Matrix: Revolutions

Teksti:Kalle Yli-Koski & Juha-Matti Piikkilä

Ohjaus & käsikirjoitus: Larry & Andy Wachowski Tuottaja: Joel Silver
Pääosissa: Keanu Reeves (Neo), Carrie-Anne Moss (Trinity), Laurence Fishburne (Morpheus), Hugo Weaving (agentti Smith & klooninsa).



Agentti Smith sivupersoonineen.

Alkuperäinen Matrix (1999) oli ilmestyessään lievästi sanoen omalaatuinen tekele. Auktoriteettiongelmasta kärsivä nörtti Thomas Anderson joutuu ensin agentti Smithin johtaman virallisesti pukeutuvan esivallan vainoamaksi ja sitten Morpheus-nimisen, gestapotakkisen hämäräveikon pelastamaksi. Herra Anderson saa kuulla, että ”todellisuus” on vain vallan kaapanneiden koneiden ylläpitämä lumemaailma, Matrix. Eikä siinäkään vielä kaikki: hän itse on Neo, Valittu, masiinamonsterien orjuuttaman ihmiskunnan vapahtaja. Hourupäisistä filosofioista, yhteiskunnanvastaisuudesta, vinkeistä kung fu -kuvioista ja oudonnimisistä hahmoista syntyi vuosituhannenvaihteen kovin kulttiklassikko, ja menestyksen huumassa Wachowskin veljekset päättivät kyhätä itsenäisenä elokuvana hyvin toimineelle alku-Matrixille jatkoa. Matrix: Reloaded (2003) paransi jaarittelun skitsoudessa ja kung fu -matsien komeudessa, mutta siitä puuttuivat niin pää kuin häntäkin.

Trilogiaksi paisuneen tarinan viimeinen osa Matrix: Revolutions alkaa Neon pelastamisella Matrixin ja todellisen maailman välimaastosta, jossa hallitsee Junamies-niminen hampuusi. Valitun vapauduttua ja Oraakkelin povattua tulevaa tavallisen tyhjänpäiväisesti elokuvan ytimeen nousee taistelu vapaiden ihmisten viimeisen linnakkeen, Siionin, kohtalosta. Sankarit hajaantuvat; Neo ja Trinity lähtevät pimeyden sydämeen, Koneiden kaupunkiin, kun taas Morpheuksen johtama toinen ryhmä pyrkii takaisin sotatantereeksi muuttuneeseen Siioniin. Koomisennäköisiä robotteja ohjastavat ihmiset torjuvat hyönteishärveleitä ja muita sotakoneita loputtomasti, mutta koko valoshowlla ei loppujen lopuksi ole juonen kannalta mitään muuta merkitystä kuin se, että iki-cool Morpheuskin latistetaan ryssiväksi sähläriksi. Varsinainen sisältö löytyy akselilta Neo - Trinity - agentti Smith. Tämänkin Matrixin parhaan näyttelijän, Hugo Weavingin, esittämä, itseään jatkuvasti monistava Smith on elokuvan pääpahis, kaikkeuden herraksi pyrkivä, lähinnä tietokonevirukseen verrattava puku-ukko.

Wachowskit lainaavat finaalinsa paljolti kristinuskon ja viikinkimytologian tuomiopäivännäkymistä. Alku-Matrixin tunnelma ja tyyli on kuitenkin unohtunut matkalla jonnekin; muovisennäköisen lumemaailman sijasta nyt tapellaan enimmäkseen syvällä maan alla, eikä Revolutionsissa ole ainoatakaan kunnon kung fu -matsia, vaan ihan överiksi lyövää lentelyä ja tusinaräiskintää. Vaikka päätösosalla on kakkos-Matrixista poiketen selvä suunta ja loppu, jää kokonaisuudesta koko lailla tyhjä olo.