Lemmingin tarina
 

Teksti: Hanna Ikkeläjärvi
 

Näyttelijä-ohjaaja Antti Mikkola on tehnyt Vaasan kaupunginteatterille monologin nimeltään Lemmingin tarina, joka kertoo Kalevalasta tutun Lemminkäisen elämästä. 26.4. joukko lukiomme ykkösiä kävi katsomassa monologin sekä tutustumassa Vaasan kaupunginteatteriin.
 
Lemminkäinen on varsin naisiin menevä nuori mies, joka ei halua viettää koko loppuelämäänsä vain yhden naisen kanssa, vaan tarkoituksena on kokeilla kaikkia pitäjän tyttöjä. Käsittääkseni Lemminkäisen isäkin oli samankaltainen ”gigolo”, ja niin kutsuttu harrastus kulkee ihan suvussa. Yksi ongelma vain oli: edes Lemminkäinen ei loppujen lopuksi tiennyt, ketkä olivat hänen siskojaan. Lemminkäisen periaatteena oli, ettei omiin siskoihin kosketa, olivat he sitten siskoja tai siskopuolia.
 
Mielestäni esitys oli varsin loistava yhden miehen esittämäksi, ja herra Mikkola eläytyi esitykseen hyvin: se teki siitä uskottavamman, ja siksi itselleni tuli olo, että yleisö oli tärkeää saada mukaan. Lavastuksena käytettiin muutamaa ovea, irtopäätä, sänkyä, tuolia ja miekkaa, jotka olivat kokonaisuudessaan ehkä hieman yksinkertaiset, mutta mielestäni enempää ei olisi tarvittukaan.
 
Koko esityksen ajan taustalla pyöri video, jossa suurimman osan ajasta mies piti katseen tiukasti edessä. Kuvassa näkyivätkin vain silmät, ja se teki tunnelmasta ehkä vähän pelottavan. Välillä kuva vaihtui, ja sekin toi ilmapiiriin särmää. Monet olivat ilmeisesti jääneet katsomaan videokuvan vaihtumista ja siinä tapahtunutta toimintaa, mutta itse en juuri noteerannut sellaista.
Mieleeni jäi erityisesti kohta, jossa Lemminkäinen katosi lavalta, ja pian näyttämölle toi samanlaisiin vaatteisiin Lemminkäisen kanssa pukeutunut kärryn, jonka päällä oli kassi. Oli hiljaista. Yhtäkkiä kassi alkoi sätkiä, koska Lemminkäinen oli sen sisällä. Osa yleisöstä pelästyi äänekkäästikin, koska luuli kassin olevan tyhjä ja Lemmingin lähteneen näyttämöltä. Itse kyllä huomasin vaihdon, koska ”Lemminkäisen” rintavarustus näytti kasvaneen viimeisen kymmenen sekunnin aikana.
 
Esitys oli vaikuttava eikä kestänyt liian kauan tai ollut liian lyhyt. Yhteensä esitys kesti noin 50 minuuttia eikä sen aikana ehtinyt pitkästyä tai ajatella, että tässäkö se nyt oli. Juonesta olisivat monet saaneet enemmän kiinni, jos olisivat tienneet Lemminkäisen osan Kalevalassa, ja siksi jotkut eivät ehkä oikein pysyneet kärryillä. Hattua nostan, kiitän ja kumarran. Hyvillä mielin lähdin teatterista! Luulenpa, että niin tekivät monet muutkin!
 

 

Päivitetty 11.03.2007