Teksti: Jenni Ojanen
Vuonna 2006 järjestettiin Internetissä rakkausrunokilpailu, jonka parhaimmisto on kerätty kansien väliin. Vaatimuksina mittelössä olivat, että runo liittyy rakkauteen ja pituus on maksimissaan yhden tekstiviestin verran, eli tuo tuskallisen tuttu 160 merkkiä. Parhaimmiston valitsivat Suden vuosi –romaanin kirjoittaja Virpi Hämeen-Anttila ja kirjaan perustuvan elokuvan ohjaaja Olli Saarela.
Tunnustan, että oli hieman ennakkoluuloinen tarttuessani ensimmäistä kertaa kirjaan, koska en ole sellainen ihminen, joka hakeutuu kirjastossa runohyllyjen väliin. Teos vei kuitenkin mennessään, ja huomasin pian olevani jo puolessavälissä ilman yökötyksen tunteita. Runot olivat lyhyitä ja lisäksi suurimmalta osin hyvin arkisia, eivätkä vaatineet lukijalta liikoja.
Mielenkiintoiseksi kokoelman tekee runojen erilaisuus. Jotkut ovat suomalaiseen mielenlaatuun sopivia synkistelyjä, toiset taas julistavat rakkauden ilosanomaa ja väläyttävät elämän aurinkoista puolta. Hauskaa oli myös lukiessa huomata, että miehetkin olivat kunnostautuneet hempeiden pätkien kirjoittelussa. Suurin osa runoilijoista kuitenkin on naisia, jollei nimimerkkien taakse ole piiloutunut iso liuta urospuolisia lyyrikonalkuja.
Runojen erilaisuus saattaa olla myös 75-sivuisen opuksen huono puoli. Lyhyet kirjoitelmat on lajiteltu kategorioihin, mutta ne poikkeavat silti paljon toisistaan, paikoin ehkä liikaakin. Jokaiseen mielentilaan ja elämäntilanteeseen löytyy jotain. Pelkäsin myös runojen tekotaiteellisuutta ja kirjoittajien ”wannabe-runoilija”-asennetta, mutta onneksi pelkoni osoittautui aiheettomaksi.
Viidennen merkin kirjalta ryöstää ehkä liiallisenkin erilaisuuden lisäksi ulkoasu. Kannet ovat lupaavat, mutta runojen asetteluun olisi voitu käyttää enemmän aikaa ja vaivaa. Tuntui, että ne olivat vain kiireesti lätkäisty sivuille. Se taas johti väistämättä mielleyhtymään, että kirja on julkaistu puolivalmiina vain markkinoimaan Suden vuosi –elokuvaa, joka liittyy läheisesti molempiin raatilaisiin. Kaikesta huolimatta kirjasta löytyy kuitenkin monia pätkiä, joita voisin itsekin kuvitella kirjoittavani ensi vuonna ystävänpäiväkortteihin.