Millainen on hyvä isä?

Moni tyttö ja poika vaatii yhä enemmän seurustelukumppaniltaan. Uskon tämän johtuvan median luomasta kuvasta: aina on olemassa joku vielä parempi, ei saa tyytyä melkein täydelliseen. Tutkija Tommi Hoikkala tutkii artikkelissaan ”Vahvaa isää kysytään taas”( Men’s Health 1/1999) nuorten odotuksia tulevista puolisoistaan. Hoikkalan mukaan tytöt vaativat eräänlaista supermiestä rinnalleen, kun taas poikien odotukset olivat huomattavasti vaatimattomammat, ja he tyytyivät melkein-täydelliseen naiseen.

Hoikkalan artikkelin mukaan tytöt vaativat miehiltään sporttisuutta, kovuutta, pehmeyttä, avoimuutta ja rahaa. Miehiä odotetaan tuntemaan puolisonsa niin hyvin, että he osaisivat tulkita tämän toiveita ja tunteita etukäteen. Tätä kutsutaan artikkelissa miesten pehmeäksi puoleksi. Mielestäni tällainen toive toteutuu vasta, kun kumppanit tuntevat toisensa todella hyvin, ja aviovuosia on kertynyt jo runsaasti. Tytöt odottavat miehiltä myös mittavaa kotityö panosta. Artikkelissa eräs tyttö myöntää olevansa niin uusavuton, että tarvitsisi rinnalleen kotityöt hallitsevan miehen. Tekstissä miesten toivotaan olevan hyviä isiä ja osallistuvan lasten kasvatukseen. Toteutuuko tämä ehto, jos miesten odotetaan käyvän vielä töissäkin. Artikkelin mukaan miehiltä pitäisi siis sujua sekä lasten- että kodinhoito ja vielä autonkorjaus ja muut työt. Uskon, että vastatessaan Hoikkalan tutkimiin kysymyksiin, tytöt eivät ole ajatelleet realistisesti, sitä millainen mies heidän unelmamiehensä olisi. Miten mies voi olla samanaikaisesti sekä hellä että kova?

Hoikkala mainitsee artikkelissaan, miten media jo 90-luvun lopussa loi kuvan miehestä ja naisesta, jollaisista nuoret aikuiset nyt haaveilevat. Uskon, että tämän vuoksi yhä useammat nuoret etsivät kumppania tanssilattioilta ja ravintoloista. Etsintä jatkuu illasta toiseen, eikä unelmien prinssiä tai prinsessaa näy. Vaikka unelmien prinssi ratsastaisi valkealla ratsulla yli, ei moni huomaa häntä etsiessään jotain vielä parempaa. Minusta tämä voisi olla myös syy avioerokäyrien nousuun. Vielä 30 vuotta sitten avioeroa pidettiin moraalittomana, mutta nykypäivänä se on sallittua, eikä valtaväestö enää paheksu sitä.

Hoikkala jatkaa artikkeliaan kertomalla, miten isyys on jäädä pelkäksi elättäjyydeksi. Hänen mukaansa nykyaikainen isämalli voi johtaa siihen, ettei isillä ole aikaa viettää lastensa kanssa. Tämä tilanne on monella uraansa rakentavalla vanhemmalla. Monilla vanhemmilla työ vie suurimman osan ajasta, ja lasten hyvinvointi jää toiselle sijalle. Mielestäni on hyvä, että nykyaikana panostetaan koulutukseen ja materiaaliseen hyvinvointiin, mutta tuoko tulevaisuus tullessaan toisenlaisia ongelmia. Ovatko kiireisten vanhempien lapset henkisesti häiriintyneitä? Jääkö perheestä saatu rakkaus ja huolenpito liian vähäiseksi?

Hoikkala kertoo osuvasti kiireisen isän vastakohdasta, pehmoisästä. Tällainen isä hoitaa lapsia ja on kuin äidin apulainen. Isä olisi kuin toinen äiti. Hoikkalan artikkelissa psykiatri Jari Sinkkonen sanoo, ettei perheessä ole hyvä olla kahta äitiä. Tällöin ei olisi isää, joka antaisi tukea ja turvaa ja asettaisi kunnon rajat. Minusta pehmoisä olisi juuri tämä toinen äiti.
Oma käsitykseni hyvästä isästä olisi juuri näiden kahden artikkelissa käsitellyn isämallin risteytys. Hän toisi ruoan pöytään, hoitaisi osan kotitöistä ja olisi mallina lapsille.

Artikkelissaan Hoikkala käsittelee vielä kolmannenkin isämallin, joka minusta on yleisin. Tätä Hoikkala nimittää valmentajaisyydeksi. Tällainen isä laittaisi rajat lapsilleen, olisi turvana ja viettäisi aikaa lastensa kanssa. Mutta silloin isä ei välttämättä osallistuisi kotitöihin, vaan hän hoitaisi vain hänelle mieluiset työt, jotka tekstin mukaan ovat juuri lasten kanssa leikkiminen ja puuhailu. Valmentajaisä voisi esimerkiksi toimia lapsensa valmentajana jossain urheilulajissa tai tukea lastaan hänen harrastuksissaan. Tällöin syntyy lapsen ja isän välille yhteys, mutta korvaako pelkkä harrastuksiin kuljettaminen todellisen yhdessä olon, jos isät eivät muuten huomioi lapsiaan?

Artikkelin lopussa Hoikkala sanoo, että miesten tulisi itse ymmärtää, millainen isän tulisi olla. Naiset eivät saisi määrätä sääntöjä hyvästä isästä. Minusta Hoikkala on aivan oikeassa. Naisten ei tulisi odottaa miehiltään liikoja, vaan antaa miehille itselleen mahdollisuus olla hyvä isä.

Margit Mäensivu