Tarun Laskinten herra
Teksti: ex-päätoimittaja
Arvoisa yleisö! Kauhajoen lukion alumnit esittävät tähän mennessä suurimman ja kalleimman aamunavauksensa Tarun Laskinten Herra: Special Extended Editionin.
Vuonna 2008 Auringon Kolmatta Aikaa Heikkilänkylässä hobitti Simo Reppuli oli mittailemassa ilmastonmuutoksen vaikutusta Keski-Maan lysosomilipidien fotosynteesiin. Äkkiä hänen ekologinen, akun sijaan biokaasulla toimiva hobittipuhelimensa alkoi soida, ja Simo vastasi:
- Reppuli.
- Lukiolta päivää! Missäs se laskin on?
- Mitä? Mistäs lukiolta? Ai, ei kun, joo, siis Kauhajoen lukiolta? Haahaahaa! Siis, enhän minä tullut ajatelleeksikaan…
Mutta siinä vaiheessa soittaja oli jo lyönyt närkästyneenä luurin korvaan. Myöhemmin samana iltana Simo Reppuli kertoi tapahtuneesta Heikkilänkylässä matkoillaan piipahtaneelle velho Seppo Harmaalle, joka kauhistui kuulemastaan.
- Se siis onkin täällä, ja hän on saanut sen selville – ja hän varmaan loukkaantui, kun sinä nauroit hänelle!
- Kuka suuttui nauramisestani ja mikä on täällä?
- Täällä on sedältäsi, Bilbo Tolvaselta, perimäsi laskin – eikä mikä tahansa laskin, vaan hirmuinen Valtalaskin! Sen haluaa omakseen Musta Matematiikkaruhtinas.
- Mutta mitä me voimme asialle tehdä?
Viisas velho Seppo Harmaa kokosi uljaan sankariryhmän, Laskimen Muiluttajat! Kuvassa mukana olivat myös hobitti Marjovais Gamgi, suippokorvainen haltia Kokonkylästä, Orlando Yli-Kokko, sekä ju-ma-lattoman isolla kirveellä aseistautunut historianlehtori Gimli Ruismäki. Seppo Harmaa lähti kysymään neuvoa velhokunnan mahtavimmalta, Samiman Valkoiselta. Tämän luokassa hän sai kuitenkin havaita Mustan Matikkaruhtinaan kanssa mesettäneen Samimanin olevan pitkän matikan puolella, ja pelastui vain hiuksenhienosti tultasyöksevältä lukion talonmieheltä. Tästä koettelemuksesta selvittyään hän oli kuitenkin entistäkin mahtavampi filosofian velho Seppo Valkoinen. Hän lähti etsimään muita Laskimen Muiluttajia.
Samaan aikaan muut Laskimen Muiluttajat olivat päässeet jo lähes lukion parkkipaikalle. Äkkiä heidän kimppuunsa hyökkäsi Aninkoulun kentän puoleisten puiden varjoista Laskinaave, joka näytti aivan Tuula Saloselta.
- Huhuu! Huhuu!
- Musta Ratsastaja, joka näyttää aivan Tuula Saloselta! Paetkaa! huusi Gimli Ruismäki ju-ma-lattoman isoa kirvestään heristäen hobiteille, ja hobitit tekivät työtä käskettyä juosten portaita pitkin lukion parvekkeelle ja ovesta sisään. He luulivat olevansa turvassa…
Gimli Ruismäki ja Orlando Yli-Kokko panivat nopeasti Mustan Ratsastajan, joka näytti aivan Tuula Saloselta, pakettiin ja luovuttivat hänet poliisiviranomaisille pelottelusta syytettynä.

Aivan Tuula Salosen näköinen Laskinaave tunnistettiin
Tuulalle niin tyypillisistä Suomi-verkkareista.
- Voi onneton! Olemme kadottaneet hobitit! parkaisi Gimli Ruismäki.
- Mutta me voimme lähteä metsästämään pitkiä matemaatikkoja, muistutti Orlando Yli-Kokko – olivathan he aseistautuneet Orlando Yli-Kokon aseistariisuvalla Hollywood-hymyllä ja Gimli Ruismäen ju-ma-lattoman isolla kirveellä.
Hobitit Simo Reppuli ja Marjovais Gamgi olivat matkanneet jo 35 minuuttia, kun Simo kaivoi esiin eväänsä ja alkoi aterioida. Marjovais lähti etsimään maastosta sopivia kätköjä, joihin voisi piilottaa Simon loput eväät, ettei niiden syömiseen kuluisi turhaan aikaa. Simo ei tiennyt ensinkään, että häntä tarkkaili Valtalaskimen entinen omistaja.
- Ilkeä pikku Simo vei meidän Aarteemme, ja me haluamme sen! Me otamme sen takaisin!
- Haa! Senkin kurja hiippari! Olisihan se pitänyt arvata, että lukion entinen rehtori, opetusneuvos Jussi Klonkkulahan täällä ryömii vaanimassa Valtalaskimen Kantajaa ja hänen aarrettaan!
- Erinomaista työtä, Marjovais! Jussi Klonkkula tuntee tien MaLu-pesään. Vietkö meidät sinne, Jussi Klonkkula?
- Kyllä, teemme mitä vain, mitä kiltit kansalaiset toivovat. Seuratkaa vain meitä!

Jussi Klonkkula CG-animoitiin aamunavaukseen niin tyylikkäästi, että ”hän”
sai siitä hyvästä MTV Morning Opening –palkinnon parhaan piirroshahmon kategoriassa.
Ryömiessään eteenpäin hobittien tiellä opetusneuvos Jussi Klonkkula kuitenkin mutisi hiljaa mielessään:
- Emme me kansalaisia mihinkään MaLu-pesään vie! Me viemme heidät hänen luokseen. Sinne me heidät viemme, ja sitten kun he jäävät sinne, Vanha Vainooja saa Aarteen! Kansalaiset! Tännepäin! Tässä luokassa on MaLu-pesä!
- Kuinka voimme kiittää sinua tarpeeksi, Jussi Klonkkula?
- Menkää nyt vain sinne luokkaan, mutisi Jussi Klonkkula ja läimäisi oven kiinni hobittien perässä.
- Kylläpäs täällä on pimeätä! Annapas tänne se Seppo Harmaan otsalamppu.
- Minusta tuntuu, ettemme ole täällä luokassa yksin.
- No emme todellakaan ole: katso tuonne!
- Jaså, ni vill skriva lång lärokurs i överelevexamen då?

”Imse vimse spindeln”, tuumasi Anu Lukitari jäädessään seuraavaa kärpästä odottelemaan.
Nurkassa he näkivät valtavan, kahdeksanjalkaisen ruotsinopettajan Anu Lukitarin. Täällä luolassaan se oli varmaan istunut kauan vaanimassa saadakseen jonkun pitkän ruotsin verkkoonsa. Tilanne näytti uhkaavalta.
- Äkkiä pois täältä, sanoi Simo silloin.
Orlando Yli-Kokko ja Gimli Ruismäki saapuivat lopulta Keski-Maan antipitkänmatikan turvalinnakkeeseen, Kielipesään. He olivat lukeneet Kaluverkosta, että Samiman Valkoinen oli yhteistyössä Mustan Matematiikkaruhtinaan kanssa koonnut valtaisan pitkänmatematiikanryhmäläisten armeijan. Nämä matematiikan legioonat olivat transponoineet nerokkaan suunnitelman siitä, miten he pelästyttäisivät Gimli Ruismäen ja Orlando Yli-Kokon käpälämäkeen ohjelmoimalla tuhansia pehmolelunorsuja hyökkäämään Kielipesään.
- Haa! Sotanorsuja! kiljaisi Gimli Ruismäki riemuissaan.

Myöhemmin Gimli Ruismäki ennallisti Suomen sodan 200-vuotisjuhlien kunniaksi sen, miten Kaarle-herttuaa Puolan tsaariksi Viipurin kujanjuoksussa vuonna 1808 juntanneet nuijasoturit antoivat huutia Valdemar Atterdagin johtamille novgorodilaisille.
Niin saivat Samiman Valkoisen sotanorsut yksi toisensa jälkeen maistaa Gimli Ruismäen ju-ma-lattoman isoa kirvestä niin, että pehmolelujen sisälmykset vain pöllysivät.
- 112! 113! 114!
Mutta vähitellen ju-ma-lattoman ison kirveen heiluttaminen alkoi olla liian hapokasta, eikä Gimli Ruismäki pystynyt enää. Juuri kun he olivat hukkumaisillaan pitkämatikkalaisten heidän päälleen heittämiin pehmolelusotanorsuihin, saapui paikalle Seppo Valkoinen ja abien filosofianryhmä.
- Nyt kyllä loppuu tälläinen. Kadotkaa, tai alan kertoa teille Lockesta ja Humesta!
- Seppo Valkoinen! Me luulimme, että lukion talonmies sai sinut!
- Se vanha lohikäärme nyt ei sellaiseen pystyisi. Hämmästytin hänet kertomalla, että kun päästän velhonsauvastani irti, se voisi oikeasti vain jäädä ilmaan leijumaan. Ei se, ettei niin ole koskaan tapahtunut, tarkoita, ettei niin voisi tapahtua. Mutta hei, nyt meidän täytyy lähteä hobittien avuksi MaLu-pesään!
He heittivät Bass Boom –levyn Samimanin luokkaan ja telkesivät oven. Laskimen Muiluttajat syöksyivät sankarillisesti kohti MaLu-pesää ehtiäkseen Simo Reppulin ja
Marjovais Gamgin tueksi…
Ma-Lu-pesän ovella hobitit olivat jo tarttumassa ripaan.
- Eikös tämä ollut ennen LuMa-pesä?
- Oli, mutta sitten Musta Matematiikkaruhtinas otti tämän valtaansa ja muutti sen näköisekseen – MaLu-pesäksi! Nyt sille kaikelle tulee loppu, sillä kohta me tuhoamme Valtalaskimen! Mutta kauhistus!
Heitä vastassa MaLu-pesässä oli Musta Matematiikkaruhtinas Heikki Luoma itse.
- Antakaa Valtalaskin minulle, ettekä enää koskaan näe nälkää!
- Emme usko! Ei laskimen antamisesta sinulle seuraisi mitään hyvää!
- Senkin palikkamatemaatikot! Yritätte estää hienon suunnitelmani toteutumisen, ettekä varmasti ole taas tehneet läksyjänne, vaikka ne olivat aivan helppoja!
- Mutta sinun valtasi alla me oppisimme vain pitkää matematiikkaa!
- Täsmälleen!!
Sen tiedän ett´ pitkää matikkaa
Ole ei teillä kai laisinkaan!
Ja palikkaa
mä soimaan
kun käyn teitä opettamaan
On aivonne tyhjistä tyhjin
ja humanisminne humanistisuus
Vaan pitkän matikan voima
on se tään innostukseni syy!
Valmistautuen käyn tähän aikaan
Vihdoin kasvaa matikan pituus
Se selkääsi riipii kun luoksesi hiipii
- - -
Jos läksyni teette
Jopa ysin ehkä saatte
kun päivän sana on
matemaattisuus
silloin kaikille saan läksyt antaa
vallan saan!

Kaluverkon luotettavuutta tiedotusvälineenä epäilleet ovat kyseenalaistaneet mm. Mustan Matematiikkaruhtinaan todellisen pahuuden. Onneksi näille tyhjänpuhujille voidaan nyt lykätä jauhot henkitorveen, sillä Kaluverkon arkistoista löytyneessä kuvassa Musta Matematiikkaruhtinas poseeraa jo rippijuhlissaan vuonna 1987 sangen kyseenalaisessa seurassa – ja on vieläpä ilmeisen tyytyväinen!
- Simo ja Marjovais, mitä täällä tapahtuu? kysyi kesken laulun paikalle saapunut Seppo Valkoinen, jolla oli mukanaan Orlando Yli-Kokko ja Gimli Ruismäki.
- Heikki lauloi juuri laulun siitä, mitä hän aikoo tehdä maailmalle, jos saa Valtalaskimen!
- Sinä et voi minua estää, Seppo! Et vaikka mukanasi on Gimli Ruismäki, jolla on ju-ma-lattoman iso kirves!
- SEIS!
Rehtorin kanslian oviaukossa seisoi silloin auktoriteettia huokuva hahmo.
- Lukion rehtori Taru-Aragorn Nieminen!
- Niin, minä se olen. Ja tuo laskin ei kuulu kenellekään teistä, vaan minulle, sillä kuuleehan sen jo minun nimestänikin, että minä olen Tarun Laskinten Herra! Lopettakaa tällainen aineiden paremmuusjärjestyksestä mussuttaminen ja keskittykää antamaan lukiolaisille yleissivistävää opetusta, jotta he joskus olisivat kunnollisia ihmisiä, jotka eivät jätä takkejaan ikkunalaudoille ja roskia käytäville!
- Taru-Aragorn on oikeassa. Ei tässä ole kysymys pelkästä matematiikan pituudesta tai LUMA-festareista. Emmehän me halua, että kaikista tulee teekkareita, vaan myös esimerkiksi biokemistejä ja kauppatieteilijöitä.
- Totta. Mennään vapauttamaan Anu ja Samiman luokistaan. Ja sinä Gimli kyllä hautaat tuon ju-ma-lattoman ison kirveesi.
Ja niin kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti esiintymättä enää koskaan uusissa aamunavaustarinoissa…

MaLu/LuMa-pesässä Laskimen Muiluttajat poseerasivat lopuksi (enimmäkseen) iloisessa ryhmäkuvassa. Takana vas. Taru-Aragorn Nieminen, Seppo Valkoinen, Orlando Yli-Kokko, linssiluteeksi hankkiutunut Gondorin prinssi Wenetor, edessä vas. Marjovais Gamgi, Simo Reppuli sekä ennen Gimli Ruismäkeä siivoojahobitit Ritva ja Silja, jotka vain siivosivat koko aamunavauksen ajan.