Vanahojen tanssit!

Teksti: Ville & Rami, vanahat

Taas koitti se päivä, kun kolmatta vuosiluokkaa käyvät potkittiin ja meistä kakkosluokkalaisista tuli ”vanhoja.” Tietysti tätä juhlittiin perinteiseen tapaan, jossa varsinkin me pojat saimme näyttää, olemmeko me parkettien partaveitsiä vai tylsiä leipäveitsiä.

Perinne on ollut koulussamme jo vuodesta 1986. Tammikuun alusta alkaen ovat kakkosluokkalaiset harjoitelleet ahkerasti mm. cicapon ja Wienin -valssin saloja. Kuten useinakin muina vuosina, täytyi tänä vuonnakin ottaa avuksi muista kouluista samanikäisiä poikia, koska lukiossamme on akkavalta. 

Kuten aiempinakin vuosina, pojat pukeutuivat tyylikkäästi mustiin pukuihin, frakkeihin ja smokkeihin. Tyttöjen puvut olivat kuitenkin näyttävin osa tanssiaisia: viininpunainen väri oli selvästi in tänä vuonna.

Yhteensä tansseja esitettiin seitsemän kappaletta, joissa oli jos jonkinlaista askelta. Ensimmäinen kerran tanssittiin kello 11.00, mutta kenraalinharjoitukset kuitenkin pidettiin vielä varmuuden vuoksi ennen esitystä. Lienevätkö opettajat huomanneet, että kaikki ei vielä ollut ihan kohdallaan, vai oliko syynä yritys poistaa ylimääräiset paineet.

Väkeä urheilusaliin saapui katsomaan niin kotijoukoista kun muistakin kouluista. Simo Koski-Lammi ja Riitta Maunula-Crayroft juonsivat tanssiaiset omilla vuoropuheillaan sekä esittelivät tanssiaisten alussa jokaisen tanssiparin erikseen nimeltä. Vielä ennen varsinaista alkua lukion rehtori Jussi Kleemola piti pienen puheen kiitellen kotiväkeä avusta ja panostuksesta: tällainen upea joukko oli taas koolla lukiomme vanhoja! Tanssit menivät kaikin puolin hyvin pieniä välikohtauksia huolimatta, kun askeleet eivät menneet niin kuin paperilla luki, mutta mitään kuoleman vakavaa ei sattunut.

Tanssien jälkeen kakkosluokkalaiset jatkoivat matkaa Kauhajoen Koti- ja laitostalousoppilaitokselle ja söivät herkullisen juhla-aterian, samalla kun muutama ykkösluokkalainen sävelsi hienoja kappaleita. Tämän jälkeen ohjelmassa ei juuri ollutkaan mitään ennen iltaesitystä, joka alkoi kello 18.00. Suurin jännitys oli jo poissa, ja jalat tuntuivat jo jokseenkin omilta verrattuna aamunäytökseen.

Joukostamme oli tällöin yksi poissa oksennustaudin vuoksi, joten tansseja opettanut Jaakko Syrjänen sai näyttää taitonsa myös iltanäytöksessä eikä vain harjoituksissa: hyvinhän se onnistui. Tälläkin kertaa säästyttiin suurimmilta erehdyksiltä, vaikka eräs poika hieman innostui esittämään omaa show’ta kesken cicapon.

Lopulta olikin aika jo lähteä jatkoille. Jatkot pidettiin tänä vuonna Merikarvian Merikievarissa kuten viime vuonnakin. Matka meni hyvin, ja porukassa oli selvästi havaittavissa vanhojen iloa ja suurta mielihyvää. Jatkot venyivät pitkäksi: Kauhajoella olimme takaisin noin 04.30.