Miltä sinusta tuntuu, kun sukulaismies kehuu sinua älykkääksi? Entä silloin, kun oma äiti haukkuu tyhmäksi? Älykkyys on hyvin herkkä asia. Toista on helppo loukata älykkyyden vähäisyyteen viittaavilla ilmauksilla.

Älykkyyttä on kautta aikain arvostettu. Se on hallitsijoiden, poliitikkojen ja muiden suurmiesten ominaisuus. Vanhemmat useimmiten toivovat lastensa olevan älykkäitä ja ihmiset viettävät vuosikausia kouluissa saavuttaakseen lisää tietoa ja älyä.

Jossain syvällä meidän mielessämme on itsepintainen käsitys ihmisten älykkyyden liittymisestä ihmisarvoon. Itsekin monesti toivon olevani älykkäämpi ja uskon, että se nostaisi arvoani ihmisenä. Mutta mikä tekee älykkyydestä niin ylivoimaisen hienon piirteen?

Onhan älykkyys perin tavoiteltava ja toivottava ominaisuus. Älykkäät ihmiset ovat keksineet ja kehitelleet monia suuria ja maailmaa mullistavia asioita kuten ydinpommin, kemialliset aseet sekä mukavan joukon huumeita. Mainitsemisen arvoisia ovat myös tietokone ja internet, joiden ansiosta monet turhat ihmiskontaktit saa huoletta jättää unholaan.

Entäpä kaikki saastuttavat kulkuneuvot, teknologiatuotteet ja muut älykkäät keksinnöt? Ne, jotka uuden hienomman tuotteen saapuessa markkinoille joutavat nopeasti kaatopaikalle? Ja miten älykkäästi kaikki tuotteet mainostetaan ostajille! Itsekin olen sortunut ovelien mainosten myymiin tuotteisiin. Sen vuoksi myös tällaiset tyhmemmät yksilöt joutuvat osallisiksi älykkyyden aiheuttamiin luontoa kohtaan tehtäviin rikoksiin. Juomavedet likaantuvat, otsonikerros ohenee, eläin- ja kasvilajit kuolevat sukupuuttoon ja sademetsät tuhotaan.

Ja lääketiede! Älykkäät ovat keksineet keinoja eliniän pidentämiseen ja kuolleisuuden laskemiseen. Sen ansiosta maailma pursuaa ihmisiä. Ihmettelen suuresti miten maapallon pinta kestää kaiken ihmismassan painon!

Nyt, kun yksilö keskimäärin elää pidempään kuin ennen, on meillä kaikilla enemmän aikaa miettiä turhia asioita. Sen seurauksena voi masentua tai sairastua ja parhaassa tapauksessa saavuttaa burn outin.

Nalle Puh on tunnetusti maailman pieniälyisin karhu. Ja luultavasti myös onnellisin. Alan olla varma siitä, että ihminen on onnellisempi, jos ei ole liian älykäs. Harrastamani ihmisten tarkkailun tuloksena olen huomioinut muutaman surullisen seikan älykkäistä. Usein he ovat ainakin osittain omassa maailmassaan eläviä eivätkä omaa kovinkaan laajaa ystäväpiiriä, jos lukuun ei oteta internetin keskustelupalstoilla kirjoittelevia muita samanhenkisiä. Eikä se ole ihme, koska heidän aikansa useimmiten kuluu koulukirjojen lukemiseen ja älykkäiden ajatusten ja ideoiden kehittelyyn. Kaikki ihmiset kuitenkin tarvitsevat sosiaalisia kontakteja, joten älykkäät ovat monesti hyvin onnettomia.

Tämäkö kaikki siis älykkyydestä tekee niin arvostettua?

Seuraavan kerran, kun keskellä koeviikkoa löydän itseni eteisen lattialta itkemästä huonosti mennyttä koetta voin siirtyä ulos katselemaan hetkeksi maailman menoa. Minä en tule keksimään seuraavaa ihmisiä toisistaan eristävää tiedonsiirtovälinettä enkä tulevaisuuden muotihuumeen kemiallista kaavaa. Ehkä olen jopa tyytyväinen siitä, etten ole aivan niin älykäs.