Taidetta vai ei?

Teksti: Hanna Kallio-Kokko

Väitetään, että taidetta on kaikkialla. Taidetta voimme löytää televisiosta, tauluista, esineistä ja jopa muodista. Myös tanssi ja musiikki ovat omalta osaltaan taidetta. Ei ole olemassa ketään gurua tai oikeata mallia taiteen tekemiseen. Taide ei myöskään ole riippuvainen muotivirtauksista, kuten muoti, tai asuntosisustus. Monet ihmiset väittävät, että he eivät ymmärrä taiteesta yhtään mitään, mikä kuulostaa minun korvaani hyvin kummalliselta. Jokainen meistä pukeutuu, sisustaa kotiaan ja kuuntelee musiikkia, ja tämä kaikkihan on taidetta! Taidetta siis on olemassa.

Aikakausiemme suuret taideteokset kuvaavat yleensä ihan tavallisia asioita. Tauluissa ja veistoksissa on usein jotain kaunista ja samaan aikaan arkisiakin asioita. Suosituimmat taideteokset eivät kovinkaan usein kuvaa vain ihmistä, vaan niissä on pyritty vetoamaan ihmisten tunteisiin. Jokainen ihminen siis muodostaa oman taidekäsityksensä omien tunteidensa pohjalta. Tämän tunteisiin vetoavan puolen voi helposti huomata siitä, kuinka jo eläneet taiteilijat kuvasivat teoksissaan usein Jumalaa ja kuolemaa. Nämä kaksi asiaa olivat, ja ovat edelleen, hyvin keskeisiä ajattelunaiheita, minkä vuoksi niitä koskeva taideteos on aina koskettava ja liikuttava. Surumielisyys ja kuolemanpelko voivat siis olla taidetta.

Viime kesänä vietin pitkän loman Helsingissä, jolloin vierailin myös Kiasmassa. Suureen ja avaraan rakennukseen oli sillä viikolla pystytetty erilaisia tilataideteoksia sekä myös muutamia sarkakuvia. Tämä oli mielestäni hyvin kummallinen yhdistelmä. Kun kävelimme suuresta aulasta lähteviä rappusia pitkin ylös, oli näkymä aika kauhea. Tämäkö siis oli sitä nykytaidetta?

Ikkunattoman huoneen keskelle oli asetettu WC-pönttö, mistä sai alkunsa noin muutaman metrin korkeudella kulkevat metalliputket. Putkia oli yhteensä seitsemän. Ne olivat ruosteisia ja kiersivät huonetta kuin pakokauhun vallassa. Putkien välistä näkyi seinillä olevia sarjakuvia, joihin oli kirjoitettu suurin tikkukirjaimin: Nelli 5v. Suuren rumiluksen keskellä komeili pienen lapsen viattomat piirustukset, mikä sai ainakin minun vihani nousemaan tuota niin sanottua taideteosta kohtaan. Nimeksi tälle työlle on taiteilija antanut Luonnonkiertokulku.

Tämäkö siis oli nykytaidetta? Ehkä taiteilija halusikin herättää meissä vierailijoissa enemmän paheksuntaa kuin ihailua, missä hän kyllä onnistui. Monet teokset muistuttivat enemmän terrorismia kuin taidetta. Töitä oli tehty myös roskista sekä lasinsirpaleista. Kun katselin näitä teoksia, aloin ymmärtää tarkemmin: taide todella on katsojan silmässä.

Kun televisio tuli Suomeen noin 50 vuotta sitten, voitiin vielä puhua taiteesta. Perheet kokoontuivat lauantai-iltaisin yhdessä katsomaan ohjelmia, jotka olivat yleensä teatteria tai komediaa. Nykypäivänä kun aukaisee television, voi sieltä huomata tulevan pelkästään tappamista ja seksiä. Lapset oppivat television välityksellä jo hyvin nuorina sen, kuinka ihminen tapetaan tai kuinka niitä vauvoja ihan oikeasti tuleekin. Mainokset ja televisio-ohjelmat kulkevat nykyisin käsi kädessä: vain raha ja seksi myyvät. Enää emme voi puhua taiteesta. Taide on kaunista ja lempeää. Kukaan ei voi väittää, että nykytelevision ohjelmisto vastaisi tätä mallia. Olemmeko siis itse pilanneet omilla vaatimuksillamme mainokset ja television?

Musiikkiteollisuus on Suomessa saavuttanut huippunsa. Monet suomalaiset yhtyeet ovat tunnettuja myös muualla maailmassa kuten Stratovarius, HIM sekä Nightwish. He antavat toivoa siitä, että kyllä meillä suomaisillakin on vielä jotain toivoa taiteen ymmärtämisen suhteen. He näyttävät hyvää esimerkkiä siitä, kuinka taide voi olla myös musiikkia. Kaikkea musiikkia ei kuitenkaan voi sanoa taiteeksi. Omia tärkeitä hyvän musiikin kriteerejäni ovat, että siitä on kuultava joitain muistoja, tai että musiikki auttaa ajattelemaan selkeämmin.

Taidetta yritetään myydä meille koko ajan monista eri suunnista. On lehtiä, musiikkia, vaatteita ja tauluja. Meidän jokaisen on vain opittava tunnistamaan oma taiteemme. Jokainen meistä pitää eri asioita kauniina ja tärkeinä, minkä vuoksi taiteen määrittäminen on hyvin vaikeaa. Ei ole yhtä ja oikeaa määritelmää siitä, minkälainen esineen tulisi olla tai mitä jossain kirjassa tulisi lukea, että voimme sanoa sitä taiteeksi. Taidetta on se, mikä koskettaa.

Vanhemmat ihmiset sanovat usein, että nuoriso on sivistymätöntä, eivätkä he ymmärrä mitään taiteesta. Tästä asiasta olen täysin eri mieltä. Kuka katsoo enemmän elokuvia ja kuuntelee musiikkia kuin nykynuoriso? Ostamme runsaasti vaatteita sekä seuraamme jatkuvasti uutta kirjallisuutta ja ilmiöitä. Tulevaisuudessa me olemme niitä, jotka sisustavat kotinsa uudelleen ja maalavat taulut. Minun mielestäni ei siis ole aiheellista epäillä meidän taitojamme, kun puhutaan taiteen ymmärtämisestä. Me emme siis ole pelkästään taiteen suurkuluttajia, vaan myös sen luojia tulevaisuudessa!