Vuosi Amerikassa

Teksti: Virpi Itävaara

Jossain vaiheessa elämääni, kenties ala-asteen puolessa välissä, aloin innostua ajatuksesta, että lähtisin joskus tulevaisuudessa vaihto-oppilaaksi. Alussa alkaen mielessä häälyi kuva mahtavasta Amerikasta.

Joki viisas ihminen on joskus sanonut, että jos haluaa jotain tarpeeksi paljon, se toteutuu. Näin kävi myös minun vaihtariunelmani kanssa, sillä viimein vuosi sitten olin lentokentällä jättämässä hyvästejä perheelleni. On vaikeaa kuvailla sitä tunnetta, kun lentokoneen pyörät irtosivat maasta ja tiesi, että edessä on kokonainen vuosi oudossa maassa, yksin.

Noin 10 tunnin lentomatkan jälkeen ei ollut enää aikaa miettiä Suomea, sillä jo pelkästään ensikokemukseni Yhdysvalloista oli ikimuistoinen! Vietin nimittäin muutaman päivän muiden vaihto-oppilaiden kanssa New Yorkissa. Se oli suurin koskaan näkemäni kaupunki, ja ihmettelen jos sieltä ei löydy kaikkea mitä vain mieleen voi juolahtaa.

Kuitenkin vasta muuttaessani ensimmäiseen perheeseeni rupesin todella elämään vaihtarina. Koko vuoden aikana kahdessa eri perheessä, jotka olivat hyvin erilaisia. Ensimmäisessä perheessäni minulla oli kolme isoveljeä, kun taas myöhemmin sain kokea minkälaista on olla kahden villin pikkutytön isosisko.

Tärkeä osa vuodestani oli käydä koulua Amerikassa. Se olikin erittäin silmiä avaava kokemus, sillä nykyään en enää näe asioita niin mustavalkoisesti ja elä siinä uskossa, että Suomen koulujärjestelmä on ainut ja oikea. Silti minun on pakko myöntää, että olen hyvin kiitollinen joistakin asioista täällä, kuten 45 minuutin oppitunneista kokonaisen tunnin sijaan!

Asuin Michiganin osavaltiossa pienessä St. Clairin kaupungissa. Melko lähellä sijaitsi Detroit, jossa pääsin käymään muutaman kerran. Erityisesti mieleeni jäi suuri autonäyttely satoine upouusine ja kiiltävine autoineen. Pääsin myös käymään viikon pituisella lomamatkalla etelärannikon puolella Floridassa.

Matkalla sinne vasta tajusi miten valtava maa USA todellisuudessa onkaan. Vierailimme tietysti myös Disney Worldissa, jossa oli mahdottomasti nähtävää ja koettavaa. Uskoisin, että minulla oli aivan yhtä hauskaa kuin pikkusiskoillani, vaikka olinkin heitä tuplasti vanhempi!

Vaihto-oppilaan kokemuksia voi ymmärtää vain joku, joka on kokenut itse saman. Se on jotain paljon suurempaa kuin lähtemistä vuodeksi ulkomaille, se on myös elämistä osana vierasta kulttuuria ja läpi elämän säilyvien kokemusten hankkimista. Uskaltaisin jopa sanoa, etten olisi edes kymmenessä vuodessa Suomeen jäämällä oppinut kaikkia näitä uusia asioita, ei pelkästään vieraasta

maasta, mutta myös Suomesta ja itsestäni. Epäilemättä vaihto-oppilaaksi lähteminen oli yksi elämäni parhaista valinnoista. Voin vain toivoa, että mahdollisimman moni saisi kokea sen kerran elämässään!