Teksti:Iikka Yli-Kuivila
Kevätaurinko on saapunut taas estradille! Aurinko loistaa taivaalla valoaan kirkkaasti ja ehtymättömästi. Se varmasti valaisee useiden mieliä, ja luo uutta toivoa. Ja toisille se on vain hemmetin kirkas valopallo taivaalla, joka saa maan loskaiseksi.
Aurinko on erittäin tärkeä asia maapallolle, kuten terve järki ja Simo Tolvanen sanovat. Se edustaa sentään kesän tulemista, ja vehreyden saapumista. Ensin pitää vain kärsiä loskasta ja teistä, joilla ei pääse eteenpäin kunnolla turhautumatta ja huutamalla ääneen pahimmat solvaukset tielaitosta ja valopalloa kohtaan.
Aurinko on nousemassa keskeiseen asiaan uutisissamme, tai niin sen ainakin pitäisi tehdä. Ne Teistä, jotka seuraavat uutisia tiiviimmin kuin toiset, voisitte jo arvatakin minun puhuvan globaalista lämpenemisestä. Arvaisitte väärin. Eräs toinen kirjoitelma on omistettu tälle maailmaa paljon puhuttelevalle asialle. Tässä tekstissä syy aurinkokeskeisiin uutisiin on kesän läheneminen ja kevään yhä pidemmälle eteneminen.
Olemme jo nyt saaneet todistaa lämpimiä päiviä ja välitunteja, jolloin voi oikeasti olla pihallakin paleltumatta lumihankeen kuin poika Petroskoista ikään. Mieleen nousevat ajatukset juhlia tätä ihanaa vuodenaikaa – joidenkin mielestä pysymällä sisällä toisten mielestä lähtemällä talvilomalle – railakkaasti ja heittäytyen täydellisesti kevätauringon hellään syleilyyn (Varokaa ettette saa ihosyöpää).
Jos pystyitte saamaan kirjoitelmasta selville keskeisen idean, niin osaatte lukea. Onnittelut! Jos ette, niin pilaan hauskuuden julistamalla sen olevan kevätaurinko. Toivottavasti se piristää Teidänkin mieltänne samalla tavoin kuin se piristi minun mieltäni.