Raha ei tee onnelliseksi

Raha kuuluu olennaisena osana nykypäivään, mutta se aiheuttaa paljon ongelmia, koska ihmisillä ei tunnu olevan aikaa itselleen ja töistä johtuva stressi on arkipäivää monille työntekijöille ja työnantajille. Raha voi tuottaa ongelmia myös niille, joilla on sitä, koska sen säilyttäminen saattaa aiheuttaa joillekin varkaiden pelkoa tai luuloja, että kaikki tutut vain havittelevat heidän omaisuuttaan. Luin joskus lehdestä, että joku oli mennyt sekaisin peloissaan, sulkeutunut omaan maailmaansa ja luullut kaikkia ihmisiä varkaiksi. On tietysti totta, että säännöllinen rahantulo helpottaa elämää huomattavasti, mutta mielestäni elämän parhaat asiat ovat ilmaisia, eikä oikeaa ystävää voi ostaa rahalla.

Sanonnasta ”Raha ei tee onnelliseksi” on olemassa myös pidempi versio ”Raha ei tee onnelliseksi, mutta se helpottaa onnea odotellessa.” Tämäkin sanonta on osuva, koska nyky-yhteiskunnassa on vaikea pärjätä rahatta. Raha tuottaa paljon ongelmia maailmassa, koska ilman sitä tulee ongelmia, ja vaikka rahaa olisikin, eivät asiat ole vieläkään niin kuin haluaisi. Tämä taas johtuu siitä, että ihmiset ovat ahneita ja haluavat itselleen aina vain lisää. Niille, jotka eivät osaa, tai jotka eivät pysty pitämään puoliaan, käy tällöin huonosti.

Koulutus on yksi suuri ero pärjäävien ja sorrettujen välillä, ja se vain kasvattaa näiden välistä kuilua, koska koulutetut pääsevät töihin ja rahoihin kiinni, jolloin köyhemmillä ei ole enää varaa edes kouluttautua. Tilanne ei ehkä ole näin huono Suomessa, mutta suuressa osassa maailmaa on. En tarkoita, että koulutus olisi huono asia vaan, että kaikilla pitäisi olla siihen tasapuoliset mahdollisuudet. Näinhän asia ei todellakaan ole. Silti köyhemmät voivat elää paljon onnellisemman elämän.

Onnellisuus riippuu paljon enemmän elämänasenteesta kuin rahasta, vaikka ihmisillä tuntuukin olevan erilaisia käsityksiä asiasta. Luullaan, että kaikki ongelmat ratkeavat, kun on tukku rahaa kädessä. Asia vain sattuu olemaan niin, että tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaikka olisi kuinka paljon rahaa. Vaikka sen saisikin pimitettyä muilta, jää se silti kaivelemaan omaatuntoa. Rahaa tarvitaan elämässä paljon eri asioihin, kuten ruokaan, asuntoon, vaatteisiin ja kaikkiin muihinkin elämää helpottaviin tavaroihin, joilla säästetään aikaa ja joiden avulla luullaan tultavan onnellisiksi. Ihmisillä on usein suuri näyttämisen halu, joka näkyy kilpailuna esimerkiksi naapureiden kesken. Pitää olla esimerkiksi hienompi auto kuin naapurilla, tai päältä ajettava ruohonleikkuri, jos toisellakin on, ja vielä parempi. Tämän sanotaan olevan hyvin ominainen piirre ainakin eteläpohjanmaalaisilla. Kyllähän siitä jonkinlaista mielihyvää saa hetkeksi, kun kuuntelee toisen kehuja, mutta mielestäni se ei lopulta kuitenkaan tee ketään onnelliseksi.

”Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.” Tämä pätee myös omaisuuteen. Antaminen tuottaa yleensä paljon enemmän onnea, kuin saaminen. Joskus on hauska yllättää joku ja huomata hänen ilahtuvan. Se saattaa olla itselle paljon hienompi hetki kuin yllätettävälle. Tulee hyvä mieli auttaessa esimerkiksi nälänhätää kärsiviä ja tietäen, että annettu lahjoitus menee hyvään tarkoitukseen. Tässä mielessä raha tuokin onnea. Idea vain on siinä, mihin rahojaan käyttää ja mistä ne on saanut. Varastettu raha ei varmasti tee ketään onnelliseksi, mutta kovalla työllä ansaitusta palkasta saa helpottuneen ja hyvän olon. Helpotus tulee siitä, että tietää pärjäävänsä taas jonkin aikaa. Toisaalta joillekin tulee kova stressi rahasta, eivätkä he uskalla käyttää ollenkaan rahojaan. He elävät säästäen ja huolestuvat heti, jos rahan määrä ei lisäänny tasaisella vauhdilla. He ajattelevat säästävänsä sitä johonkin suureen tai pahan päivän varalle. Lopulta he eivät käytä rahojaan ollenkaan itse, vaan rahat siirtyvät perijöille, jotka riitelevät sitten omaisuudesta. Sekö on onnellista?

Johanna Soini