Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 11

Kurssit ja jaksot tulevat

42_p_Koripallistit007Kurssimuotoista opetusta oli kokeiltu kuudessa lukiossa vuodesta 1978 lähtien. Opettajat olivat tutustuneet koulutuspäivillään myös kurssimuotoiseen järjestelmään. Yksinkertaistettuna kurssimuotoisuus tarkoitti sitä, että vuosiviikkotunnit jaettiin 38 tunnin kursseiksi. Lukuvuodessa on 38 kouluviikkoa, joten yhden kurssin tuntimäärä oli sama kuin olisi ollut yhden viikkotunnin opetus koko lukuvuoden ajan. Kurssimuotoisuuden etuna pidettiin sitä, että samaan aikaan ei tarvinnut opiskella kaikkia aineita, vaan tavallisimmin 4–6 ainetta kerrallaan. Niihin voi keskittyä paremmin ja opiskelu olisi entistä tehokkaampaa. Haittana taas nähtiin se, että kurssien välille jäi pitkiä jaksoja, jolloin oppiainetta ei opiskeltu lainkaan. Sairastumiset tekivät entistä isomman loven opetukseen eikä muutaman viikon kurssin aikana ollut mahdollisuutta kypsytellä asioita. Myös suorituspainotteisuuden pelättiin lisääntyvän – kurssi läpi ja sillä selvä.

Kauhajoen lukioon kurssit ja jaksot tulivat syyslukukauden alusta 1982. Seitsemän vuotta olikin pärjätty samalla lukusuunnitelmalla 279/75. Uusi kurssimuotoinen lukusuunnitelma 600/80 otettiin käyttöön vain 1. luokalla, mutta muidenkin luokkien opetus kurssitettiin soveltuvin osin kuuteen jaksoon. Opettajat päätyivät ratkaisuun, jotta koulun työrytmi saatiin yhtenäiseksi. Koululautakunta hyväksyi sen.

Kauhajoella kurssimuotoisuutta ei aluksi toteutettu puhdasoppisesti, vaan kursseja hajautettiin 6-jaksojärjestelmässä useammalle jaksolle. Esimerkiksi kaksi kurssia pantiin kolmelle jaksolle, jolloin samaa ainetta opetettiin neljä tuntia viikossa. Liikunta oli hajautettuna koko lukuvuodelle.

Kurssimuotoisuuden myötä kaksiviikkoinen (10-päiväinen) lukujärjestys jäi lukuvuoden 1981–1982 päättyessä historiaan.

Lukusuunnitelman tuntijako vähensi jonkin verran pakollisten tuntien määrää A-kielessä, joka Kauhajoella oli englanti, laajassa matematiikassa ja uskonnossa. Toisaalta valinnanmahdollisuudet lisääntyivät runsaasti. Matematiikan erikoiskursseja voi valita kolmesta mahdollisesta.

kurssimuotoisen_lukion_lukusuunnitelma_1982

Maantiedosta ja kemiasta tuli puolestaan kaikille yhteisiä oppiaineita. Tärkein muutos olivat kolmannelle luokalle tulleet ainekohtaiset valinnaiset jatko-oppimäärät. Valinnaiset koulukohtaiset kurssit tarjosivat mahdollisuuden mm. työkurssien pitämiseen. Lukusuunnitelman mahdollistamia valinnaiskursseja pyrittiin tarjoamaan oppilaille alusta alkaen.

Kurssimuotoiseen 6-jaksojärjestelmään siirtyminen lisäsi runsaasti työjärjestykseen liittyviä rehtorin töitä. Oppilaille tuli valinnanmahdollisuuksia ja lukuvuoteen piti saada kuusi tasapainoista jaksoa niin opettajille kuin oppilaillekin. Vararehtori Heikki Saarikoski toimi rehtori Mauno Ojasen apuna työjärjestyksien teossa. Koko lukuvuoden työjärjestykset olivat perinteisesti aina valmiit, kun koulu elokuussa alkoi. Hyväkään etukäteissuunnittelu ei kuitenkaan poistanut kurssimuotoisen lukusuunnitelman 6-jaksojärjestelmälle tyypillistä alituisen kiireen tuntua eikä estänyt osalle oppilaista tulleita valinnan ongelmia. Toisaalta valinnaisuuden lisääntyminen mahdollisti entistä laajempien kokonaisuuksien opiskelun.

Rehtori Mauno Ojanen jäi pitkän ja ansiokkaan työuran tehneenä eläkkeelle kesällä 1984. Tieto rehtorin eläkkeelle siirtymisestä tuli opettajakunnalle pienenä yllätyksenä vuoden vaihteessa. Koululautakunta pani viran auki keväällä ja valituksi tuli tuttu mies naapuritalosta. Peruskoulun yläasteen rehtorina seitsemän vuotta palvellut ja sitä ennen yhteislyseosta kokemusta hankkinut Jussi Kleemola astui rehtorin vaativiin saappaisiin 1.8.1984 – samaan aikaan, kun uusi lukiolaki (477/1983) ja sen mukanaan tuomat muutokset olivat valmistumassa.

Kurssimuotoisen lukion tiiviiseen ja kiireiseenkin työhön pyrittiin tietoisesti tuomaan vaihtelua perinteisin ja uusin tapahtumin. Kalevalan 150-vuotisjuhlavuosi innoitti järjestämään runsaasti kulttuuritilaisuuksia. Koulussa vierailivat mm. varuskuntasoittokunta, sellisti Seppo Laamanen ja pianotaiteilija Pentti Koskimies sekä Vaasan kaupunginteatteri; oma teatteriretki suuntautui Tampereelle. Unkarilaiset taiteilijat pitivät lukiolla kaksi konserttia. Suurin, tärkein ja innostavin juhla oli kuitenkin koulun oma Kalevala-juhla 6. helmikuuta 1985. Lapsen ja nuoren naisen elämää kansanperinteessä käsittelevä kooste esitettiin myös salintäyteiselle yleisölle. Juhla aloitti lukiossa pitkään jatkuneen kansallisten ja kansainvälistenkin merkkipäivien näyttävän juhlinnan. Ohjelmien suunnitteluun, harjoitteluun ja esittämiseen käyttivät niin opettajat – Hillevi Pitkänen, Talvikki Lusa, Hannu Panula ja Harri Mäkinen – kuin vaihtuva oppilasjoukkokin paljon omaa aikaansa ja työtänsä. Juhlat ovat olleet poikkeuksetta onnistuneita.

 

Omat lait lukiolle

Uudet koululait tulivat voimaan 1.8.1985. Ne eivät enää tunteneet oppikoulua, sillä lukio sai omat, sille laaditut säädöksensä. Keisari Aleksanteri II:n 8.8.1872 antama Koulujärjestys Suomen Suuriruhtinaanmaalle jäi täysinpalvelleena ja moneen kertaan muutettuna lopullisesti historiaan.

43_p_Jonssi_ja_koneetSuuri muutos oli lukuvuonna 1985–1986 käyttöön tullut tuntikehysjärjestelmä, joka vapautti koulutyön suunnittelun tiukoista ryhmäkokosäännöksistä. Nousukauden siivittämä tuntikehys toi aluksi riittävästi tunteja ja hieman lisää varoja lukion toimintaan. Se oli tärkeää, sillä oppilasmäärä oli kivunnut 300:aan, kun lukioon tulevien osuus alkoi lähennellä valtakunnallista keskitasoa eli 50 % peruskoulunsa päättäneistä. Seuraavan vuosikymmenen talouslama osoitti kuitenkin tuntikehyksen haavoittuvuuden: sitä oli helppo pienentää, jolloin tunnit vähenivät ja opetusryhmät kasvoivat.

Kauhajoen kunnan koululaitokseen kuuluvasta lukiosta tuli muodollisestikin kunnan lukio 1.8.1985 ja opettajista kunnan viranhaltijoita. Lait toivat tullessaan koululle oman johtokunnan ja veivät mennessään yhteislyseon perustamisvuodesta asti toimineen vanhempainneuvoston sekä vuodesta 1973 toimineen kouluneuvoston. Niiden näkemyksiä oli tarvittu mm. vapaaoppilaspaikkoja, lukusuunnitelmien muutoksia ja oppikirjojen vaihtamisista koskevissa päätöksissä. Oppilaskunta ja luokan luottamusoppilaat saivat uusissa säädöksissä omat tehtävänsä, jotka korvasivat osittain kouluneuvoston tehtävät.

Johtokunnassa olivat edustettuna kunnanvaltuuston valitsemat oppilaiden vanhemmat, oppilaskunnan valitsemat oppilaat, opettajat ja koulun muu henkilökunta. Koululautakunta nimesi johtokuntaan oman edustajansa; rehtori toimi sihteerinä ja esittelijänä. Johtokunta ilmensi lukiolain tavoittelemaa lisääntyvää itsenäisyyttä ja päätösvallan tuomista sinne, missä arkinen työkin tehtiin. Niinpä johtokunta hyväksyi työsuunnitelmat, työjärjestykset, talousarvioehdotukset ja käytettävät oppikirjat, teki esityksiä valtuustolle virkojen perustamisesta ja määrärahoista, antoi lausunnot opetussuunnitelman kehittämisestä sekä edisti kodin ja koulun yhteistyötä. Raha-asioista ja opettajien valinnasta päätti kuitenkin edelleen koululautakunta.

Lukion opintososiaaliset edut muuttuivat vuoden 1986 alussa. Koulumatkat tulivat valtionavun piiriin, mikä merkitsi lähes 130 000 mk:n (vuoden 2003 rahan arvossa n. 33 000 €) kustannussäästöä kunnalle. Samalla se merkitsi matkatukien maksun muuttumista. Lukiolaisille oli maksettu 70-luvun puolivälistä asti matkatuki suoraan pankkitilille aluksi 10 km ja pian 5 km ylittävältä osalta heti lukukauden päätyttyä. Poissa olopäivät vähennettiin tuesta, mutta sitä ei kyselty, millä kulkuneuvolla koulumatkat oli tehty. Uudistunut tukijärjestelmä lopetti tämän ja lukion pitkämatkalaiset saivat ilmaiset kyydit. Kuusijaksojärjestelmää noudattaneen koulun kanslialle muutos aiheutti suuren paperityön – onneksi työjärjestykset olivat lukuvuoden alkaessa aina valmiita koko vuodeksi. Uuden lainsäädännön myötä yhteislyseon ajoilta periytynyt 100 mk:n eli n. 27 €:n (vuoden 2003 rahan arvolla) lukukausimaksu ja uusilta oppilailta peritty kirjoittautumismaksu jäivät pois. Ruokailu oli tullut lukiolaisille ilmaiseksi jo syksyllä 1979.

 

Kunnalliset opsit

Valtioneuvosto vahvisti uuden lukion tuntijaon 8.2.1985. Se nosti oppilaiden vähimmäiskurssimäärän 75 kurssiin, mutta enimmillään kursseja sai olla vain 85,5. Aiemmin kursseja sai olla 72–86. Kurssimäärän yläraja tuli jatkossakin vastaan etenkin matematiikan ja fysiikan laajan oppimäärän valinneille. Heidän kurssimääriinsä eivät esim. lukiossa alkavat kielet edelleenkään kunnolla mahtuneet.

Opetussuunnitelma mahdollisti kielivalikoiman monipuolistamisen mm. venäjän kielellä ja yksinkertaisti eri luokka-asteilta alkavien kielten kirjoa. Kurssien sisällöistä oli laadittava kuntakohtaiset opetussuunnitelmat. Edellisen vuosikymmenen – 1970-luvun – alun maailmaa syleilevistä opetussuunnitelmista siirryttiin toiseen ääripäähän. Opettajakunnassa herätti kysymyksiä, miten pakollisiin kursseihin voi sisällyttää kuntakohtaista aineistoa niin, että siitä olisi enemmän hyötyä kuin haittaa: ylioppilastutkintolautakunnan ei odotettu laativan kovin usein Kauhajokea koskevia tehtäviä. Historian opetussuunnitelmassa asia ratkaistiin valitsemalla muutama kuntakohtainen aihe, jota sitä ennen ja sen jälkeenkin on lähestytty Kauhajokea koskevin esimerkein. Ne olivat siirtolaisuus ja maassamuutto sekä Kauhajoen yhteiskuntarakenne ja sen muuttuminen. Periaatteellisempi ja historian opetuksen kannalta merkittävämpi ratkaisu oli siirtää kaikki yleisen historian kurssit opiskeltaviksi ennen Suomen historian kursseja.

44_p_KielistudioOpetussuunnitelmaa valmisteltiin kunnan asettamassa työryhmässä ja opettajien omissa työryhmissä lukuvuoden 1986–1987 aikana. Ne tekivät ison urakan laatimalla Suomen Kunnallisliiton esivalmistelun pohjalta pilkuntarkat kurssisuunnitelmat, jotka monistettiin kaikille opettajille. Lukusuunnitelma otettiin asteittain käyttöön lukuvuoden 1987–1988 alusta. Ätläkänvihreisiin kansioihin kopioidut opetussuunnitelmat osoittautuivat nopeasti elävässä elämässä paperitavaraksi, joka vähitellen pölyttyi hyllyssä, kunnes lopulta katosi sieltäkin – kenenkään kaipaamatta. Tuntijako oli kestävämpää tekoa. Kolmannen luokan valinnaiskurssit tarjosivat jonkin verran väljyyttä myös kurssien sisältöihin. Eniten siihen kuitenkin oli mahdollisuuksia jo viisi vuotta aikaisemmin tutuiksi tulleissa koulukohtaisissa työ- ja erikoiskursseissa, joissa voitiin toteuttaa myös aihekokonaisuuksia, kunhan niistä oli tarkat suunnitelmat. Hetkellistä luovuutta uusi opetussuunnitelma ei suosinut: ”Kurssi tulee aina suunnitella siten, että se voidaan kokonaisuudessaan toteuttaa 38 oppitunnin aikana eikä kurssirajoja saa opettajan päätöksellä ylittää.”

Monien myönteisten vaikutusten ohella 1.8.1985 voimaan tullut lukiolaki (477/1983) ja sitä seuranneet säädökset lisäsivät lukioiden valvontaa ja ohjeistusta entisestään. Näin siitäkin huolimatta, että koko kouluyhteisöä edustava johtokunta astui lukion arkeen – niin Kauhajoella kuin muuallakin Suomessa.

 

Ruismäki, Liisa (2003): Lukion vuosikymmenet 1975–2003. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 85–91.