Elinikäinen oppiminen = elinkautinen?

Kaluverkon lukijoilla on takanaan koulunpenkillä istumista keskimäärin reilut kymmenen vuotta. Moni kuvittelee ehkä olevansa koulutushistoriansa loppusuoralla, mutta voin paljastaa, että lukiossa soittelette vasta alkusoitta oppimisurallenne. Vielä silloinkaan, kun valmistutte ammattiin, ei ole syytä huokaista helpotuksesta. Lähes jokaisessa ammatissa vaaditaan nykyään jatkuvaa tietojen ja taitojen päivittämistä, puhumattakaan kaikesta siitä, mitä tulette elämänne varrella opiskelemaan ihan puhtaan tiedonjanonne vuoksi.

EU julisti vuoden 1996 elinikäisen oppimisen vuodeksi, jonka tehtävänä oli valmistaa kansalaisia kohtaamaan 2000-luvun haasteet. Jo kymmenen vuotta on ruokittu ihannetta elinikäisestä oppimisesta. Viime vuosina Juha Siltala, joka on kirjoittanut mm. kirjan Työelämän huonontumisen lyhyt historia, on nostanut esiin, onko kyse pikemminkin elinkautisesta. Jatkuvasta kouluttautumisesta on vaarassa tulla rasite, joka on yksi uupumiseen johtava lisätekijä muutenkin vaativassa työelämässä.

Elinkautisesta selviää yleensä kahdellatoista vuodella, paitsi jos on kyseessä oppiminen.

Itse olen jäävi ottamaan kantaa elinkautisnäkökulmaan, sillä kuulun siihen väestönosaan, jolle koulutus kasaantuu. Olen yksinkertaisesti jäänyt koukkuun enkä osaa enää kuvitellakaan elämää ilman uuden opiskelua. Opiskelu tuntuu ehkä oudolta riippuvuudelta, mutta ainakin se voidaan luokitella vaarattomaksi toisin kuin useimmat muut ns. addiktiot.

Anssi Kela on riittävän vanha ja viisas kirjoittaakseen laulun sanoihin sen, mistä elinikäisestä oppimisesta mielestäni on kyse: ”Kun lakit päähän vedettiin, kaikesta kaikki tiedettiin. Mitä vanhemmaksi vartutaan, sitä tyhmemmiksi muututaan.” On sallittua elää nuoruuden ehdottomuudella ja tietää kaiken kaikesta. Kun ikää tulee lisää, alkaa huomata, ettei aina voi eikä tarvitse olla oikeassa. Uskokaa tai älkää, on vapauttavaa nöyrtyä tunnustamaan oma tyhmyytensä ja huomata, että jokaisena päivänä voi oppia jotain uutta!

Suosittelen jokaiselle sisuksianne polttavan janon kanavoimista tiedonjanoksi. Silloin ei haittaa, vaikka kaikki maailman nesteet eivät riittäisi janoa sammuttamaan! Uusia asioita syntyy maailmassa sellaista vauhtia, että juotava ei koskaan lopu! Toivon, että te nuoret, jokainen ajallaan, löydätte itsellenne ammatin, joka ei ole vain toimeentulon, vaan myös innostuksen ja ilon lähde.