Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 10

Taloja vaihdetaan

Peruskouluun siirtymistä suunniteltaessa oli valmisteltu koulutalojen vaihtamista niin, että Kirkonkylän ala-aste siirtyisi puolen kilometrin päähän yhteislyseon tiloihin ja lukio saisi kansakoulun tiilitalon. Molemmat saisivat sopivan kokoiset tilat. Kansakoulun viereisellä tontilla sijaitseva kansalaiskoulu päätettiin laajentaa ja remontoida peruskoulun yläasteen tarpeisiin; se mahdollistaisi yläasteen ja lukion kiinteän yhteistyön. Hyvin perustellut ratkaisut vahvistettiin kouluohjesäännössä 1975.

Lukion vanhat tilat kaipasivat kohennusta. Yhteislyseon moneen kertaan laajennetusta perinteikkäästä talosta puuttui kunnollinen ruokala ja turvalliset luonnontieteiden opetustilat. Molemmat olivat kellarissa – ruokailu osittain käytävällä, osittain kotiluokissa ja se oli maksullista. Suuri osa lukiolaisista viettikin koulupäivänsä ilman lämmintä ateriaa. Myös kielistudiota kaivattiin kovasti, sillä ylioppilaskirjoitusten kuuntelukoe tuli pakolliseksi 1970-luvun puolivälissä. Lukion kolmasluokkalaiset olivat kyllä saaneet käyttää viikoittain naapuritalon Suupohjan kauppaoppilaitoksen kielistudiota, ja siellä yo-koekin kuunneltiin. Studion kapasiteetti ei kuitenkaan oppilasmäärän kasvaessa kauan riittäisi.

Lukio alkoi muuttua luokka-aste kerrallaan kolmisarjaiseksi. Lukuvuonna 1976–1977 ensimmäisellä luokalla oli kolme rinnakkaisluokkaa, mutta koko lukiosta tuli kolmisarjainen vasta 1979–1980. Lääninhallitukselta tuli keväällä 1978 lupa kolmeksi vuodeksi ottaa ensimmäiselle luokalle oppilaita kolme luokkaa. Päättyvän keskikoulun viimeisten luokkien oppilaista siirtyi lukioon selvästi yli puolet:

Vuosi keskikoulun
V luokalla
lukion
aloittaneita
% lukion
oppilasmäärä
1975 131 70 53,4 181
1976 132 75 56,8 192
1977 145 91 62,7 224
1978 157 96 61,2 243
1979 165 96 58,2 269

Vaikka viimeisistä keskikoulun käyneistä nuorista suurin osa siirtyi lukioon, oli lukion aloittaneiden määrä koko ikäluokasta korkeimmillaankin vain noin 35 %. Kaikki halukkaat eivät olleet 1970-luvun alkuvuosina mahtuneet yhteislyseoon, vaikka oppilaiden ottamista muutama vuosi ennen peruskouluun siirtymistä olikin lisätty.

Koulujärjestelmän muutosta seuraavina vuosina koko ikäluokan kattavat peruskoulun yläasteen luokat sijoitettiin kansalaiskoulun tiloihin, ja siellä pidettiin myös osa keskikoulun tunneista. Niinpä muutaman vuoden ajan monet opettajat ja osa oppilaista ravasi – käveli ja pyöräili – välituntisin yhteislyseon ja kansalaiskoulun väliä, joskus montakin kertaa päivässä. Koulutalojen vaihdon pukeutumisineen ja riisumisineen ehti tehdä nipin napin 15 minuutissa.

Kirkonkylän kansakoulu ja sittemmin peruskoulun ala-aste oli toiminut vuodesta 1952 lähtien vanhan kansakoulun pihapiiriin rakennetussa Viljo Rewellin suunnittelemassa koulutalossa. Se oli jäänyt kolmen vuosikymmenen aikana kasvaneelle ala-asteelle ahtaaksi. Viereisen kansalaiskoulun tilat kaipasivat saneerausta ja laajentamista voidakseen tulevaisuudessa ottaa vastaan kaikki peruskoulun kolme ylintä luokkaa, suurimmillaan yli 770 oppilasta. Remontti tuli valmiiksi 1979. Oli tullut koulujen vaihtamisen aika.

26_p_Koulun_vaihto_MarttiKevään viimeisinä koulupäivinä 1979 lyseon pulpetit kannettiin komeassa kulkueessa lukion uusiin tiloihin entisen kansakoulun tiilitaloon. Yhteislyseon historialliset rakennukset taas saivat suojiinsa noin 500 peruskoulun 1–6-luokkalaista. Lukio sai oman rauhan ja ala-aste väljemmät tilat. Koulujen vaihtaminen sopi muutenkin hyvin, sillä osa lukion opetustiloista ja ruokailutilat olivat yläasteen kanssa yhteisiä, samoin osa opettajista.

Lukion tiloissa tehtiin aivan välttämättömin remontti heti kesällä ja työt jatkuivat lukuvuoden 1979–1980 aikana. Kellarikerrokseen varustettiin 36-paikkainen kielistudio ja ala-asteen käsityö- ja varastotilat saneerattiin kahdeksi normaaliksi opetustilaksi. Liitutaulut uusittiin lukion tarpeisiin sopiviksi ja kattoihin pantiin levyt akustiikan parantamiseksi. Lisäksi kellarikerrokseen rakennettiin oppilaiden sosiaalitilat. Niiden rakentamista suunniteltiin aluksi koulun sisääntulokerrokseen, mutta lähinnä opettajakunnan vaatimuksesta arkkitehti lopulta suostui säilyttämään aulan alkuperäisen avaran ilmeen. Ajankohtaisimmat kunnostustyöt saatettiin loppuun kesällä 1980.

Myös opetusvälineet paranivat: piirtoheittimet ja Tandbergin kelanauhurit edustivat moderneja opetusvälineitä – ja ensimmäinen tietokone hankittiin syksyllä 1981. Sen myötä alkoivat lehtori Heikki Saarikosken pitämät ATK-kurssit ja hallinnon tietokoneohjelmien kehittely. Siinä Kauhajoen lukio kulki valtakunnan eturivissä.

27_p_Koulun_vaihto_MaunoSyksyllä 1979 opiskeli lukiossa 269 nuorta, joiden työskentelyä leimasi entistä aikuismaisempi ilmapiiri: tiilitalo omaksuttiin nopeasti omaksi opinahjoksi. Ensimmäinen peruskoulun käynyt ikäluokka aloitti lukionsa syksyllä 1980, kun 98 nuorta jatkoi opintojaan tutuksi käyneen yläasteen vieressä. Opettajakunta pysyi koulujärjestelmän muutoksesta lähtien hyvin vakaana.

Tiiviin opiskelun ohella lukio osallistui päivätyökeräyksiin, kuntoili hiihtopäivinä Sotkassa, retkeili keväisin milloin Katikan ja Lauhan maastossa milloin Seinäjoella tai Isossakyrössä. Teatterissa käytiin yleensä kerran vuodessa Tampereella. Viihtyvyydestä huolehtivat sekä kouluneuvosto että oppilaskunta, joka perustettiin syyskuussa 1980. Oppilaskunta järjesti vuosittain mm. puurojuhlan ja hankki virvokeautomaatin. Perinteikkään teinikunnan toiminta oli päättynyt koulujärjestelmän muuttuessa ja kouluneuvoston toiminnan vakiintuessa.

 

Ruismäki, Liisa (2003): Lukion vuosikymmenet 1975–2003. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 83–85.