Kynäilijän Kauhajoki –kurssin satoa vaihtoviikolta

Koonnut: Sari Toivakka

Kynäilijän Kauhajoki –kurssilla joukko kynäilijöitä tutustui Kauhajoen tärkeimpiin historiallisiin kohteisiin ja kirjoitti niistä ison nipun fiktiivisiä tekstejä. Tavoitteena oli työstää nähtyä, kuultua ja koettua, mutta myös harjaantua fiktiivisen tekstin kirjoittajana. Tässä luettavaksenne muutamia esimerkkitekstejä!

1. Tutustumiskohde Sanssinkartano

Sanssinkartano

Teksti: Juha Kuusisto

On Kauhajoella kaunis Sanssin tila,

jonka aluksi omisti Knuuttila.

Sanssin tila oli lähes raunio,

se korjattiin ja nyt se on mainio!
 

kartano on ollut jo toistasataa vuotta,

mutta ei todellakaan suotta.

Siellä järjestetään erilaisia tilaisuuksia,

joissa on kaikenlaisia mukavuuksia.

Aforismeja

Sanssinkartano on kuin satakieli.

Kauhajoki ilman Sanssinkartanoa on kuin keinutuoli ilman vanhusta.

Sanssinkartano on kuin kokenut kehäkettu.

Aforismeja

Teksti: Toni Mäki-Turja

Sanssinkartano on kuin juuri ensi-illan saanut elokuva.

Sanssinkartanon tunnelma on kuin juuri kukkaan puhjennut kasvi.

Kauhajoki ilman Sanssinkartanoa on kuin viini ilman humalaa.

2. Tutustumiskohde Eduskuntasalimuseo ja Veteraanitalo

Kirjeenvaihtoa

Teksti: Mari Nummijoki

Herra von Schanz,

kävin vierailulla Sanssinkartanossa, talossa, jossa asuitte ennen. Siihen aikaan taloa tuskin kutsuttiin Sanssinkartanoksi. Itse kartanokin on varmasti muuttunut niistä ajoista, kun Te siellä asuitte.

Nykyään kartano on kunnostettu, ja se on todella upeassa kunnossa. Pihamaakin on muuttunut, alue on pienentynyt huomattavasti. Kartanon lähialueelle on tullut myös enemmän taloja ja elämää. Toinen Kauhajoen pääkatu, Puistotie, menee aivan kartanon vierestä. Kartano sijaitsee siis aivan Kauhajoen keskustassa. Kartanon vieressä on koulu, Kauppaoppilaitos. Vastapäätä on terveyskeskus ja sen yhteydessä Sanssinkoto eli vanhainkoti. Teidän kartanostanne tulee nimi myös läheiselle ala-asteelle, Sanssinkoululle.

Muuttaessanne Helsinkiin veitte, tietenkin, kaikki tavaranne mukananne. Mukavaa olisi, jos vanhat huonekalunne olisi saatu takaisin kartanoon. Ne olisivat auttaneet luomaan paremman mielikuvan siitä, millaisessa kartanossa Te asuitte ja millaista siihen aikaan oli. Nyt kartanossa on antiikkikalusteita sekä uudenaikaisia mööpeleitä, jotka näyttävät antiikilta. Kartano on sisustettu erittäin hienosti ja tyylikkäästi.

Myytyänne kartanon kunnalle siitä tehtiin vanhainkoti. Kauan se toimikin sellaisena, kunnes Sanssinkoto sai uudet tilat vastapäätä kartanoa.

Vanhainkodin siirryttyä pois kartanosta paikkakuntalaisten mielipide siitä jakautui: toiset tahtoivat purkaa koko rakennuksen ja toisten mielestä kartano oli aivan liian arvokas purettavaksi. kartanoa ei purettu, onneksi, mutta sille päätettiin tehdä peruskorjaus. Remontin ollessa valmis kartanon käyttötarkoitus ei edelleenkään ollut täysin selvä. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että kartano on juuri sopiva paikka järjestää juhlia. Nykyään sitä voi siis vuokrata yksityiseen käyttöönkin juhlamielessä.

Kauhajoki paikkana on myös muuttunut. Pinta-alaltaan se on edelleen suuri ja laaja-alainen. Muutama vuosi sitten Kauhajoesta tuli kaupunki, mikä kertoo myös kehityksestä.

Mielenkiintoista olisi nähdä Sanssinkartano ja Kauhajoki Teidän aikananne, aikana, jolloin tekniikka ei hallitsisi ihmistä.

Teidän

Mari Nummijoki

3. Tutustumiskohde: Pelimannitupa ja Toivakan tila Harjan kylässä

Toivakan tila

Teksti: Vili Panula

Kun saavuin Toivakan tilan pihaan 1800-luvun loppupuolella, tarkemmin sanottuna kesäkuun 27. päivänä vuonna 1892, Aurinko paistoi taivaalta kauniisti. laitoin hevoseni talliin odottamaan vierailuni loppua.

Aloin kierrellä Toivakan tilaa ja hetken käveltyäni hämmennyin pihan kauneudesta. Joka puolella oli hyvin hoidettu nurmikenttä, jota pitkin kierteli punaisesta hiekasta tehty pieni kävelytie. Pihassa oli myös paljon kukkia, eri lajeja ja värejä. Siellä täällä kasvoi erilaisia pieniä puita ja pensaita. Nenääni tulvi erilaisia tuoksuja niin paljon, että oli vaikea tunnistaa ne.

Pihalla leikki paljo iloisia lapsia: tyttöjä ja poikia. Nähdessään minut he pelästyivät ja menivät kertomaan saapumisestani talon isännälle. Tunsin kyllä talon isännän, mutta lapset eivät tunnistaneet minua. Olinhan viime käyntini jälkeen kasvattanut muhkean parran. Isäntä saapui paikalle ja tunnisti heti vanhan ystävänsä. Aloimme kierrellä tilaa enemmän. Talot näyttivät elävän omaa elämäänsä, kun auringon valo ja lapsista lähteneet varjot leikkivät niiden seinustoilla.

Menimme sisään nauttimaan kahvia ja emännän vastaleivottua pullaa. Tunteiden, tuoksujen ja makujen tulva syöksähti aisteihini: todella kaunista.

4. Tutustumiskohde Kauhajoen museo

Entisajan ihmisen painajaisuni

Teksti: Jani Kytölä

On ilta, kello on 20.00. Tuuli ulvoo ja pakkanen puree. Koko väki on linnoittautuneena taloon. Tuuli on niin voimakas, että talo on lumen peitossa, ulos ei pääse. Valaisuun on poltettava kynttilöitä. Väelle on käynyt pieni unohdus: lämmityspuut ovat puuliiterissä.   Lämpötila talon sisällä alkaa pudota miinuksen puolelle. Kaikki ovat peloissaan, on hiiren hiljaista.

Kaikki miettivät sitä, miten he selviytyvät lumimyrskystä. Vielä pahempaa tapahtuu: isäntä muistaa jättäneensä eläinsuojan ja viljavaraston ovet auki! Hän ei voi kuin olla ja toivoa olevansa väärässä. Eläinten ja viljan paleltuminen tietäisi kurjia aikoja. Koko väki istuu pöydän ääressä, paitsi emäntä, joka kutoo villasukkaa. Ilma alkaa kylmetä, sisälämpötila on jo -7 astetta.

Isäntä näkee pienestä ikkunan paljaasta osasta jonkun mieshenkilön olevan myrskyn ahdistamana talon pihassa. Mies seisoo suojaisessa nurkassa ja on sytyttämässä piippua. Piippu putoaa miehen käsistä ja pian varastorakennus on liekeissä. Samassa sää onneksi rauhoittuu, tuuli tyyntyy. Tuli nielee rakennuksen kerralla. Outo mies puhalla huutaa: ”Apua!” Apua ei kuitenkaan tule. Isäntä on hermostunut ja hyökkää ovelle ja ottaa oven vierestä lapion. Tehtyään tunnelin taosta ulos, tuli on tuhonnut lähes kaikki rakennukset, ainoastaan mylly, navetta, talli, riihin ja viljavarasto ovat pystyssä.

Palokunta on kuullut hälytyksen ja saapuu paikalle. Isäntä juoksentelee pihassa ja huutaa: ”Apua!” Palokunta saa tulen sammumaan. Ainoastaan talo, navetta, tali ja viljavarasto säilyvät ehjinä. Isäntä voi todeta, että eläimet ja viljat ovat paleltuneet ja rakennukset ovat sisältä täynnä lunta. Nyt myös mu väki uskaltautuu ulos. Kaikki ovat pyörtyä, näky on niin kauhea. Tulipalon aiheuttanut mies on kadonnut jonnekin.

Täytyy vain todeta tilanne. Lähes kaikki on mennyttä. Tila joutuu ostamaan uusia eläimiä kalliisti. Viljat on hankittava naapureilta. Lisäksi polttopuut ovat palaneet tulipalon mukana. Ei auta muu kuin lähteä metsätöihin. Saadaanko polttaja kiinni?

Kirje aikamme ihmiselle

Teksti: Helena Ketola

Hyvä ystäväni tulevaisuudesta,

onni ei ole ilmeisesti ollut mukanasi, ja jos on ollut, se on hylännyt sinut viimeistään nyt, kun tämän kirjeen olet saanut käsiisi.

Olen kirjoittanut tätä kirjettä mielessäni jo kauan, ja kun sain sen valmiiksi, päätin kirjoittaa sen ja jättää sen niin, että joku sen löytää. Tähän kirjeeseen olen kirjoittanut tarinani, joka ei ole kovin kaunis, mutta minun on se pakko kertoa, sillä en pysty pitämään sitä sisälläni.

Muutamia kuukausia sitten venäläiset tulivat Kauhajoelle ja tuhosivat kaiken, mukaan lukien minun sydämeni. Kun joukot saapuivat, olin todella kauhuissani, mutta kaikista sotilaiden vihamielisten katseiden seasta erotin ystävälliset silmät, ne kuuluivat miehelle nimeltä Vladimir. Emma juurikaan ymmärtäneet toistemme puhetta, mutta tunsin, että välillämme oli jotakin. Hän ei viipynyt luonani kauaa, mutta tarpeeksi kauan, että ehti jättää minuun jotain pysyvää. En halua kertoa tarkemmin, sillä jos isäni löytäisi tämän, se olisi loppuni. Sanon vain, että tarvitsen enemmän ravintoa kuin ihminen normaalisti tarvitsee.

Pelkään jatkuvasti, että joku tulee pian. Sulhaseni on lähtenyt kaupunkiin asioille, mutta kaikki muut ovat paikalla. Olen vihainen siitä, ettei oveani voi lukita sisältä päin. Täytyy vain toivoa, ettei kukaan tule.

Suo anteeksi huojuva käsialani. Olen vaon niin peloissani, mutta samaan aikaan todella onnellinen. Tänään on se päivä, kun vihdon tapaan hänet, sotilaani siis. Hän on kuollut (näin sen unessa), ja tänään minä menen hänen luokseen. Aion mennä läheiseen järveen, painaa kasvoni veteen ja pidättää hengitystä Tiedän, että itsemurhaajat päätyvät Manalaan, mutta uskon, että Herra antaa armon käydä oikeudesta ja päästää minut Vladimirin luo. Jos niin ei käy, on minun syytettävä siitä vain itseäni.

Nyt minun on lopetettava, toivottavasti tarinani ei järkytä sinua liikaa.

Menneisyydestä sinua tervehtien

Helvi Nevala