Kansallissankaria juhlistamassa
Teksti: Teemu ja Tuomas
Olipa kerran sateinen syyspäivä pienessä, rauhallisessa Kauhajoen kaupungissa. Kaluverkon ahkerat toimittajat koettivat parhaansa mukaan kehitellä virikkeitä arkeen. Tiukan pohdinnan jälkeen he huomasivat, että kansallissankarimme, lehtori Kirsi Ahonen kaipaisi kenties juhlistamista syntymäpäiviensä johdosta, jotka luultavasti olivat noin vuoden sisällä siitä hetkestä.
Tohkeissamme keräsimme kaikki mahdolliset höynät, jotka vain entisen tulevan ex-englanninopettajamme tunsivat ja rupesimme kinuamaan rahaa lahjaan. Kerättyämme hurjat lähes kaksi euroa marssimme Sepon Halpa-Halliin aikomuksenamme ostaa ovessa mainostettuja silakoita. Valitettavasti nuo eväkkäät olivat kuitenkin loppuneet ja ostimme tomaatin ja nakkipaketin. Paketoimme nuo arvokkaasti ilmaiseen paperiin, jota satuimme löytämään kassan lähistöltä ja laitoimme mukaan kauniin kortin, johon merkkasimme nimemme ja onnentoivotukset.
Lahja paketoidaan huolellisesti
Monikielinenkin korttimme
Kaunis paketti on valmis
Tämän jälkeen marssimme entiselle koulullemme Yhteiskoululle aikomuksenamme luovuttaa lahja kansallissankarille. Ikäväksemme havaitsimme, että uhrimme ei ollut sillä hetkellä koulussa ja päätimme tulla uudestaan kolkuttamaan hänen ovelleen seuraavana päivänä.
Rohkeasti koputtamassa sattumanvaraiselle ovelle kohdetta etsiessä
Seuraava päivä valkeni uhkaavan synkkänä ja sateisena. Keräilimme koko aamun rohkeutta ja lopulta menimme opettajanhuoneeseen metsästämään kohdettamme Kirsi Ahosta. Siellä kuitenkin saimme kuulla, että hänellä sattui olemaan kasa hyppytunteja ja hän tuskin olisi koululla moneen tuntiin.
Päätimme toki tulla myöhemmin uudelleen. Myöhemmin paikalle saapuessamme osuimme keskelle suurta voimainkoitosta, kun Mirja Ovaska hätisti angstista amiksenalkua ulos aurinkoon. Heivattuamme kakaran ulos vaihdoimme pari kuulumista ja jatkoimme etsintöjä. Kohtasimme nuoren opettajan, jolta satuimme kysymään, olisiko hän kenties sinä päivänä Kirsi Ahosen sijainen. Hän sattui olemaan.
Teemu piileskelee
Saimme kuulla, että kansallissankarimme oli Majaniemessä nuorisolauman kanssa ja palaisi vasta noin viiden aikoihin. Päätimme virittää väijytyksen tuolloin. Sateisena iltapäivänä pensaikossa kytätessämme katselimme, kun opettaja toisensa jälkeen saapui pihaan ja lähti. Lopulta rohkaisimme mielemme ja kysyimme ohikulkevilta opettajilta, oliko kenties kohteemme liikkeellä omalla autollaan ja menikö hän suoraan kotiin. Saimme kuulla, että hän meni. Menimme kotiin aikomuksenamme yllättää hänet seuraavana päivänä.
Seuraava päivä koitti yllättäen yllättävän sateisena. Marssimme itseluottamusta uhkuen ja puhkuen yhteiskoululle ja rupesimme kaivamaan ansakuoppia. Lopulta jokusen tunnin ympyrää kierreltyämme saimme näköyhteyden kohteeseen ja alkoi julmettu takaa-ajo monistamon ulkopuolelta monistamoon. Perille päästyämme rupesimme pyytelemään etukäteen anteeksi ja muistutimme, että hänen tulisi tappaa muitakin kostoksi lahjasta kuin meidät. Tämän jälkeen luovutimme kauniin, sulokkaan pakettimme ja pakenimme.
Kirsi Ahonen pyysi, ettei luovutuksesta otettaisi kuvia, joten googletimme
vain jonkun kuvan lahja luovutuksesta
Teemu pakenee vihaista ylä-astelaislaumaa, joka muuten
sattui rajautumaan pois kuvasta