Millainen työ lukiolaiselle sopii?

Teksti: Markus Kortesmäki

Yhteiskuntamme on puutteellinen ja tulee aina olemaan. Kun me lukiolaiset tarvitsemme jotain yleishyödykettä, joudumme antamaan henkilölle, jolla tämä tarvike on, vastineeksi rahaa. Tätä rahaa taas joudumme ansaitsemaan työssä.

Töitä on monenlaisia: elintarvikkeita tuotetaan, tavaroita kootaan ja palveluja tarjotaan. Kaikki työ kuitenkin mitataan samalla mittarilla: rahalla. Miten täydellisen absurdia! Hollywood-näyttelijän tai karvanopankokoojan sekä pörssimeklarin tai taidemuusikon työt eivät ole mitenkään verrattavissa edellisten lähinnä tuhotessa maailmaa ja jälkimmäisten sitä parantaessa. Miten niistä sitten voi palkita samalla asteikolla?

Koska Maailmantalous on peruuttamattomasti juurtunut paikoilleen, eikä edes Kalukukkaron toimitus voi sitä horjuttaa, joudumme hyväksymään tämän epäkohdan ja elämään sen mukaisesti. Koska emme voi lopettaa hyödykkeiden tahtomista, moni on varmasti hakeutunut kesän hellepäiviksi johonkin työhön pystyäkseen taas syksyn lehtien havinan keskellä maksamaan opiskelun lomassa kertyneet vesilaskunsa. Näin sesongin päätteeksi onkin hyödyllistä tarkistaa, mihin työhön olisi kannattanut pyrkiä. Kalukukkaro ylpeästi esittää selvityksen: ”Millainen työ lukiolaiselle sopii?”

Työ jaetaan kolmeen alaan: maanviljely, teollisuus ja palvelut. (Seuraa! Nyt et saa ajatella, ”Emmekö me lukiolaiset voisi vain paimentaa kansaa Platonin hallitsijafilosofien tapaan?”, et! Se ei vain ole mahdollista tässä kierossa yhteiskunnassa!) Näistä kaksi ensimmäistä voimme kai huoletta jättää alikoulutettujen hoidettavaksi, mutta tarkastelkaamme palvelualaa. Se voidaan karkeasti jakaa kahteen osaan: nöyristelyä vaativiin, joihin kuuluvat mm. siivoojan ja myyjän toimet sekä hieman ylväämpiin, kuten pankinjohtajan tai palomiehen ammatit. Nyt kun kuitenkin puhumme kesätyöpaikasta, on jälkimmäiset toimet jätettävä huomiotta lyhyen työperiodimme takia.

Näyttää siis siltä, ettei lukiolaiselle ole sopivaa kesätyötä laisinkaan. (Ei, älä ota tuota typerää virnettä naamallesi! Pakko sinun on maitorahasi ansaita!) Kun kuitenkin me lukiolaiset olemme yhteiskuntavastuun mallilapsia, tämä ei käy laatuun. Meidän on nieltävä ylpeytemme ja etsiydyttävä palvelualalle, alistumistehtäviin. Totta kai tämä kasvattaa tehokkaasti jokaisen lukiolaisen luonnetta. Meidän on hyvä kokea, millaista on sijaita arvoasteikon kärjen alapuolella, jotta osaisimme myöhemmin paremmin asettua alaistemme asemaan heidän esimerkiksi vaatiessaan lisää sunnuntaikorvauksia tai isyyslomaa.

Ei kuitenkaan ole syytä asettua kovin alhaiseen toimeen. Jäätelönmyyjän tai lapsenvahdin sijaan suosittelisin vaikka yritysjohtajan PA:n tahi poliitikon kampanjapäällikön tointa. Näissä töissä pääsee vallan tuntumaan joutumatta kuitenkaan ottamaan vastuuta, korvaukset niistä ovat kohtuulliset ja ne ovat kausiluontoisia.

Kalukukkaron toimitus ei kesätöihin hankkiudu, koska erinäiset tahot korvaavat kulumme työn, huvin ja koulutuksen saroilla. Me käytämme kaikki voimavaranne teidän, lukiolaisten, kansamme kerman kestitsemiseen talousasioiden petollisilla mehukutsuilla.                  

Lukiolainen, jos et tahdo lamakakkua tai konkurssipipareita, lue Kalukukkaroa!