Teiniraskauksista

Teksti: Hanna Ikkeläjärvi

Sitä aika usein miettii mitä nuorten päässä liikkuu, kun hankkiudutaan joko vahingossa tai tahallaan raskaaksi teini-ikäisenä. Usein sanotaan, että nuorella ei voi olla oikeastaan minkäänlaista käsitystä vanhemmuudesta. Hän sanoo ajattelevansa vain lapsen tuomaa iloa ja riemua: lapsen kasvattaminen ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, kun itsekin on vielä lapsi.

Tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että nuoripari ajattelee rakkauden ensihuumassa viettävänsä koko loppuelämänsä yhdessä ja päättävät vielä pyöräyttää lapsen parisuhteen virallistamiseksi, mutta eivät kuitenkaan ajattele asiaa loppuun saakka. Ei pieni vauva ole mikään räsynukke, joka heitetään sivuun, kun onnellinen kotileikki ei olekaan enää niin onnellista.

Jos lapsi ei olekaan enää niin toivottu kuin aluksi luultiin, voi itsehillintä ja pinna olla yllättävän kireällä, eikä lapsi saakaan niin hyvää kasvatusta kuin oikeasti tarvitsisi. Hänen tulevaisuutensa ei taida näyttää kovin valoisalta! Pientä ihmistä todellakin tulisi kohdella kuin ihmistä. Teini-ikäiset ovat mielestäni itsekin vielä lapsia: miten he voisivat pitää huolta toisesta, paljon pienemmästä ja avuttomasta lapsesta, jos eivät itsestäänkään osaa pitää huolta? Lapsen kasvattamiseen tarvitaan rakkauden lisäksi öisiä valvomisia, ylimääräistä rahaa lapsilisän lisäksi ja aikaa lapsen hoitamiseen.

Jos tulee raskaaksi noin 13-vuotiaana, ihmettelen, miten tytön kroppa on valmis siihen. Jos puberteetti-ikäkin on vasta alkanut ja heti pitää päästä jatkamaan sukua, on hyvin todennäköistä, että oma nuoruus jää väliin. Ajan myötä päätyy tällaiseen jokotai-vaiheeseen, jossa vaihtoehtona on se, että kun vauva on teininä pyöräytetty, alkaa kummasti kaivata jokaisen nuoren elämään kuuluvaa menokautta. Elämään tulee ankara bailaaminen kavereiden kanssa ja ensimmäiset humalat.

Kun omat ystävät viettävät lauantai-iltaa Kasinolla ja teiniäiti tai -isä yrittää lukea toiselle lapselle iltasatua ja toiselle vaihtaa kakkavaippoja samaan aikaan, taitaa elämä tuntua turhan ylivoimaiselta. Hän alkaa vieraantua ystävistään ja jakaa kokemuksiaan Nelosen äitichatissa. Ehkä hän sysää vauvanhoidon omille vanhemmillesi tai naapurin iäkkäälle tädille suuntanaan on Kasino! Lapsenhoito ei enää niin innostakaan, mutta kuitenkin hän lupaa itselleen, että tämä on vain se yksi kerta, kai äitikin saa joskus pitää vapaaillan. Hän lupaa hoitaa tästä lähtien lapsensa itse. Tästä alkaa kierre.

Tahallaan kukaan ei  lähde kaverin kotibileisiin, mutta omantunnon alettua kolkuttaa voi asian kuitata sillä, että tarvitsee vapaa-aikaa. Mitä, jos ei annakaan periksi vaan jää lapsineen kotiin ja surkuttelee itsekseen kohtaloaan? Kantaa vastuun jälkikasvustaan. Mitä sitten, kun lapset kasvavat aikuiseksi ja muuttavat pois kotoa, eikä mikään enää pidättele? Mennyt teini-ikä on myöhässä ja alkaa käyttäytyä kuin mikäkin pikkutyttö kolmenkympinkriisin lisäksi. Huomaa myös, että juuri silloin omat ystävät alkavat tehdä lapsia, kun itse rypee jokaisessa kaupungin hipoissa ja baareissa.

Lasten aika ei ole heti, kun ensimmäinen vauvakuume pääsee yllättämään! Lapsia mitä luultavimmin ehtii tehdä hieman vanhemmallakin iällä, kun todella on valmis perustamaan perheen.