Ylihuominen on pian täällä

Teksti: Raakel Hokkanen

Kuivuutta siellä, tulvia täällä, muuttuvia merivirtoja ja tietenkin tämä ihana Suomen talvi. Maakin järisee muuten vain, tai aiheuttaen hyökyaaltoja, ihan kuin kaupanpäällisiksi. Vain meteori-isku enää puuttuisi.

Epätavallisia ja katastrofaalisia luonnonilmiöitä näyttää tosiaankin sattuneen epätavallisen paljon viime aikoina. Jotkut niistä ovat vaikeasti ennustettavissa, eikä oikein mitään niistä voi mitenkään estää tai lieventää - ainakaan tapahtumahetkellä. Maanjäristyksille ihminen ei voi mitään, mutta on eräs puoli maapallomme näennäisessä pahoinvoinnissa, johon voisimme vaikuttaa. Ilmastonmuutosta, joka on meidän omaa syytämme, pitäisi tutkia tarkkaan. Jokaisen pitäisi pohtia asiaa, sillä tavallaan se on tärkein vaarallisten luonnonilmiöiden osa-alue. Siihen on mahdollista vaikuttaa, sen olemme jo todenneet aiheuttamalla ongelman, ja sen takia se pitää ottaa huomioon.

Maapallo on lämpiämässä, lauhkeat, lumettomat talvet ja kuumemmat kesät hiipimässä pohjoisempaan päin. Niiden mukana tulee paitsi mukavia asioita, kuten kesän kivat lomasäät, myös uusia kasvisairauksia, mahdollisesti epämiellyttäviä eläimiä ja niin edespäin. Esimerkiksi herhiläiset ja koloradokuoriaiset ovat jo kotiutuneet maahamme.

Ilmaston lämpiäminen, joka on jo itsessään merkittävä ilmiö, saattaa kuitenkin saada aikaan jotain vakavampaa kuin edes napajäätiköiden sulamisen ja merenpinnan nousun. Muuttuvat lämpöalueet saattavat nyrjäyttää merivirrat paikoiltaan. Se saattaisi saada aikaan esimerkiksi Pohjoismaiden ilmaston huomattavan viilenemisen, kun Päiväntasaajalta tuleva lämmin Golf-virta vaihtaisi suuntaa. Muuallakin saattaisi ilmetä samantapaisia seurauksia. Uhka on todellinen, sillä jo nyt El Nino vähentää kalastajien saaliita Meksikonlahdella. Kaikki tämä, mikä mahdollisesti tulevaisuudessa muodostaa suurimman ongelmamme, on meidän syytämme ja siltikin kaikki, joilla on asiassa vaikutusvaltaa, kieltäytyvät tunnustamasta tosiasioita.

Ilmastonmuutoksen laajamittaisista vaikutuksista kyllä keskustellaan ahkerasti, ja ovatpa ne muotoutuneet jo massaviihteeksikin. Amerikkalainen suuren budjetin erikoistehoste-elokuva ”The day after tomorrow” on kiertänyt jo teattereissa joka puolella. Elokuvassa tiedemies ja sääntutkija, jota kukaan ei usko, saarnaa Yhdysvaltalaiselle päättäjälle ilmaston suojelun tärkeydestä. Kuinka ollakaan, mies ei kiinnitä mitään huomiota neuvoihin, ja asioiden jatkuessa samaa rataa nähdään pian kasvihuoneilmiön suureelliset seuraukset. Merivirrat vaihtavat yllättäen suuntiaan saaden aikaan epätavallisia sääilmiöitä kuten lumisateita, pyörremyrskyjä ja kaatosateita siellä, missä ei pitäisi. Sekin on kuitenkin vasta alkusoittoa, sillä seuraa suuremman luokan ilmaston sekoaminen, jonka johdosta melkein koko pohjoinen pallonpuolisko yksinkertaisesti jäätyy kuoliaaksi.

Tämä on tietenkin elokuvallista liioittelua ja tarinaan sotketaan ties mitä yksilön kamppailuja ja loppuakin kevennetään, mutta filmin idea on silti hyvä. Olemme tulleet siihen pisteeseen, että tällaiset sci-fijutut heijastavat useimpien tietoisuudessa leijuvaa uhkaa. Tavallaan todellisuus vastaa kuvitelmaa huolestuttavan paljon. ”The day after tomorrow:n” kaukaa haettu ja elokuvallisen dramaattinen säähäiriö ei ketään huoleta, mutta toivoa sopii, että muuan johtoporras eräässä maassa sattuisi näkemään tämän elokuvan ja ennen kaikkea kritiikin, joka siihen kätkeytyy. Hallinto ei näytä välittävän todessa tai fiktiossa kenenkään varoitteluista, kunnes on liian myöhäistä.

Voidaan todellakin sanoa, että maapallo voi huonosti, tai ainakin tulevan kunnon pahoinvoinnin merkit on havaittavissa. Tulivuoret ja maanjäristykset ovat toisinaan hyvin tuhoisia, mutta myös täysin normaaleja ilmiöitä. Ne eivät tule koskaan tuhoamaan meitä, ne eivät vaikuta niin laajasti, että meidän pitäisi pelätä. Maapallon pahoinvointi on ilmakehässä, ja se on ihmiskunnan syytä. Riittävän suuret säänmuutokset voisivat oikeassakin elämässä tuhota suuren, ehkä suurimman osan ihmissivilisaatiosta. Vielä meillä ei ole hätää, aikaa on jäljellä, vielä voimme tehdä jotain. Talouden sijaan etusijalle on asetettava maapallo – ihmisen selviytyminen. Tai sitten voimme vain odottaa, jatkaa samaan malliin ja toivoa raivoisasti, että tiedemiesten vähemmistö on oikeassa ja että kasvihuoneilmiön vaikutus ei tule olemaan mitenkään merkittävä. Niinpä niin. En tiedä teistä, mutta minun oloni on melko rauhaton tänä iltana!