Kielten opiskelu – piece of cake?

Teksti: Aija Nuuttila

Une tasse de la chocolat, s´il vous plait. Can I have a cup of cocoa, please? Ursäkta, kan jag få en kopp choklat. Kun aloitan keskustelun ranskalaisessa kahvilassa s'il vous plait monsieur/madmoiselle, minua rientää palvelemaan hyvin pukeutunut, kohtelias nuori mies tai nainen. He puhuvat sujuvasti, mutta hitaasti ranskaa. He ovat huomanneet, että olet turisti, mutta kohtelevat sinua kuin ranskalaista, koska uskaltauduit puhumaan heidän kieltään. Älä hätäile, mikäli et puhu sujuvasti vierasta kieltä, he osaavat kyllä englantia ja kääntävät keskustelun siksi, jos näkevät sen tarpeelliseksi.

Englannin kieli on maailman neljänneksi puhutuin kieli kiinan, espanjan ja hindin jälkeen. Englantia puhuu äidinkielenään yli 300 miljoonaa ihmistä, ja sitä puhutaan 105 maassa. Lisäksi yli 600 miljoonaa ihmistä käyttää englantia päivittäin. Tällaista faktatietoa löytyy erään koulun nettisivuilta ja tottahan tuo onkin.

Englanti on laajalle levinnyt ja hyvin kansainvälinen side eri kansakuntien välillä. Myös Suomessa kuulee paljon puhuttavan tätä brittien kieltä. Toinen meille merkittävä niin sanottu vieraskieli on ruotsi. Se on toinen äidinkielemme, jota puhutaan varsinkin rannikkoseuduilla. Jos haluaa lähteä vaikka Kristiinankaupunkiin tai Vaasaan töihin, täytyy hallita kummatkin kielet.

Kieliä opitaan nykyään pääasiassa koulussa. Ala-asteella opimme englantia ja jotkut myös ruotsia, itse opiskelin vuoden verran saksaa. Seitsemännelle mentäessä kielitaitoaan voi harjoittaa lisää ja myös ottaa vastaan uusia haasteita. Kielistä kiinnostuneet nuoret suuntaavatkin peruskoulun jälkeen erityislukioihin tavoitteena vaikkapa ammatti ulkomailla.

Aina kielet eivät ole helppoja, ja ne vaativatkin paljon pänttäämistä ja opettelua. Kaikille se ei koskaan tule olemaan niin kutsuttu piece of cake, eli helppo homma. Ongelmana voi olla esimerkiksi lukihäiriö tai motivaation puute. Tällaisessa tapauksessa opiskelu on hankalaa ja saattaa nostaa voimakkaita tunteita. Jos jokin ei suju, asian pänttääminen alkaa tuntua tylsältä ja vaikealta. Silloin kieltä ei helpolla opi, ja ihminen voi masentua, kun ajattelee olevansa huono kyseisessä aineessa.

Kun taas osaa ja oppii hyvin, tulee hyvä mieli ja itsetuntokin paranee. Silloin uskaltaa myös käyttää kieltä enemmän ja tuoda itseään esille esimerkiksi koulussa tai keskusteltaessa ulkomaalaisten kanssa.

Meidän koulussamme voi opiskella useita eri kieliä. Siksi oppilaat rohkaistuvat kokeilemaan piileviä kykyjään tai vahvistamaan entistä osaamistaan. Englanti ja ruotsi kuuluvat jokaisen lukujärjestykseen, mutta tarjontaa löytyy saksasta ja ranskasta venäjään ja latinaan asti. Kaikkiin aineisiin ei välttämättä opettajaa löydy tai ryhmä ei ole tarpeeksi suuri. Tämän takia käytetään videoneuvottelua, jolla voidaan olla yhteydessä muihin kouluihin ja saada kuitenkin tasokasta opetusta. Intoa ja motivaatiota lisää myös kieltenpesä, paikka, jossa on tietokoneita ja välineet monipuoliseen kielten opiskeluun.

Miksi kielet sitten kiinnostavat niin paljon? Itse opiskelin yläasteella englantia, ruotsia ja ranskaa. Ranskan valitsin siksi, että lausuminen oli kaunista ja haaveenani oli päästä Pariisin yhdeksännen luokan jälkeen. Tämä haave myös toteutui! Monilla on sukulaisia ja kavereita, joillakin jopa työpaikka ulkomailla, ja he haluavat pystyä kommunikoimaan toistensa kanssa tai mahdollisesti matkustaa tapaamaan toisiaan. Itse olen saanut keskustella isäni amerikkalaisten sukulaisten kanssa: on upea tunne, kun huomaa osaavansa ja ymmärtävänsä vierasta kieltä! Olen myös ollut töissä kansainvälisellä jalkapalloleirillä, joka järjestettiin tänä kesänä Kauhajoella. Leirillä sai puhua sekä suomea että ruotsia ja valmentajia tervehdittiin huikkaamalla iloisesti ciao!

Kansainväliset leirit, kuten EF:n kielikurssit, ovat nousseet nuorten suosioon viime vuosina. Minäkin tunnen kymmenkunta ihmistä, jotka ovat päässeet tällaisten kautta ulkomaille ja saaneet hyviä kokemuksia sekä uusia ystäviä. Itse asiassa sain itsekin kavereita ulkomailta, kun eräät italialaiset olivat tutustumiskäynnillä Kauhajoella.

Mielestäni jokaiseen tuollaiseen tilaisuuteen pitää tarttua. Koskaan ei voi olla ystäviä liikaa, ja uudet elämykset ovat aina mielenkiintoinen asia. Olenkin innokkaasti suunnittelemassa Italian-matkaa.

Uudet haasteet ja tiedonjano ohjaavat myös oppimaan uutta. Sukulaiskieliä tai suurin piirtein samanlaisia kieliä luetaan yleensä samaan aikaan, koska ne auttavat toistensa opiskelussa samankaltaisten kielioppiensa tai sanastojensa avulla.

Kieliä näkee ja kuulee paljon erilaisissa paikoissa. Tv:stä katsotaan joka päivä tekstitettyjä sarjoja ja elokuvia. Myös uutisia tulee ruotsiksi ja englanniksi. Nuoret oppivat tahtomattaankin sanoja ja lauseita, joita alkavat ehkä myöhemmin hyödyntää puheessaan tai koulutöissään. Itse en televisiota paljoa katsele, mutta lauluja kuuntelen paljon. Niiden kertosäkeet ja melodiat jäävät helposti päähän ja auttavat muistamaan sanoja ja fraaseja. Opin niitä ihan tiedostamattani.

Tällaisen tilanteen huomaa vaikkapa kokeessa. Jos jotain sanaa ei muista, se saattaa tulla yhtäkkiä mieleen jonkin laulun kautta. Tämä tahaton oppiminen tehostaa koulutyöskentelyä ja sanavaraston kehittymistä. Väitän, että jokainen meistä suomalaisista nuorista osaa ainakin vähän ruotsia ja englantia, koska kaikki seuraavat niin paljon mediaa ja kuuntelevat musiikkia. Ei kai kukaan voi asua niin eristyksissä, ettei kuulisi muita kieliä?

Suomalaiset nuoret siis oppivat vaikka eivät tahtoisikaan. Tämä on mielestäni yhteiskunnan kannalta oikein hyvä asia, koska kielitaitoisia ihmisiä tarvitaan, eihän maailmassa muuten pärjää!