Mihin katoavat aurausmerkit?

Maija Uitti

Joka talvi teiden varsilta häviää paljon aurausmerkkejä, minne? Ihmisten turvallisuudeksi ne sinne teiden varsiin laitetaan joka talvi ennen maan jäätymistä. Ei siksi, että niitä saisi irrottaa ja heittää ojaan tai pellolle. Tiet on helpompi aurata, jos aurausmerkkien avulla näkisi, missä menee tie, varsinkin silloin, kun on todella sakea lumisade. Pimeällä kulkiessa aurausmerkkien päissä olevat heijastimet näkyvät hyvin ja kauas, joten niistä todella on paljon apua, mutta vain, jos ne pysyvät teiden varsissa. Pellolla tai ojassa ne eivät hyödytä!

Tiedän kyllä, ettei poliiseista ole tämän asian suhteen juuri apua. Onhan heillä parempaakin tekemistä kuin seurata, minne teiden varsista häviävät aurausmerkit. Tosin aurausmerkkien hävittäminen teiden varsilta on aikamoista ilkivaltaa, mutta ilman todisteita ei poliiseja kannata asialla vaivata. Jos joskus tällaisen ilkivallan tekijät saataisiin kiinni, olisiko hyvä rangaistus se, että he itse kävisivät hakemassa aurausmerkit pelloilta tai ojista ja yrittäisivät laittaa ne takaisin paikoilleen jäätyneeseen maahan?

Mitä iloa siitä on, että aurausmerkit kiskotaan irti maasta? Se teettää vain lisätöitä, kun täytyy käydä laittamassa uudet merkit. Olivat aurausmerkit muoviset ja punaiset tai männyn oksat, on niitä irrotettu ja heitetty pois. Olisiko mitenkään mahdollista, ettei aurausmerkkejä löytyisi pelloille tai ojiin heitettyinä enää koskaan? Varmaan aika monet ajattelevat, että tämä on nuorison tekosia. Voihan se ollakin mahdollista, että joku nuori on tämän ilkivallan tehnyt, mutta on muitakin vaihtoehtoja.

Ihmetyttää, miksei tällaisen ilkivallan tekijä ota irrottamiaan aurausmerkkejä mukaansa, vaan heittää ne pelloille tai ojiin. Pelätäänkö sitä, että jos niitä viedään iso nippu kotiin, alettaisiin epäillä rikosta? Olisi kyllä enemmänkin kuin vain hyvä asia, jos aurausmerkkien annettaisiin olla paikoillaan teiden varsilla siihen asti, kun tulee valoisampaa, lumi sulaa pois ja ne käydään keräämässä talteen. Taidanpa toivoa turhia.