkaajat suuntautuvat enemmän lähitaisteluliikkeisiin ja lähes kaikissa heidän suorittamissaan liikkeissä on jonkinlaisia potkuja mukana. Toiset tekevät enimmäkseen liikkeitä, jotka sisältävät lähinnä pyörähdyksiä ja voimistelumaisia voltteja. Useimmat kuitenkin sekoittavat molempia tyylejä keskenään ja suorittavat temppuja ja liikkeitä monipuolisina sarjoina.

                      Tärkein asia potkussa on vartalon painon siirtäminen jalalta toiselle. Teoriassa potkuja voi suorittaa joko siirtämällä painon pois potkujalalta tai jättämällä paino tasaisesti jakautuneeksi molemmille jaloille. Jos painon siirtää pois potkusta, potkun voima vähenee, mutta potkuja voi suorittaa peräkkäin useita. Toisaalta, painon siirto on nähtävissä ja näin potku voidaan ennakoida helpommin. Painon jättäminen siirtämättä antaa enemmän voimaa eikä potkua voi helposti ennakoida. Tässä tapauksessa jalka tosin putoaa potkun jälkeen nopeammin, eikä uutta potkua voi suorittaa helposti.

                      Uusia temppuja syntyy jatkuvasti, koska rajoitteena on vain ihmisen oma fysiikka. Liikkeen täytyy myös olla tarpeeksi näyttävä, että se hyväksyttäisiin tempuksi. Uusia temppuja syntyy myös lisäämällä esimerkiksi tietynlainen potku valmiiseen liikkeeseen. Tällaiset potkut saattavat lisätä nimeen esimerkiksi päätteen -swipe, hook tai -knife. Muita päätteitä ja lisiä nimiin ovat muun muassa gyro, cheat ja missleg. Nämä päätteet voivat ilmaista esimerkiksi potkua, sen ajoitusta, tapaa siirtyä liikkeeseen tai tapaa aloittaa liike.

 

Double Leg tunnetaan Capoeirassa

paremmin nimellä Armada Dupla.

 

Minä ja muut

Usein trikkaajien ajatellaan vain esittelevän tuulesta temmattuja taitojaan julkisesti. Kuitenkin lajin oppiminen vaatii useiden vuosien harjoittelun, ja vaikka tarkoituksena onkin tehdä visuaalisesti näyttäviä sarjoja, ei temppuja harjoitella muiden vaan itsensä vuoksi.

                      Syy siihen, että trikkausta ei yleensä lueta extreme martial arts -lajeihin on yksinkertaisesti lajin suuri ero lähitaistelulajeihin. Suurimman eron aiheuttaa kontaktin puute. Vaikka liikkeet ja temput onkin kopioitu lähitaistelulajeista, niillä ei trikkauksessa ole tarkoitus osua  muihin ja useimmiten trikataankin ilman vastapelaajaa.

                      Trikkauksesta ei varsinaisesti järjestetä kilpailuja, koska trikkaajat harvoin näkevät tarvetta kilpailulle. Breakdance-tyylisiä ”battleja” saatetaan järjestää, mutta niissäkään ei ole tarkoitus olla toista parempi, vaan tarkoituksena on vain tehdä temppusarjoja vuorotellen. Kaikki merkittävät trikkaukseen liittyvät tapahtumat ovatkin lähinnä kokoontumisia, joissa pääpaino on kilpailemisen sijaan opettamisella ja uusien liikkeiden oppimisella. Tällaiset kokoontumiset ovat levinneet vuonna 2003 Torontossa järjestetyn ensimmäisen leirin jälkeen ympäri maailmaa.