Kauhajoen lukion joulujuhla 2003

Teksti: Markus Kortesmäki

Lukiomme tämänvuotinen joulujuhla sujui mallikkaasti, kuten odottaa saattoi. Heikosti valaistu juhlasali loi mukavasti tunnelmaa ja päänsärkyä. Esitysten ja ohjelmien suunnitteluvaiheeseen oli selvästikin kulutettu kourallinen miestyövuosia, eikä se aika ollut kulunut kynään nojailuun. Esitykset olivat kauttaaltaan – kyllä – huumori- ja parodiapainotteisia, mikä ilmeisesti kuuluu ajan henkeen. Ensimmäisten luokkien ohjelmat oli hoidettu kuntoon tunnollisesti. Ylemmät luokat olivat esitysten tuottamisessa hieman saamattomampia, mutta onneksi laatu korvasi määrän. Koko juhla tietenkin huipentui  opettajakunnan perinteisesti tasokkaaseen luomukseen.

Juhlan ensimmäisen ohjelman esittivät juontaja Kalle Yli-Kosken saattelemana 1b, joka johdatti meidät kaikki välittömästi joulutunnelmaan. He lauloivat kasettinauhurin avustuksella jokaiselle niin tutun ja rakkaan ruotsalaisen kansanlaulun ”Porsaita äidin”. Kenellepä meistä ei tule vastustamaton halu sohia naapuria sormella kuullessaan sanat ”Ja’ me’, å du me’ ”! Heidän esityksensä alkua verhosivat koko juhlan ajan jatkuneet pienet tekniset ongelmat, jotka eivät kuitenkaan tunnelmaa haitanneet. Esityksestä paistoi myös läpi lievä jäykkyys: kenties kenraaliharjoituksissa ilmennyt basso-osaston puolisävelaskeleen heitto vielä kiristi tunnelmaa. Lopun ”Syökää kanaa” –huuto valitettavasti hukkui suosionosoitusten myrskyyn.

Seuraavaksi aistejamme hiveli 1a:n näytelmä, joka kertoi jouluevankeliumin 2000-luvun Kauhajoella. Tässä näytelmässä päähenkilöinä olivat Jooseppi ja Marja-Terttu, jotka menivät verolle pantavaksi Aronkylään. (Tämä kieltämättä ansaittu kunnianosoitus Aronkylälle, sen vertaaminen Betlehemiin tietenkin lämmittää paljasjalkaisen aronkyläläisen sydäntä.) Kun sydämetön Hotelli Kurjen isäntä ei antanut Joosepille ja Marja-Tertulle huonetta, he majoittuivat Esson taakse. Paimenten virkaa toimittivat cowboyt ja itämaan tietäjiä tuurasivat japanilaiset turistit. Vaikka tämäntapaiset modernisoinnit helposti lyövät yli, oli 1a:n  joulujuhlaesitystoimikunta pysynyt hyvän maun rajoissa. Evankeliumin lomassa lauletut joululaulut toivat juhlaan ala-asteelta tuttua perinteisen joulujuhlan tunnelmaa.

Tämän jälkeen oli vuorossa 1c:n esitys. Aluksi kaksi juontajaneitoa arpoivat luokkansa edustajat lavalle ja antoivat heille sen jälkeen tehtäväksi syödä viidessä minuutissa enemmän makeaa kuin joulunpyhinä yhteensä. Arvoitukseksi jäi, oliko tehtävänanto kilpailijoille todellinen yllätys, vaikka sellainen vaikutelma luotiinkin. Valitettavasti juontajien toiminta oli hieman passiivista, ja ohjelman loppupuolella oli jo kova ikävä Sikke Sumaria. Kovan kamppailun jälkeen karkinsyöjäkuninkaaksi kruunattiin Anssi Kulmala.

Järjestysnumerolla neljä varustettu esitys oli 2c:n juhlan ensimmäinen TV-ohjelman inspiroiman esitys: Idols. Lavalla olivat tutut kaksi juontajaa ja neljä tuomaria, jotka esiintyivät tutulla, koko Suomen kansan tuntemalla ja syvästi halveksimalla asenteella. Vapaaehtoisia kilpailijoita pakotettiin lavalle kuusi: kaksi joka ikäluokasta. Idoliehdokkaiden esitykset olivat tasokkaita, ja lopulta voittajiksi selviytyivät Elina Salonen ja Ilmari Äijö vahvalla eläytymisellään ja  tulkinnallaan kappaleesta ”Päivänsäde ja menninkäinen”.

Seuraavana oli vuorossa 3c:n puhdas näytelmä joulukuusen sielunelämästä. Näytelmä alkoi tietenkin meille kaikille oikeille joulun juhlijoille niin tutusta joulukuusenhakumatkasta. (Feikeille, siis kuusenostajille tai – hyi – muovikuusenkäyttäjille, tiedoksi, että joulukuusi haetaan siis metsästä.) Ja heti, kun kuusi oli kotona, äiti haukkui sen harvaksi ja pieneksi ja toispuoliseksi ja latva oli vinossa eivätkä kynttilätkään toimineet. Nyt kuitenkin joulukuusi tekee oikean ratkaisun, se ihastuu joulutähteen ja ne tekevät romanttisen karkumatkan etelän lämpöön, kaukaisille maille, Nalle Luppakorvaa lainatakseni.

2a jatkoi tämän jälkeen TV-ohjelmalinjalla esityksellä ”Sivistysvaje”, joka oli selvästikin saanut vaikutteita Uutisvuodolta. Vieraileviksi kilpailijoiksi kutsuttiin opettajat Simo Tolvanen ja Tuomas Yli-Kokko. Tehtävät olivat tuttuja kaikille, jotka ovat lauantai-iltana televisioon päin katselleet. Juontaja Juha-Matti Piikkilän huumorikin oli vähintään yhtä hyvää kuin Peter Nymanilla lauantaisin. Tiukan kilpailun voittivat Simo Tolvasen ja kapteeni Tuomas Vanhasen joukkue. Tätä esitystä tekniset hankaluudet potkivat päähän, mutta se ei laskenut esityksen tasoa sinänsä.

Ennen odotettua opettajien ohjelmanumeroa esitteli juontaja Yli-Koski vielä Jussi-setänä visioitaan puolen Kauhajoen kokoisesta oppimiskeskuksesta. Jussi-sedän ehdottamat kirjaston romaanipesä kaunokirjallisuuden sekä lukion aulan amispesä bassorummun ystäville ovat jo itse asiassa lähellä toteutusvaihetta, kun taas aromipesää ja muita radikaaleja oppimisympäristöjä saadaan – Luojan kiitos – vielä odottaa.

Viimeisenä esiintyivät koko tilaisuuden odotetuin ryhmä opettajat. Tänä vuonna esitys oli luonnollisesti joulujuhlaan mitä sopivin ”Tiernapojat”, toki hieman mukailtuna versiona. Tiernapoikina esiintyivät opettajat Sami Joensuu Mänkkinä, Heikki Luoma Knihtinä, Simo Tolvanen kuningas Herodeena ja Tuomas Yli-Kokko Murjaanien kuninkaana. Juoni kulki jotakuinkin perinteisen tiernapoikakertomuksen mukaan, vaikkakin muutamin parannuksin. Esityksen jälkeen ei taida olla kellekään epäselvää, kuka on laulanut kuorossa, niin vakuuttavasti hoiti Simo Herodeen roolin.

Opettajien esityksen, valtavan aplodimyrskyn ja rehtori Kleemolan lyhyiden hyvänjouluntoivotusten jälkeen oli aika siirtyä syömään (kuulemma) maukasta puuro ja ah, niin odotetulle joululomalle.