Allegro, vivace, presto

Teksti: Suvi Kähärä

”Adagio, non troppo! Mezzoforte!” opettaja huudahtaa pianon takaa. Pieni ruutupaitainen poika ymmärtää opettajan neuvon ja alkaa oitis soittaa Bachin Menuetti C-mollia melko voimakkaasti ja nopeudella 76 lyöntiä minuutissa. Mistä on kyse? Kuinka pieni lapsi voi ymmärtää jotain sellaista, mikä kuulostaa heprealta normaalille aikuisellekin? Mistä tämä hullu kansa saa kaiken tietonsa? Vastaus kaikkiin kysymyksiin on musiikki. Tämä poika kuuluu niihin lukuisiin onnellisiin, jotka saavat mahdollisuuden aloittaa musiikkiharrastuksen jo lapsena.

Musiikki on monille ihmisille hyvin läheinen taidemuoto. Se tarjoaa kuuntelijalleen mahdollisuuden unohtaa hetkeksi arkiset mietteensä ja uppoutua musiikin maailmaan. Se on maailma, jossa mieli saa levätä, ja unelmat saavat siivet. Maailma on täynnä melusaastetta ja turhaa hälinää. Tämän vastapainoksi ihmiset tarvitsevat musiikkia. Yhä useammat kuuntelevat ja harrastavat musiikkia, mutta musiikista voi nauttia myös sellainen, joka ei soita mitään soitinta tai laula kuorossa.

Musiikki on kieltä, jota kaikki eivät aina ymmärrä. Kaikki eivät osaa nauttia Wagnerin oopperoista tai The Rasmuksen tarttuvista kertosäkeistä. Musiikkimaku on tärkeä osa ihmisen persoonallisuutta, jokaisella meistä on erilainen. Jos tuntee ihmisen musiikkimaun, voi olettaa lukuisia ominaisuuksia ihmisen persoonallisuudesta. Erilaisista ympäristöistä ja perheistä tulevat ihmiset ymmärtävät musiikkia eri tavoin. En itsekään ymmärrä afrikkalaisen rumpumusiikin syvintä olemusta. Uskon, että afrikkalaiset ajattelevat samoin meidän musiikistamme. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, ei musiikkia tekemällä eikä muutenkaan. Musiikkia on kuitenkin laidasta laitaan, ja jokainen etsivä varmasti löytää itselleen mieluista musiikkia.

Nykyään maailmassa muoti ja vallitseva nuorisokulttuuri kuitenkin vaikuttavat liikaa ihmisten musiikkimakuun. Jos Pikku G on Yle X:n listaykkönen, se on hyvää musiikkia. Ympäristön painostuksesta jokaisen on pidettävä Pikku G:stä, vaikka se ei kuulostaisi ollenkaan hyvältä. Ajatellaan, että miljoona suomalaista lasta ei voi olla väärässä sanoessaan, että rap on musiikkia. Musiikin käsite muuttaa muotoaan uhkaavasti. Musiikin tulisi olla sitä, mikä kuulostaa hyvältä omiin korviin, sillä vain sellainen musiikki voi antaa ihmiselle elämyksiä. Nykyään musiikkina pidetään lähinnä sitä, mikä on levymyyntitilastojen Top20-listalla.

Musiikin harrastamisen sanotaan olevan hyväksi lapsen kehitykselle. Tutkimusten mukaan musiikkia harrastavat nuoret menestyvät koulussa paremmin. Läksyjen tekoa ei tarvitse harjoitella, sillä soittoläksyjen lomassa voi helposti laskea muutaman laskun. Musiikkia harrastamalla pysyy myös useammin poissa pahanteosta. Koska nuoren täytyy harjoitella vuoden päästä olevaan 1/3-tutkintoon, hän ei ehdi kaupungille hillumaan, vaan pysyy kiltisti kotona. Musiikki opettaa harrastajalleen myös luovuutta. Kun viivoilla ja väleissä olevat nuotit ovat asettuneet pianon koskettimistolle, alkavat omat visiot kauniista musiikista muodostua. Teoriatunneilla opitut musiikkitermit ja merkit pyörivät mielessä, ja koulussa päässä soi itse sävelletty kappale. Suomessakin on paljon uusia Sibeliuksen alkuja!

Musiikin aktiiviseen harrastamiseen kaikilla ei ole mahdollisuutta. Kaikilla ei ole varaa kalliisiin soittimiin tai nokkahuilutunteihin paikallisessa musiikkiopistossa. Kaikki kuitenkin voivat tavalla tai toisella harrastaa musiikkia. Jotkut rummuttavat pöydän kantta, ja toiset laulavat suihkussa. Musiikkia voi opiskella aktiivisesti tietojen ja taitojen kehittämiseksi, mutta harrastaminen voi olla myös leppoisaa ajanvietettä musiikin parissa. Mikä musiikissa sitten on sellaista, että useat tahtovat harrastaa sitä?

Minulle musiikki on antanut paljon. Olen lähes koko ikäni harrastanut musiikkia. Pianotunnit, muutaman soinnun opettelu kitaralla ja teoriatunnit ovat kaikki olleet varmasti kaiken ajan ja vaivan arvoisia. Musiikki tarjoaa minulle lukuisia haasteita, mutta myös lukuisia onnistumisen elämyksiä. Uuden nuotin soittaminen ensimmäistä kertaa on aina ainutlaatuinen kokemus. On todella mahtavaa huomata, että aluksi viivojen, pallojen ja merkkien sekamelskalta näyttänyt nuotti kuulostaakin oikealta musiikilta. Musiikkia soittaessani saan ilmaista itseäni. Saan soittaa kappaleen sellaisena, miltä itse haluan sen kuulostavan.

En voisi kuvitella maailmaa ilman musiikkia. Jos musiikkia ei olisi, ei olisi ihmisiäkään. Kaikesta kuuluu ääniä, ja ääniä yhdistelemällä syntyy musiikkia! Kun äänien yhdistelmä vielä miellyttää kuuloaistiamme, on syntynyt uusi sävellys. Ihmisellä on kai jonkinlainen luonnollinen tarve musiikkiin. Jos musiikkia ei ole, sitä tehdään.