The Passion of the Christ

Ohjaus: Mel Gibson Käsikirjoitus: Benedict Fitzgerald & Mel Gibson Tuottajat: Bruce Davey, Stephen McEveety & Mel Gibson Kuvaus: Caleb Deschanel Leikkaus: John Wright Pääosissa: Jim Caviezel  (Jeesus Kristus), Maia Morgenstern (Neitsyt Maria), Monica Bellucci (Maria Magdaleena)

Tästä voi itse kukin arvailla viihdearvoa.

Taivaallinen verilöyly

Kevään kohuelokuva ylitse muiden on Mel Gibsonin raaka kärsimysnäytelmä Passion of the Christ. Suomessa teos ei ole menestynyt aivan odotusten mukaisesti, mutta Amerikassa syytökset juutalaisvastaisuudesta, raflaavat otsikot ja vaikutusvaltaisten herätysliikkeiden tuki ovat vetäneet kansaa teattereihin useamman sadan miljoonan dollarin edestä.

Passion on kertomus Jeesuksen viimeisistä tunneista, alkaen tuskaisesta rukoushetkestä Getsemanessa ja päättyen ylösnousemukseen pääsiäisaamuna. Välillä siirrytään ajassa taaksepäin ehtoolliselle, Jeesuksen lapsuuteen ja vuorisaarnaan, mutta tällaiset hammastahnamainoksen makuiset takaumat eivät kykene luomaan Passioniin tarvittavaa tunnelatausta. Paljon paremmin Gibson onnistuu kuvatessaan esimerkiksi Herodeksen turmeltunutta hovinpitoa ja roomalaista miehityshallintoa. Raamattua Gibson noudattaa melko tarkasti, ominaan hän on tosin lisännyt tarinaan paholaishahmon ja Juudaksen uudet seikkailut.

Meteliä nostattaneet väitteet väkivaltaisuudesta ja juutalaisvastaisuudesta ovat sekä tosia että epätosia. Elokuva on juuri niin verinen kuin on annettu ymmärtää. Jeesuksen kidutusta esitetään pitkään ja hartaasti. Kyseenalaista vain on, olisiko kukaan moisen käsittelyn jäljiltä ollut edes tajuissaan ristiä kanniskelemassa; sen verran raasteeksi roomalaiset ´´juutalaisten kuninkaan´´ esim. monihaaraisilla, koukkukärkisillä ruoskilla silppuavat.

Juutalaisvastaisuussyytteet ovat täyttä puppua; vastenmielisimmässä valossa esitetään Rooman legioonien jermut. Tavallisiin juutalaisiin viitataan ainoan kerran suoraan täysin muussa kuin antisemitistisessä mielessä, mutta ylipapit ja fariseukset kyllä ovat yhtä vallan- ja verenhimoisia pahiksia kuin Raamatussakin.

Passionissa on kunnioitettavaa maalauksellinen kuvaus ja pitäytyminen Raamatun ajan kielissä, arameassa ja latinassa. Elokuva on kuitenkin täysin irrallinen kidutusmaraton, verileikki, joka ei toimi mitenkään itsenäisesti, Raamatun kehyksissä  sentään siedettävästi. Gibsonin olisi oikean kontekstin luomiseksi kannattanut kuvata tapahtumat oikeassa järjestyksessä edes viimeisestä ehtoollisesta asti.

Tekele on myös tympeää hollywoodilaista hidastusmälläystä, jossa näytetään verisiä kasvoja nousemassa hitaasti katsomaan kameraan imelän musiikin soidessa taustalla. Vieraannuttavan tympeä, mutta ei raakuudessaan pärjää esim. sellaiselle japanilaiselle hirmulle kuin Audition.

Uusi Marlon

Lopuksi täytyy vielä mainostaa Bio Marlonin uutta äänentoistojärjestelmää. Dialogi, musiikki ja äänitehosteet eivät enää kantaudu ikään kuin suljetun oven takaa kuuluvana puurona, vaan selvästi ja toisistaan erottuen. Kannattaapi käydä kuuntelemassa.