Naiset miesten maailmassa – vai toisin päin?

Viime aikoina on ollut paljon puhetta tyttöjen ja poikien koulumenestyksestä. Poikien väitetään pääsevän monista aineista helpommalla, ja heidän epäonnistumisensa hyväksytään tyttöjen epäonnistumisia paremmin. Ihmettelen kuitenkin, missä tämä poikien suosiminen näkyy, ei peruskoulun jälkeisessä opiskelussa ainakaan. Suuri osa lukiolaisista, eli he, jotka tulevaisuudessa pääosin jatkavat korkea-asteen opintoihin, ovat tyttöjä. Johtuuko tämä siitä, että pojat ovat yksinkertaisesti tyhmempiä, vai onko tämä silkkaa laiskuutta?

Meidän maailmankuvamme työelämässä on vielä aika lailla vanhoillinen ja jakautunut sitä mukaa tavallaan ”miesten ja naisten aloihin”. Tyypillisiä aloja, joissa enemmistö työntekijöistä on naisia, on muun muassa sosiaalialat ja opetusala. Jatkuvasti näille ”naisten aloille” halutaan lisää miehiä, mutta toimiiko asetelma toisin päin? Haluammeko me lisää naisia ”miesten aloille”; päättäviin elimiin ja useisiin ruumiillisiin töihin, kun nainen pystyy hoitamaan työnsä miestä vastaavasti, yhtä tehokkaasti siis? Johtotehtävät ovat perinteisesti pysyneet miesten käsissä, eikä minulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, mutta mitä enenevässä määrin korkean koulutuksen hankkii nainen eikä mies. Naisten määrä ei vain näissä tehtävissä ole vieläkään kovinkaan suuri, miksi? Nykynaisella on siis keskimäärin korkeampi koulutus kuin miehellä ja silti suurilla, vaativilla ja arvostetuillakin johtajien paikoilla istuu mies. Onko mahdollista, että mies saa tämän kaltaisissa tehtävissä nykyään helpommin paikan kuin nainen? Pääsevätkö miehet nykyään jokaisessa elämän vaiheessa helpommalla? Nainen johtotehtävissä joutuu ensin lunastamaan kannatuksensa tietyllä miehisellä kovuudella, ennen kuin tähän saatetaan luottaa. Samaan päästäkseen miehen tarvitsee olla vain mies.

Toki tasa-arvokehitys tässä suhteessa on hyvinkin pitkällä Suomessa verrattuna moniin muihin maihin. Täälläkin tietenkin löytyy henkilöitä, jotka eivät naisille uskoisi luottotehtäviä ja päätösvaltaa. Eihän nainen osaa ajatella niin suorasti ja suurpiirteisesti kuten mies. Ehkä ei, mutta molempien sukupuolien ajattelutavoissa piilee hyvää, molempia kuuntelemalla saataisiin varmasti hyviä ratkaisuja aikaan monissa asioissa. Hieno esimerkki naisen hyvin käyttämästä vaikutus- ja päätösvallasta on nykyinen presidenttimme. Tuoreimmissa mielipidemittauksissa hänen kannatuksensa on hyvin korkealla, lähes 90 prosenttia Suomen kansalaisista katsoo hänen onnistuneen tehtävässään hyvin. En nyt tietenkään väitä, että naiset onnistuisivat kaikessa miehiä paremmin, mihin vain keksivät ryhtyä, totta kai mekin epäonnistumme. Se mahdollisuus tietenkin molemmille sukupuolille suotakoon.

Jos miesten ja naisten on todettu olevan yhtä päteviä lähes kaikkiin tehtäviin, lukuun ottamatta niitä töitä, joita fyysiset ominaisuudet rajoittavat, miksi työnantajilla on edelleen mieltymys tiettyihin ammatteihin palkata mieluummin mies? Naisen palkkaamiseen on toki suuret riskinsä; lapsien hankinta on monilla edessä jossain vaiheessa elämää ja tähän mitään voimatta vaatii lasten hankinta naiselta hieman suurempaa sitoutumista kuin mieheltä. Äitiysloman ajalle sijoittuneet äitiyspäivärahakorvaukset kun ovat tähän asti jääneet yksinomaan naisen työnantajan kontolle. Tähän on kuitenkin tietojeni mukaan tulemassa lakimuutos, jossa miehen työnantaja osallistuu yhtälailla tähän kyseessä olevaan korvaukseen. Enää puuttuu äitiysloman puolittaminen molempien vanhempien hoitojaksoiksi. Tässä vaiheessa oltaisiin täydessä tasa-arvossa ja työntekijän palkkaaminen ei enää tämän asian suhteen riippuisi siitä, onko työntekijä mies vai nainen. Muita konkreettisia syitä en naisten ”syrjimiseen” löytänyt, enkä ylipäätään kummankaan sukupuolen syrjintään töihin ottamisissa. Muistan lukeneeni viimeisen vuoden sisällä valtion työpaikoista, joista neljä viidesosaa on miehillä ja loput yksi viidesosa naisilla. Luulenpa, että tähän ei kuitenkaan aivan pelkästään vaikuta edellä pohtimani lapsiasia. Kuitenkin toivon ja myös uskon, että seuraavien vuosien, viimeistään seuraavien kymmenien vuosien, aikana päästään yleisesti tasa-arvoisempaan jakoon.

Jaot ”miesten ja naisten aloihin” ovat turhia, kaikki ammatit soveltuvat varmasti molemmille sukupuolille. Mikä enää on edellytyksenä sille, etteikö miehestä voisi tulla kosmetologia ja naisesta betonimylläriä, mikäli työnsä tekee kelvollisesti? Ei enää mikään! Uskon, että tulevaisuudessa töihin otossa painotetaan taitoja, ei sitä, mitä sukupuolta edustaa.

Jonna Pirttijoki