Taas on yksi jakso uudesta lukuvuodesta takana.. Ja uutta trampataan parasta aikaa. Vuosi on käynnistynyt kohtuullisen hyvin, erityisempiä kommervenkkejä ei ole sattunut (vielä). Syys painaa päälle kuin venäläinen lentokone Norjan rajalla ja opettajat joko hiillostavat tai hymyilevät kannustavasti, henkilön ja sen mukaan paljollako alitit hyväksytyn arvosanan.
Kutsunnat ovat tulleet ja menneet, ja abeilla on vielä ruhtinaallisesti aikaa tuudittautua koulun muoniin ja valmistautua henkisesti sekä abiristeilyyn että valmistella penkkaribiisejä. Kirjoitukset ovat aina mielessä: niistä nähtäneen unia, painajaisia ja haaveita.
Kakkosilla Wanhaintanssiparit raksuttavat mielessä, osalla on ja osalla ei. Oli tilanne kummin päin tahansa, se vaivannee mieltä. Wanhuus painaa.
Opettajat surevat varmastikin Joensuun Samin näppäimistön menehtymistä, rakastettu opettajakommuunin jäsen kun näppäimistö olikin.
Kujeet... Kujeet ovat jääneet alkuvuodesta vähemmälle. Eivätköhän nekin kuitenkin ala yleistyä, kun lähestytään jenkkien Halloweenia, voisihan senkin kunniaksi jotain hauskaa järjestää (kyllä, tuo oli uhkaus). Mikään ei piristä päivää kuin unohtumaton källi. Olkoon sitten oppilaita, opettajia tahi koulua kohtaan suunnattu. Hyvällä maulla. Kaiken lisäksi.
Ainut mikä varsinaisesti puhuttaa minua tällä hetkellä ei liity kouluun. Se liittyy itäiseen naapuriimme, kaikkien rakastamaan Venäjään. Voi kuulostaa hieman raskaahkolta pääkirjoituksessa käsiteltäväksi, mutta ironiset, sarkastiset ja narsistiset kolumnistimme ovat sitä varten teitä hauskuuttamassa. Venäjä. Useimmat tietänevät, että se on aloittanut aktiivisemman ulkopolitiikan viime aikoina keskittyen lähinnä tukemaan Georgiasta itsenäiseksi julistautuneen maakunnan sissiliikettä ja louk-kaamalla naapureidensa ilmatiloja. Tämä yhdistettynä sen aloittamaan laaja-mittaiseen sotavoimien uudistukseen ja remppaamiseen sekoittaa kunnon sopan. Pienen naapurin on hyvä katsella vierestä, kun vierustoveri, joka on sanalla sanoen Liian Iso, alkaa venytellä. Mutta se pirujen maalaamisesta. Ajatelkaa tätä lähinnä herätyssoittona maailmantilanteeseen ja siihen, millainen tulevaisuus Meille on muovautumassa.
Koska hyvä maku estää lopettamasta pääkirjoitusta uhkakuviin, muistutan vielä Teitä terveen epänaiiviin maailmantilanteen tarkasteluun. Ja tietenkin lohkaisemaan vitsejä, jos sellaiseen satutte kompastumaan.
Terveisin Iikka
P.S: Carpe diem.