Nousukausi

Teksti: Lotta Tamsi

Johanna Vuoksenmaan ohjaama elokuva, Nousukausi, on ohjaajan ensimmäinen täyspitkä elokuva. Nousukausi valmistui vuonna 2003, vaikkakin sen käsikirjoittaja Mika Ripatti oli tehnyt Nousukauden ensimmäisen käsikirjoitusversion jo vuosia sitten päättötyönään. Elokuva kertoo hyvin menestyvästä pariskunnasta, Jannesta (Petteri Summanen) ja Katrista (Tiina Lymni), jotka kaipaavat uusia kokemuksia tylsistyneeseen suhteeseensa.

Eräillä cocktailkutsuilla Katri ja Janne tutustuvat matkatoimiston johtajaksi esittäytyneeseen Ilpo Heinoon (Antti Virmavirta). Heino tarjoaa pariskunnalle uutta ja erilaista vaihtoehtoa lomanviettoon, joka sopii paremmin kuin hyvin Katrin ja Jannen haluihin kokea jotain uutta. Heino ja hänen yhtiökumppaninsa antavat parille mahdollisuuden roolimatkailuun. Roolimatkailun tarkoituksena on viettää loma jossain vieraassa paikassa. Katri ja Janne valitsevat lomakohteekseen köyhän betonilähiön, joka on täydellinen vastakohta heidän ylelliseen elämäänsä Espoossa.

Pian pariskunnalle selviää, että Heino on huijannut heitä koko ajan ja myynyt heidän Espoon talonsa ja talossa olleet tavarat eteenpäin. Vaihe vaiheelta Katri ja Janne pääsevät Heinon jäljille. Mutkia tuottaa matkaan kuitenkin päähenkilöiden parisuhdeongelmat, sekä matkatoimiston johtajaksi esittäytyneen Heinon kierous. Betonilähiössä asuvien pikkurikollis-naapureiden, joista tulee Katrin ja Jannen ystäviä, poliisin sekä omien vaistojensa avulla Heino saadaan kuitenkin lopulta kiinni. Katri ja Janne pääsevät muuttamaan takaisin omaan taloonsa ja elokuva loppuu kaavaan - loppu hyvin, kaikki hyvin.

Elokuva on luokiteltu komediaksi, vaikka sitä katsoessani minua eivät kovinkaan monet kohdat naurattaneet, ja jotkut kohtaukset suorastaan liikuttivat. Sanoisin kuitenkin elokuvaa mieluummin komediaksi kuin draamaksi, sillä siinä on selvästikin komediamaisia piirteitä, kuten näyttelijähahmojen tyhmyys tai suunnattomat tunnelataukset oudoissa kohdissa. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan ja sen tarina kestää noin kuukauden.  Elokuva ei ole kestoltaan kovin pitkä, mutta silti siinä saadaan kaikki olennainen näytettyä ja kerrottua.

Elokuvassa ei ole paljon musiikkia tai muitakaan tehostekeinoja, vaan se on mielestäni tyypillinen suomalaiselokuva näiltä tahoiltaan. Juoni on kuitenkin huikaiseva ja ennennäkemätön. En ole ennen nähnyt ainuttakaan edes vähän samantapaista elokuvaa. Värit ovat elokuvassa melko voimakkaat ja ne tuovat siihen lisää mielenkiintoisuutta ja kuvaavat henkilöiden luonteita ja tunteita hyvin.

Komedia ei mielestäni aliarvioi ketään, vaikka siinä puhutaan työttömyydestä ja toisaalta myös varakkaiden ihmisten elämästä ja niihin liittyvistä ongelmista. Työttömyys ja varakkuus tuodaan ikään kuin samalle tasolle, eikä niissä tarkemmin ajatellen niin suurta eroa olekaan. Itse pidin elokuvasta todella paljon, mutta uskon elokuvan arvosteluerojen johtuvan siitä, minkälainen elämäntilanne itse arvostelijalla on.

Elokuvan luonnetta voisi mielestäni verrata ihmiseen. Kun kaksi täysin erilaista ihmistä asetetaan samalle tasolle, huomataan, että heistä löytyy lähes yhtä paljon yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia. Tämä sama asia tulee esille elokuvassa verrattaessa kahta erilaista elämäntapaa, jolloin huomataan myös niiden samankaltaisuudet.