Vanhat aarteet maan mullassa

Teksti: Satu Isomäki

"Luppakorva nimen sain, korvani niin nääs lerputtaa vain..." (Pikkukakkosen Nalle Luppakorva)

"Jippii! On taas Nalle Luppakorvan aika!" Äkkiä television ääreen ja nassu kohti Tv-ruutua. "Mitähän ne tänään keksivät?"
 
Voi, muistan sen kuin eilisen! Yhtäkkiä mieleni valtaa kaipuu vanhaan. Mihin kaikki legendaariset lastenohjelmat ovat kadonneet? Miten nykyiset lastenohjelmat eroavat vanhoista lastenohjelmista? Onko minkäänlaisia opetuksia enää olemassakaan? Entä, oletko koskaan miettinyt, miten lastenohjelmat
vaikuttavat lapsesi ajattelumaailmaan ja käytökseen? 

Eittämättä nykyajan lastenohjelmavalikoima herättää vanhemmassa sekä nuoremmassa kansassa negatiivisia mielikuvia. Tuntuu, että todelliset opettavaiset ainekset ovat karsiutuneet hiljalleen pois tai jääneet hyvän ja pahan taistelukohtauksien varjoon. Pokemonissa eriskummaliset oliot mittelöivät toisiaan vastaan erilaisin voimin. Salamat lentelevät, potkut viillettävät vastustajaa kohti ja nyrkit heiluvat. Toisaalla Teletapeilla on jäänyt levy soimaan pahasti paikoilleen. "Hei hei! Hei hei! Hei hei!..." Mitähän siellä teletappi maailmassa tänään taphtuu? "Uudestaan uudestaan! Uudestaan uudestaan!..." Voidaanko tällaista pitää viihdyttävänä ja sisällöllisesti arvokkaana?

Tässä hiljattain sähköpostieni joukkoon oli ilmestynyt mielenkiintoinen adressi. Adressiin kerättiin nimiä vanhojen lastenohjelmien puolesta. Kuten esimerkiksi tunnettujen Maija Mehiläisen, Tohtori Sykerön, Pikkukakkosen Luppakorvan ja Tao taon. 100 nimen ilmestyttyä adressiin se tultaisiin lähettämään YLE TV2:n päätoimistolle yrittäen vaikuttaa vanhojen lastenohjelmien palauttamisesta nykyisten lastenohjelmien tarjontaan. Kummasti omakin nimeni ilmestyi nimilistan jatkeeksi.

Vertailtaessa nykyisiä- ja vanhoja lastenohjelmia eroja huomaa selkeästi. Todelliset arvot ja moraali tarinoissa on hukassa. Väkivaltaisuus on lisääntynyt, vaikkei verta ja irtoavia jäseniä vielä näekään- onneksi. Kieltämättä tekniikka on parantunut. Duppaukset hoidetaan kunnolla, ettei taustalle jää ärsyttävää vieraskielistä puheensorinaa, mutta sisältö on selvästi huonontunut. Arvostammeko siis lastenohjelmissa tekniikan ihmeellisyyksiä vai mieluummin jotain sellaista, mikä kasvattaa lapsemme ajattelumaailman oikeaan suuntaan?

Alfred J. Kwak, Tohtori Sykerö, Peukaloisen retket, Tao tao, Nalle Luppakorva... Mikä sinun suosikkisi oli pienempänä? Voisihan se olla sitä tänäkin päivänä! Jospa lapsesikin ihastuisi siihen. Kaivetaan siis vanhat aarteet esiin maan mullasta. No niin, hopi hopi. Kirjettä kirjoittamaan YLE TV2:lle tai adresseihin nimeä laittamaan!