|
| |
”Luma, ja anna toisten kuolla.”
Teksti: Markus Kokrtesmäki
Olette varmasti seuranneet uutisia, joissa jatkuvasti kerrotaan
henkilöstövähennyksistä, sisällissodista sekä hurrikaaneista ja niiden
seuraamusten heikosta hoitamisesta. Eikä käy kieltäminen, etteikö myös meidän
lukiossamme olisi epäkohtia, joihin on puututtava raskaalla kädellä. Niitä ei
kuitenkaan - luonnollisesti - ole kuin kaksi: Tämän lukukauden alussa jokaista
lukiolaista järkyttänyt kahviautomaatin kahvin hinnan nousu kahdellakymmenellä
prosentilla sekä jokaisen humanistin uskoa lukiouran alussa horjuttanut
filosofian neljännen kurssin puutos.
Nämä yhteiskunnalliset virheet ovat kuitenkin niin suuria, että niitä vastaan on
kamppailtava samalla tarmolla kuin kansainvälinen yhteisö taistelee Sudanin
kansanmurhaa vastaan. On tarkasteltava ongelmien syitä ja seuraamuksia sekä
niiden mahdollista yhteyttä.
Miksi kahvin hintaa nostettiin? Koska sen maailmanmarkkinahinta on koholla?
Koska on tieteellisesti todistettu, että ylimääräinen kahvinlatkiminen on
haitallista lukiolaisten terveydelle, ja hinnannosto on vain osa suurempaa
suunnitelmaa jatkona yläasteen karamelli- ja limonadiautomaattien poistolle? Ei,
kohdistan sen sijaan epäilyni automaattiyhtiö Selectaan ja sen johtajiston
ahneuteen. Selectaa on kuitenkin samalla nöyrimmin kiitettävä siitä, että se
ylipäätään tarjoaa termospullottomille ja ajokyvyttömille lukiolaisille
mahdollisuuden nauttia kahvista koulupäivän aikana.
Kahvi on lukiolaiselle elinehto. Ei ole mitään huumaavampaa kuin vaipua ruskean
muovikupin uumeniin ennen ruotsintuntia ja sen ajaksi. On myös täysin
välttämätöntä tietää, että on olemassa optio hieman kohottaa vireystilaansa
ennen pitkän matematiikan tunteja ja varsinkin niiden jälkeen. Kahvin hinnan
korottaminen ilman ennakkovaroituksia onkin kaikessa häikäilemättömyydessään
sydämetöntä. Mihin yhteiskuntamme päätyisi, jos kaikkien välttämättömimpien
elintarvikkeiden hintoja äkillisesti nostettaisiin? Pian vain eliitillä olisi
varaa syödä, ja rahvas kuolisi pois. Kahvin hinnan nostaminen siis sotii kaikkia
demokratian perussääntöjä vastaan.
Filosofian neljännen kurssin puuttumisen syy on sen sijaan ilmeinen: Kauhajoen
lukio on julkiluma. Se tarkoittaa sitä, että omaan lukioomme
sisäänkirjoittautuva opiskelija on todennäköisimmin valmistuva luonnontieteis-
tai matematiikkapainotteiseksi, harvemmin humanistiksi, joko kielten tai
tosihumanististen aineiden saralta. Tämä kaikki saadaan aikaan
kurssitarjonnalla, jota manipuloitaessa siis uhrataan kallisarvoisia
humanistikursseja luonnontieteiden kertaus- ja paikallaanjunnauskurssien
hyväksi.
Kun meillä Kauhajoen humanisteilla ei kuitenkaan ole varaa eikä tarmoa siirtyä
esimerkiksi Etu-Töölön lukioon, jossa filosofian kursseja on ne välttämättömät
seitsemän, täytyy meidän yrittää mahdollisimman paljon nojautua omaan
harrastuneisuuteemme ja lukea matematiikan ja biologian läksyjen lomassa
Aristoteleen, Leibnizin ja Kiergekaardin tuotannot mahdollisimman tunnollisesti.
Tämä vähentää lepomääräämme, mikä taas heikentää koulusuorituksiamme. Kierre on
katkeamaton. ”Luma, ja anna toisten kuolla.”
Ensimmäinen aavistus mahdollisesta yhteydestä kahvin korkean hinnan ja
filosofian kurssien lukumäärän rajallisuuden välillä minulle ilmeni
mietiskellessäni eräänä iltana yksin uuninpankolla. Silloin mieleeni nousi
seuraava loitsu:
Fy-siic-ka - Ma-tic-ka,
Che-mi-a - Se-lec-ta.
Nimien täydellinen yhteensopivuus viimeistä vokaalia myöten voi tietenkin olla
myös sattumaa, mutta todisteet eivät jää tähän. Olen päätynyt empiirisissä
tutkimuksissani siihen, että suurin osa kahviautomaatin käyttäjistä on
humanisteja. Olisiko kahvin hinnan korottaminen isku, joka on kohdistettu
humanisteja vastaan, mutta josta kärsii myös pieni määrä siviilejä eli lumia?
Vedenpitävää näyttöä kahvikupin kallistumisen ja filosofian kurssien
rajoittuvuuden välillä ei ole, mutta yhtä kaikki. Nämä kaksi epäkohtaa ovat
kohtalokkaita niin yhdessä kuin erikseen. On aika nousta barrikadeille ja
ratsastaa näillä terävähampaisilla kaloilla tahtomaansa paikkaan ja oikaista
nämä vääryydet tahtomallaan tavalla. Pro me!
|