Metsästäjätkö röyhkeitä? 

by: Antti mettälä

Metsästäjiä usein moititaan röyhkeiksi ihmisiksi, jotka eivät kunnioita toisen omaisuutta. Onko asia todella näin? Valitettavasti joskus täytyy todeta, että asiassa on jotain perää. Olen itse metsästänyt vuoden verran ja olen jo törmännyt muutamaan epäkohtaan, jotka voisi helposti korjata.

Auton käyttö metsästyksessä on hyvin ymmärrettävää, kun ajossa voi joutua kulkemaan monia kymmeniä kilometrejä. Entä sitten, kun yleinen tie päättyy ja edessä on maasto, jossa pääsee vain maasturilla etenemään? Metsästyslain 3 luvun 35 § mukaan ”Metsästysaseen kuljettaminen moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa on kielletty.” Jalkauduttaessa olisi auton parkkeeraamiseen kiinnitettävä huomiota, että se ei häiritsisi maan omistajaa. Useimmilla metsästäjillä on maasto auto, jolla pääsee vaikeassakin maastossa. Luulisi maasturilla pääsevän parkkiin vaikka metsän puolelle. Myös luvan kysyminen tässä kännyköiden maassa ei luulisi olevan vaikeaa.

Kaikille metsästäjille on varmaan tuttu tilanne sellainen,  kun riista menee liian lähelle asuttua rakennusta (150 m). Kuinka moni on kysynyt talon omistajalta luvan riistan ampumiseen tai jättänyt ampumatta? Tällaisessakaan tilanteessa ei ole vaikeaa kysyä lupaa omistajalta, mutta ymmärrän kyllä, että tuntuu epäloogiselta ruveta kaivamaan kännykkää taskusta kesken ajon tai jäljityksen. Maan tai talon omistajalta voi kysyä luvan myös etukäteen kuten itse olen tehnyt.

Viljelyspellot ennen sadonkorjausta ovat ehdottomasti rauhoitettuja. Sinne ei saa mennä missään tapauksessa riistaa jäljittäessä tai ylös ajamisen tarkoituksessa. Haavoittuneen riistan mennessä peltoon sen hakemiseen täytyy ehdottomasti olla maanomistajan lupa. Toisen sadon tuhoaminen on omaisuus rikos ja se täytyy korvata.

Jos metsästäjien maine on näin pienistä asioista kiinni, se on helppo korjata. Ei tarvitse kuin kännykkää ja autojen parkkipaikkojen suunnittelua.