Pelonsekaisia tunteita ja rapisevia muovikasseja!

Teksti: Krista Kohtakangas

Kun maanantai 26.9.2005 koitti viileänä ja jokseenkin pelottavana, raahautui
suurin osa ykkösluokkalaisista pelonsekaisin tuntein ja rapisevin muovikassein
kouluun. Kakkosluokkalaisten ilkeät ja piinaavat katseet tuntuivat ikävänä
poltteena pienten ja viattomien ykkösparkojen niskavilloissa. Ensimmäinen tunti
kului hitaasti, kuten myös toinen. Mutta sitten kuului kuulutus:” Hyvät ykköset,
nahkiaiset eivät olekaan tänään..”

Koko päivän odotus oli tiivistetty yhteen pieneen kuulutukseen ja mietteliäitä
ilmeitä näkyi ympäri luokkaa. Jos ei tänään, milloin sitten? Tavarat kyllä
kerättiin pois, mutta tietoa ajankohdasta ei tietenkään ollut.

Lopulta ykkösten tietämättömyys poistettiin torstaina 29.9. aamun tuntien
jälkeen, kun painajaiset saivat alkunsa. Komento kävi ja ykkösten oli
siirryttävä alakerran pukuhuoneisiin operoitaviksi. Mielenkiintoisia
asukokonaisuuksia ja tyylisuuntauksia löytyi vähän itse kultakin. Lopulta
keräännyttiin saliin ja aloitettiin vannomalla vala, odotettavissa olleeseen
tyyliin: ” Täten minä, pieni ja nöyrä ykkösluokkalainen, lupaan ja vannon kautta
kiven ja kannon...”

Kakkosten itsetunto varmasti nousi pykälän tai parikin. Salin lattialla konttaamisen jälkeen siirryttiin pihalle, ja tyylikkäistä suorituksista ei ollut epäilystäkään.

Yhteiskoulun käytävillä kiertelyn jälkeen osa pääsi syömään ja osan nöyryytys
jatkui edelleen. Suurin osa ”nahkoista” pääsi auditorioon piiskattavaksi.
Toisten ryhmäläisten matka jatkui ammatti-instituutille ja siellä, harmi
sinänsä, porukka vain seisoi ja ihmetteli, kun likat pyysivät kärpäslätkällä
piiskausta. Mahtoi pojilla olla huuli pyöreänä…

Ohjelma jatkui salissa noin puoli kahdentoista aikaan. Luvassa oli
balettitanssia, märkäpaita-kisaa, banaaninsyöntiä, ja vesi-ilmapalloja. Kepeästi
vaikuttivat poikien jalat balettitanssiin taipuvan, ja olisi siinä ehkä
uranharkinta ajankohtaista…

Märkäpaitakisailun osallistujat olivat ainakin tällä kertaa poikia, ja
ylivoimaiseen voittoon ylsi Santeri murskaavin luvuin. Matti taas taisi saada
vatsansa kylläiseksi, kun banaani näytti niin hyvin maistuvan, ja ulkona luokat
kisailivat vielä vesi-ilmapallojen kopittelussa. Tässä vetisessä lajissa
tasapeliin päätyivät a- ja c-luokka.

Nahkiaisten jälkeen tunnelma oli selvästi helpottunut. Kakkoset olivat luultavasti suunnitelleet, että he jättäisivät siivouksen pienille orjilleen. Alakerran pukuhuoneissa oli kaikilla jotain hukassa, mutta melko hyvin tästä hässäkästä selvittiin ja ihan hyvillä mielin. Ensi vuonna perinne toivon mukaan jatkuu.

Ykkösten suusta kuuluikin jo tutuksi tullut seuraavien ”nahkojen”
tervetulotoivotus:

” Odottakaahan vain ensi vuoteen”…

Tarvikelista Nahkiaisia varten:
kaksi isoa limsapulloa
banaani
Sepon Halpahallin kuitti
kärpäslätkä
tiukat pitkät kalsarit
teippiä ja kaksi jätesäkkiä
stringit
valkoinen t-paita