Kevyen fantastinen sivutyö

Teksti: Raakel Hokkanen

1. Milloin ja miksi päätit ryhtyä kirjailijaksi, Sari Peltoniemi?

En muistaakseni ole ikinä varsinaisesti päättänyt sitä, joskin olen haaveillut siitä jo aika pienenä. Sen takia, että kirjat, kieli ja tarinat ovat antaneet minulle niin paljon. Olen aika laiska ja kunnianhimoton ihminen muuten, mutta tässä asiassa en niinkään. Jotain lausetta saatan ihan ilokseni hinkata vaikka kuinka kauan. Se vain on minun juttuni, olen sillä lailla rakennettu.

2. Miksi kirjoitat? Haluatko kertoa ihmisille jotain vai ehkä tehdä rahaa miellyttävällä sivutyöllä?

Tekisin oikein mielelläni rahaa kirjoittamisella, mutta sitä vain ei tunnu siunaantuvan... Oikeastaan olen sellainen ihminen, että minua tyydyttää suuresti se, kun saan kehitellä juttuja ja pelata kielellä. Tietysti kirjoittamisessa on tympeitäkin vaiheita, mutta silloinkin siinä on oma perverssi viehätyksensä. Lisäksi viihdyn hyvin yksikseni. Minulla on kirjoittajan pää ja muukin ruumiinrakenne, siis lysyt hartiat, kasvava vatsakumpu ja hyvin pureskellut kynnet.

3. Miksi kirjoitat fantasiaa ja tieteiskirjallisuutta? Entä miksi olet kirjoittanut myös lastenkirjoja?

Kirjoitan fantasiaa ja/tai scifiä, koska se tuntuu luontevalta. Miksi se tuntuu luontevalta? Kaipa olen ruvennut kirjoittamaan jotain hiukan samanlaista kuin mitä olen tykännyt lukea. Tämä muuten pätee myös lastenkirjojen kirjoittamiseen. Monet ikisuosikkini ovat lastenkirjoja.

4. Onko sinulla yleensä jokin tietty sanoma?

Minulla on paljon kaikenlaisia sanomia, mutta olen kyllä huomannut, ettei niitä kannata tarjoilla liian hanakasti. Siinä saattaa helposti livetä saarnaamisen puolelle. Kunnon tarinalla on arvo sinänsä. Jos siihen kytkeytyy jotakin ajatteluttavaa, niin aina parempi. Sanoma ei kuitenkaan minulla ole lähtökohtana kirjoittamiselle.

5. Mistä saat inspiraatiosi - vai kirjoitatko ilmankin?

Alkuinto voi viritä mistä vain, samoin kuin lisäpotku kirjoittamisen aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kirjoittaessa aina olisin raivoisan innoituksen vallassa. Jokainen vähänkin kirjoittanut tietää, ettei inspiraatio riitä evääksi kovin pitkälle, vaikka se onkin - ainakin minulle - välttämätön työkalu. Sitten kun se on vähissä, turvaudutaan vararavintoon eli vankkoihin istumalihaksiin. Nekään eivät aina piisaa, jos aivan rehellisiä ollaan. On päiviä, jotka kuluvat koneen ääressä, mutta ovat oikeasti aivan joutavaa haahuilua. Aina en pääse edes koneelle asti, vaikka olen muka menossa sinne.

6. Ainakin tuhat laivaa-kokoelmassa novellit ovat oikeastaan kaikki enemmän tai vähemmän synkkiä - miksi? Onko synkkyys ehkä yleinen teema nykyään?

En kirjoittanut tarkoituksella tummasävyisiä juttuja. Vasta kun kasa oli koossa, käsitin kunnolla, ettei kokonaisuus ole erityisen iloluontoinen. Sitten rupesin miettimään pitäisikö sekaan kirjoittaa vielä jokunen oikein valoisa kertomus. Ei tuntunut hyvältä idealta. Kaipa suomalainen kirjallisuus on aina ollut perusviritykseltään vähän murheellista, mitäpä muutakaan, mutta eihän se ole mikään syy pitäytyä synkkyydessä.

7. Aiotko kirjoittaa vielä paljon tulevaisuudessa? Jos niin, mitä ehkä saamme odottaa?

En varmasti osaisi olla kirjoittamattakaan, vaikka eihän sitä ikinä voi tietää miten elämä heittelee. Aikomuksenani on kirjoittaa lisää lasten- ja nuortenkirjoja, ja niitä on tekeillä parhaillaankin. Tuskin tulen fantasiasta irtautumaan kovin kauas, mihin sitä kotoaan lähtisi.