Hittfieldin lukiolaiset vierailulla 6.2. – 16.2.2004

Toimittanut Hanna Krekola

Freitag 6.2.

Vihdoin koitti tuo odotettu helmikuinen perjantai, jolloin 25 saksalaista lukiolaista sekä jo runsaasti mainetta keskuudessamme niittänyt Herra Schott saapuivat Suomeen. Kyseessä on jo muutamia kertoja aiemminkin toteutettu viikon kestävä vastavuoroinen vierailu Hampurissa sijaitsevan ystävyyskoulumme Hittfieldin lukion kanssa.

Suuntasimme jo hyvissä ajoin bussin keulan kohti Tamperetta, jonne saksalaisten jatkolento laskeutuisi. Lentokentällä sitten odottelimme ”Willkommen” plakaatteinemme. Ensimmäinen kohtaaminen sujui melko jännittyneissä merkeissä, kirotessa miksi tosipaikan tullen ei tule yhtä ainutta saksankielistä sanaa. Ehdimme myös pyöriä hiukan Tampereen keskustassa ennen Kauhajoelle takaisin tuloa.

Linja-autossa on tunnetusti aina tunnelmaa. Paluumatka sujui kaikkea syvällistä keskustellen, kuten kuka on Saksan listaykkönen, koulusysteemejä vertaillessa ja vakuutellessa, että Räikkönen IHAN varmasti voittaa Schumaherin tänä vuonna! Ilta kului saksalaisten tutustuessa uuteen perheeseensä.

Wochenende 7.-8.2.

Ensimmäisen viikonloppunsa saksalaiset saivat (tai joutuivat) viettämään lähinnä isäntäperheensä parissa. Suomalaiseen kulttuuriin tutustumisen olennaisina osina toimivat monissa perheissä tietysti sauna, pulkkamäki (Viel Spass!), makkaroiden käristäminen (Lecker!) keskellä metsää sekä erinäiset muut talviurheilulajit. Useimmat vieraat pääsivät myös tutustumaan suomalaiseen illanviettokulttuuriin kotibileiden ja Mietaan muodossa. Suomalaiset ovat kuulemma yllättävän ”betrunken”, vaikka kyllähän Saksakin on tunnettu oluen ystävien luvattuna maana. Saunakalja tosin oli monille vieraille tervetullut uutuus.

Kulttuurien välinen kuilu Pohjois-Saksan ja Etelä-Pohjanmaan välillä ei ole kovin syvä. Suomalaiset ovat hieman siistimpiä ja ottavat kengät pois jalasta sisällä. Meillä Ridge puhuu TV:ssä englantia eikä saksaa tai suomea (Saksassa siis dubataan KAIKKI TV-ohjelmat saksaksi). Siispä kieltä ja joitakin erikoisia ruokayhdistelmiä lukuun ottamatta olemme oikeastaan melko samanlaisia. Suomi kuulemma kuulostaa erittäin hauskalta ja täysin epäymmärrettävältä, mutta toisaalta niinhän myös saksa aika monille. J Kommunikoinnissa ei ollut suuria ongelmia sillä saksa-englanti-viittomakieli yhdistelmällä pärjää varmasti ihan kivasti melko suuressa osassa maailmaa.

Montag 9.2.

Lumi ja kylmyys ovat voivat tosiaan myös olla eksoottista. Kyllähän saksassakin lunta sataa, se vain sulaa melko nopeasti pois. Yli – 10 Celsius -astetta päivisin taas on melko tuntematon käsite. ”Verdammt kallt” kuului monesta suusta, ja tämä olisi vasta alkua. Onneksi kaikkeen tottuu.

Saksalaiset pääsivät vihdoin tutustumaan kouluumme ja ihmettelemään tietokonevarustuksemme tasoa ja sitä, että koulussa saa ruokaa! Olemme siis ainakin jossain edellä Saksan opetusministeriötä. Hyvä Suomi!

Päivällä otettiin myös Saksasta asti rehatut sukset käyttöön ja mentiin hiihtämään Rinnemäkeen. Iltapäiväksi Tuomas oli järjestänyt koulun jäälle monenlaista aktiviteettia. Edessä oli mm. Suomi-Saksa -potkukelkkakisa (Suomi tietysti voitti), lumijalkapalloa yms. kivaa. Hauskaa oli.

Tiistai 10.2.

Ohjelman mukaan saavuimme koululle ennen yhdeksää. Koululta matkamme jatkui reippain askelin kaupungintalolle, jossa saimme englanninkielistä esittelyä Kauhajoesta ja sen palveluista. Mukavan hieman yli puolituntia kestäneen esittelyn jälkeen saimme mehua ja keksejä. Saksalaisvieraamme saivat jopa purkin raparperi-mansikka hilloa ja saivat esitteitä Kauhajoesta sekä Kauhajoen kartan.

Kauhajoen esitteitä oli tarjolla kielillä suomi&ruotsi tai englanti &saksa, joten niidenkin tarjonta oli hyvin järjestetty. Esittelyn jälkeen meille jäi vapaa-aikaa, jonka monet käyttivät tietokoneilla tai vain muuten istuen ja jutellen.

Ruokailun jälkeen saksalaisvieraamme pitivät melko onnistuneen esittelyn koko koulullemme. Esittely oli mielenkiintoinen ja etenkin varmasti niille oppilaille, jotka ovat lähdössä keväällä vastavierailulle Saksaan, sillä esittelystä sai loistavaa pohjatietoa.

Esittelyn jälkeen osa vieraista meni hiihtämään, osa luistelemaan ja osa tietokoneille. Itse menin luistelemaan, niin kuin monet vieraistammekin. Oli melko mairittelevaakin kuin minun piti yrittää opettaa tytöille piruetteja ja heidän mielestään me suomalaiset olimme todella hyviä luistelijoita.

Iltapäivällä vielä puoli viideltä menimme vielä vierailulle Virkkuun. Siellä saimme ensin pienen esittelyn siitä, mitä kaikkea virkistysuimala Virkussa voi tehdä. Sen jälkeen menimme uimaan ja monet vieraista kokeilivat jopa saunaa, joka oli oikeastaan melko pidetty. Virkusta kaikki lähtivät kotia kohti, mutta eipä taida olla kiistämistä, etteikö päivä ollut rattoisa.

Mittwoch 11.2.

Aamulla pakkasta oli melkein -25 C, mutta silti käveltiin urheasti Rotola-Pukkilalle yritysvierailulle. Kieltämättä kyllä hieman tuli kylmä. Kun päästiin perille, meidät jaettiin kahteen ryhmään ja kierreltiin tehtaassa. Takaisin osa tuli kävellen, osa sai autokyydin.

Koululle päästyämme söimme luonaan ja sitten lähdettiin kohti Nummijärveä. Tällä kertaa päästiin linja-autolla. Pysähdyttiin Sotkassa ja otettiin maisemakuvia. Nummijärvellä mentiin Säästöpankin mokille. Porukka jaettiin taas kahteen ryhmään, toiset lähtivät hiihtämään järvelle ja metsään ja toiset lähtivät lumikenkäsafarille.

Kun päästiin takaisin mökille, juotiin mehua tai kahvia ja syötiin sämpylöitä ja pullia. Pienen tauon jälkeen vaihdettiin osia; ne jotka olivat olleet hiihtämässä, lähtivät lumikenkäilemään, ja toisin päin. Iltapäivän aikana paistettiin makkaraa ja juteltiin mukavia.

Kotiin päästyämme lähdettiin melkein heti Abien potkiaisiin Art Rock Cafe’hen. Siellä katsottiin järjestettyä ohjelmaa sekä tanssittiin ja seurusteltiin. Valitettavasti meidän piti poistua jo kymmeneltä. Joillakin juhlat vielä jatkuivat, jotkut menivät kotiin nukkumaan.

Torstai 12.2.

Torstaina matkasimme ammattikoululle kuulemaan esittelyä ammattikoulusta. Esittely oli pääosin englanninkielinen, mutta kuulimme myös hieman saksaa. Suullisen esittelyn jälkeen kiersimme läpi kaikki ammattikoulun osastot ja saimme kattavan esittelyn ammattikoulun mahdollisuuksista.

Monet menivät suoraa ammattikoululta syömään ja silloin oli jo kolmosten penkkaririemu näkyvissä myös ruokalassa. Huulipunaltakaan eivät saksalaisvieraamme säästyneet, vaan jotkut saivat sitä kasvoilleen huomattaviakin määriä. Ennen penkkarirekkojen lähtöä oli vielä hieman luppoaikaa, joka monella kulu jutellessa tai tietokoneilla. Kun rekat lähtivät, oli suurin osa porukastamme paikalla poimimassa karkkia.

Rekkojen lähdön jälkeen oli taas vapaa-aikaa. Osa meni hiihtämään sotkaan ja osa keilaamaan. Minä menin pienen ryhmäni kanssa käymään muutamassa kaupassa lähinnä ostamassa postikortteja ja sieltä Ojalan pakariin.

Kello 16.00 meillä oli koululla korikiipeilyä Tuomas-opettajan avustuksella. Muutama jätti korikiipeilyn väliin, mutta onneksi eivät kuitenkaan kovin monet. Korikiipeilyn jälkeen osa jatkoi vielä matkaansa luistelemaan muutamaksi tunniksi. Luistelun jälkeen oli taas aika mennä lepäämään kotiin ja keräämään voimia seuraavaan päivään.

Freitag 13.2. Majaniemessä

Pahamaisena perjantaina 13. helmikuuta urheat saksalaisemme ja vieläkin urheammat ykkösluokkalaiset suuntasivat nenänsä kohti Majaniemen hotellia. Tarkoituksena oli paeta juhlivia kakkosia ja tarjota yösija heidän vierailleen.

Tavanomaisen linkkamatkan päätyttyä huomasimme edessämme uuden haasteen: kaikki sukset olivat solmussa, ja jokaisen oli löydettävä makuupussinsa. Myös makuupaikkojen jaossa oli pieniä ongelmia, mutta niistä selvittiin suomalaisella järjellä. Tavaroiden purkamisen jälkeen aloitimme Majaniemen tyyliin syömällä, koulun herkullisia sämpylöitä.       

Välipalan jälkeen muutama reipas oppilas (Tuomas +kaksi suomalaista +muutama saksalainen) lähti suksineen kokeilemaan, kestääkö jää ja kantti. Toiset norkoilivat ja käveleskelivät jäällä. Ruoka (koulun sämpylät) tarjoiltiin säännöllisesti, tunnin välein.

Illan hämärtyessä kuvioihin ilmestyi muutama muukin opettaja. Oppilaille ei valjennut opettajien läsnäolon syvin tarkoitus. Voimme vain arvailla heidän illanviettonsa sisältöä. Saunat lämmitettiin, ja innokkaat suomalaiset sekä kokemattomat saksalaiset riensivät sisään. Saimme myös mahdollisuuden perehtyä avantouinnin saloihin. Jopa saksalaiset vieraamme tunkeutuivat ahnaasti Nummijärven hyiseen syleilyyn. Valitettavasti näköhavaintoja opettajien uskaltautumisesta ei ole, lukuun ottamatta Tuomasta ja hra Schottia.

Alkuyö sujui äänekkäästi musiikin parissa. Valitettavasti suomalaisten ja saksalaisten musiikkimaku on kovin erilainen. Kukkuminen jatkui pikkutunneille saakka. Aamu tuli turhankin aikaisin, mutta ”hyvin” nukutun yön jälkeen aamupuuro maistui ainakin suomalaisille. Saksalaiset söivät mieluummin leipää.

Aamupalan jälkeen kukin vietti aikansa omalla tavallaan: suomalaiset siivosivat ja saksalaiset lorvivat. 12.30 bussi saapui ajallaan, mutta lähtö viivästyi hieman, sillä Eila-Irmeli halusi ikuistaa ryhmän ottamalla ”Gruppenfoton”.

Wochenende 14.-15.2.

Myös toinen viikonloppu sujui isäntäperheen hellässä huomassa. Saksalaisilla oli myös mahdollisuus osallistua sunnuntaina järjestettävään Kauhahiihtoon. Herra Schottin lisäksi vain neljä kunniamaininnan ansaitsevaa (Britta,Ruth,Asja und Lars) ottivat haasteen vastaan ja hiihtivät 20 tai 30 kilometrin lenkin. Ja uskokoon ken tahtoo, mutta viikon harjoittelun jälkeen ei kuulemma ottanut edes koville.

Kaikki ruuat eivät ole maailmanlaajuisesti yhtä suosittuja kuin Berliinin munkit, joita löytyy Berliinin lisäksi ainakin Ojalan Pakarista. Monet saksalaiset saivat ilon tutustua joka suomalaisen suurimpiin herkkuihin: mm. mämmiin, salmiakkiin, karjalanpiirakoihin ja mustaan makkaraan. Ilmeistä päätellen ainakaan kaikista ei tullut uusia ruokapöydän suosikkeja. Domino -keksit sitä vastoin olivat todellinen hitti.

Myös suomalainen elokuva tuli joillekin saksalaisille tutuksi Pahojen poikien ja Levottomat kolmosen myötä, joissa molemmissa kuulemma pysyi hyvin kärryillä sanaakaan ymmärtämättä.

Sunnuntai-iltana, viimeisenä iltana, kaikki kokoontuivat Räimiskälle hengailemaan, kuuntelemaan musiikkia, pelaamaan, juomaan (mehua) ja syömään pullaa. Monilla viimeinen ilta jatkui aamuun asti.

16.2. Auf Wiedersehen!

Viimeinen vähän yli viikko meni siivillä. Saksalaisten oli aika lähteä kohti kotia. Useat kokoontuivat koulun pihalle haikeisiin jäähyväisiin. Monet saivat vain viikko sitten kotiinsa saapuneesta muukalaisesta ikuisen ystävän. Eron hetki on aina haikea, mutta ei hätää, tapaisimmehan kaikki uudelleen huhti- toukokuun vaihteessa, jolloin kirjava joukko kakkosia ja ykkösiä suuntaa kohti Hampuria.