Tämä ja tuo maailma

Teksti: Raakel Hokkanen

Sari Peltoniemi: Ainakin tuhat laivaa. Tammi 2005.

Ainakin tuhat laivaa on Sari Peltoniemen kahdeksan novellin kokoelma, jonka tarinoiden näyttämönä on niin meidän tavallinen maailmamme kuin kaksi erilaista toista maailmaa. Neljä ensimmäistä novellia sijoittuu näihin kahteen paikkaan, mutta tarinoilla ei ole oikeastaan mitään muuta yhteistä. Saman maailman kertomuksia yhdistää vain miljöö ja erityisesti yksi kyseiselle maailmalle tärkeä henkilö. Loput neljä tarinaa ovat enimmäkseen realistisempia ja tapahtuvat tässä maailmassa.

Kaksi ensimmäistä novellia voisi sijoittaa fantasian kenttään, samoin kuin halutessaan seuraavat kaksi ja Tuulen tuomaa loppupuolelta, mutta kaiken kaikkiaan Peltoniemen ote on maanläheinen, eikä fantastisuus koskaan nouse paljon arjen yläpuolelle. Toiset maailmat ovat myös realistisia ja uskottavia, maistuen ehkä historialliselta Euroopalta, mahdollisesti erityisesti Suomelta.

Kaikki kokoelman tarinat ovat sävyltään enemmän tai vähemmän synkkiä, vaikka mihinkään mustiin syövereihin ei kuitenkaan vajota. Erityisesti neljässä ensimmäisessä kertomuksessa teemana tuntuu olevan jonkinlainen petos, joko yhden henkilön tai yhteiskunnan. Myös meidän maailmaamme sijoittuvissa novelleissa nähdään haamuja ja lapset leikkivät hautajaisia. Maailma on paha paikka ja kuolevaisuus on esillä, mutta lopulta asiat kääntyvät hyväksi tavalla tai toisella ja menetyksistä pääsee yli. Loppuvaikutelma tuntuisi siis olevan kultainen keskitie.

Käytännössä kaikki kertomukset kuvaavat pätkiä henkilöiden elämästä, enemmän tai vähemmän tärkeitä. Edes fantastisempien tarinoiden päähenkilöt eivät harrasta maailman pelastamista, kuten fantasiakirjoissa yleensä käy. Yksikään tarina ei ole järisyttävän tärkeä maailmansa kannalta, vaan yksittäinen tapaus melko merkityksettömien ihmisten elämässä. Tämä on oikeastaan mukavaa vaihtelua, mutta toisaalta hahmojen kohtalot eivät herätä suurensuuria tunteita. Tietysti lyhyessä novellissa henkilöihin ei juuri ehdi kunnolla tutustua ja alkaa todella välittää heidän kohtalostaan.

Novellikokoelman tarinat ovat kaikki vähintään mielenkiintoista luettavaa ja Peltoniemen toiset maailmat ovat sen verran kiinnostavia, että ainakin tämä lukija jää kaipaamaan lisää tietoa niiden tapahtumista. Varsinkin ensimmäinen kertomus, Kylmälle maalle, on kuin pitemmän tarinan alku, tai ainakin pohjustus. Loppujen lopuksi Ainakin tuhat laivaa on mukavaa, melko kevyttä luettavaa, ehkä myös hiukan ajatuksia herättävää.