Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 10

Posted on
Taloja vaihdetaan

Peruskouluun siirtymistä suunniteltaessa oli valmisteltu koulutalojen vaihtamista niin, että Kirkonkylän ala-aste siirtyisi puolen kilometrin päähän yhteislyseon tiloihin ja lukio saisi kansakoulun tiilitalon. Molemmat saisivat sopivan kokoiset tilat. Kansakoulun viereisellä tontilla sijaitseva kansalaiskoulu päätettiin laajentaa ja remontoida peruskoulun yläasteen tarpeisiin; se mahdollistaisi yläasteen ja lukion kiinteän yhteistyön. Hyvin perustellut ratkaisut vahvistettiin kouluohjesäännössä 1975.

Lukion vanhat tilat kaipasivat kohennusta. Yhteislyseon moneen kertaan laajennetusta perinteikkäästä talosta puuttui kunnollinen ruokala ja turvalliset luonnontieteiden opetustilat. Molemmat olivat kellarissa – ruokailu osittain käytävällä, osittain kotiluokissa ja se oli maksullista. Suuri osa lukiolaisista viettikin koulupäivänsä ilman lämmintä ateriaa. Myös kielistudiota kaivattiin kovasti, sillä ylioppilaskirjoitusten kuuntelukoe tuli pakolliseksi 1970-luvun puolivälissä. Lukion kolmasluokkalaiset olivat kyllä saaneet käyttää viikoittain naapuritalon Suupohjan kauppaoppilaitoksen kielistudiota, ja siellä yo-koekin kuunneltiin. Studion kapasiteetti ei kuitenkaan oppilasmäärän kasvaessa kauan riittäisi.

Lukio alkoi muuttua luokka-aste kerrallaan kolmisarjaiseksi. Lukuvuonna 1976–1977 ensimmäisellä luokalla oli kolme rinnakkaisluokkaa, mutta koko lukiosta tuli kolmisarjainen vasta 1979–1980. Lääninhallitukselta tuli keväällä 1978 lupa kolmeksi vuodeksi ottaa ensimmäiselle luokalle oppilaita kolme luokkaa. Päättyvän keskikoulun viimeisten luokkien oppilaista siirtyi lukioon selvästi yli puolet:

Vuosi keskikoulun
V luokalla
lukion
aloittaneita
% lukion
oppilasmäärä
1975 131 70 53,4 181
1976 132 75 56,8 192
1977 145 91 62,7 224
1978 157 96 61,2 243
1979 165 96 58,2 269

Vaikka viimeisistä keskikoulun käyneistä nuorista suurin osa siirtyi lukioon, oli lukion aloittaneiden määrä koko ikäluokasta korkeimmillaankin vain noin 35 %. Kaikki halukkaat eivät olleet 1970-luvun alkuvuosina mahtuneet yhteislyseoon, vaikka oppilaiden ottamista muutama vuosi ennen peruskouluun siirtymistä olikin lisätty.

Koulujärjestelmän muutosta seuraavina vuosina koko ikäluokan kattavat peruskoulun yläasteen luokat sijoitettiin kansalaiskoulun tiloihin, ja siellä pidettiin myös osa keskikoulun tunneista. Niinpä muutaman vuoden ajan monet opettajat ja osa oppilaista ravasi – käveli ja pyöräili – välituntisin yhteislyseon ja kansalaiskoulun väliä, joskus montakin kertaa päivässä. Koulutalojen vaihdon pukeutumisineen ja riisumisineen ehti tehdä nipin napin 15 minuutissa.

Kirkonkylän kansakoulu ja sittemmin peruskoulun ala-aste oli toiminut vuodesta 1952 lähtien vanhan kansakoulun pihapiiriin rakennetussa Viljo Rewellin suunnittelemassa koulutalossa. Se oli jäänyt kolmen vuosikymmenen aikana kasvaneelle ala-asteelle ahtaaksi. Viereisen kansalaiskoulun tilat kaipasivat saneerausta ja laajentamista voidakseen tulevaisuudessa ottaa vastaan kaikki peruskoulun kolme ylintä luokkaa, suurimmillaan yli 770 oppilasta. Remontti tuli valmiiksi 1979. Oli tullut koulujen vaihtamisen aika.

26_p_Koulun_vaihto_MarttiKevään viimeisinä koulupäivinä 1979 lyseon pulpetit kannettiin komeassa kulkueessa lukion uusiin tiloihin entisen kansakoulun tiilitaloon. Yhteislyseon historialliset rakennukset taas saivat suojiinsa noin 500 peruskoulun 1–6-luokkalaista. Lukio sai oman rauhan ja ala-aste väljemmät tilat. Koulujen vaihtaminen sopi muutenkin hyvin, sillä osa lukion opetustiloista ja ruokailutilat olivat yläasteen kanssa yhteisiä, samoin osa opettajista.

Lukion tiloissa tehtiin aivan välttämättömin remontti heti kesällä ja työt jatkuivat lukuvuoden 1979–1980 aikana. Kellarikerrokseen varustettiin 36-paikkainen kielistudio ja ala-asteen käsityö- ja varastotilat saneerattiin kahdeksi normaaliksi opetustilaksi. Liitutaulut uusittiin lukion tarpeisiin sopiviksi ja kattoihin pantiin levyt akustiikan parantamiseksi. Lisäksi kellarikerrokseen rakennettiin oppilaiden sosiaalitilat. Niiden rakentamista suunniteltiin aluksi koulun sisääntulokerrokseen, mutta lähinnä opettajakunnan vaatimuksesta arkkitehti lopulta suostui säilyttämään aulan alkuperäisen avaran ilmeen. Ajankohtaisimmat kunnostustyöt saatettiin loppuun kesällä 1980.

Myös opetusvälineet paranivat: piirtoheittimet ja Tandbergin kelanauhurit edustivat moderneja opetusvälineitä – ja ensimmäinen tietokone hankittiin syksyllä 1981. Sen myötä alkoivat lehtori Heikki Saarikosken pitämät ATK-kurssit ja hallinnon tietokoneohjelmien kehittely. Siinä Kauhajoen lukio kulki valtakunnan eturivissä.

27_p_Koulun_vaihto_MaunoSyksyllä 1979 opiskeli lukiossa 269 nuorta, joiden työskentelyä leimasi entistä aikuismaisempi ilmapiiri: tiilitalo omaksuttiin nopeasti omaksi opinahjoksi. Ensimmäinen peruskoulun käynyt ikäluokka aloitti lukionsa syksyllä 1980, kun 98 nuorta jatkoi opintojaan tutuksi käyneen yläasteen vieressä. Opettajakunta pysyi koulujärjestelmän muutoksesta lähtien hyvin vakaana.

Tiiviin opiskelun ohella lukio osallistui päivätyökeräyksiin, kuntoili hiihtopäivinä Sotkassa, retkeili keväisin milloin Katikan ja Lauhan maastossa milloin Seinäjoella tai Isossakyrössä. Teatterissa käytiin yleensä kerran vuodessa Tampereella. Viihtyvyydestä huolehtivat sekä kouluneuvosto että oppilaskunta, joka perustettiin syyskuussa 1980. Oppilaskunta järjesti vuosittain mm. puurojuhlan ja hankki virvokeautomaatin. Perinteikkään teinikunnan toiminta oli päättynyt koulujärjestelmän muuttuessa ja kouluneuvoston toiminnan vakiintuessa.

 

Ruismäki, Liisa (2003): Lukion vuosikymmenet 1975–2003. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 83–85.
Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 11

Posted on
Kurssit ja jaksot tulevat

42_p_Koripallistit007Kurssimuotoista opetusta oli kokeiltu kuudessa lukiossa vuodesta 1978 lähtien. Opettajat olivat tutustuneet koulutuspäivillään myös kurssimuotoiseen järjestelmään. Yksinkertaistettuna kurssimuotoisuus tarkoitti sitä, että vuosiviikkotunnit jaettiin 38 tunnin kursseiksi. Lukuvuodessa on 38 kouluviikkoa, joten yhden kurssin tuntimäärä oli sama kuin olisi ollut yhden viikkotunnin opetus koko lukuvuoden ajan. Kurssimuotoisuuden etuna pidettiin sitä, että samaan aikaan ei tarvinnut opiskella kaikkia aineita, vaan tavallisimmin 4–6 ainetta kerrallaan. Niihin voi keskittyä paremmin ja opiskelu olisi entistä tehokkaampaa. Haittana taas nähtiin se, että kurssien välille jäi pitkiä jaksoja, jolloin oppiainetta ei opiskeltu lainkaan. Sairastumiset tekivät entistä isomman loven opetukseen eikä muutaman viikon kurssin aikana ollut mahdollisuutta kypsytellä asioita. Myös suorituspainotteisuuden pelättiin lisääntyvän – kurssi läpi ja sillä selvä.

Kauhajoen lukioon kurssit ja jaksot tulivat syyslukukauden alusta 1982. Seitsemän vuotta olikin pärjätty samalla lukusuunnitelmalla 279/75. Uusi kurssimuotoinen lukusuunnitelma 600/80 otettiin käyttöön vain 1. luokalla, mutta muidenkin luokkien opetus kurssitettiin soveltuvin osin kuuteen jaksoon. Opettajat päätyivät ratkaisuun, jotta koulun työrytmi saatiin yhtenäiseksi. Koululautakunta hyväksyi sen.

Kauhajoella kurssimuotoisuutta ei aluksi toteutettu puhdasoppisesti, vaan kursseja hajautettiin 6-jaksojärjestelmässä useammalle jaksolle. Esimerkiksi kaksi kurssia pantiin kolmelle jaksolle, jolloin samaa ainetta opetettiin neljä tuntia viikossa. Liikunta oli hajautettuna koko lukuvuodelle.

Kurssimuotoisuuden myötä kaksiviikkoinen (10-päiväinen) lukujärjestys jäi lukuvuoden 1981–1982 päättyessä historiaan.

Lukusuunnitelman tuntijako vähensi jonkin verran pakollisten tuntien määrää A-kielessä, joka Kauhajoella oli englanti, laajassa matematiikassa ja uskonnossa. Toisaalta valinnanmahdollisuudet lisääntyivät runsaasti. Matematiikan erikoiskursseja voi valita kolmesta mahdollisesta.

kurssimuotoisen_lukion_lukusuunnitelma_1982

Maantiedosta ja kemiasta tuli puolestaan kaikille yhteisiä oppiaineita. Tärkein muutos olivat kolmannelle luokalle tulleet ainekohtaiset valinnaiset jatko-oppimäärät. Valinnaiset koulukohtaiset kurssit tarjosivat mahdollisuuden mm. työkurssien pitämiseen. Lukusuunnitelman mahdollistamia valinnaiskursseja pyrittiin tarjoamaan oppilaille alusta alkaen.

Kurssimuotoiseen 6-jaksojärjestelmään siirtyminen lisäsi runsaasti työjärjestykseen liittyviä rehtorin töitä. Oppilaille tuli valinnanmahdollisuuksia ja lukuvuoteen piti saada kuusi tasapainoista jaksoa niin opettajille kuin oppilaillekin. Vararehtori Heikki Saarikoski toimi rehtori Mauno Ojasen apuna työjärjestyksien teossa. Koko lukuvuoden työjärjestykset olivat perinteisesti aina valmiit, kun koulu elokuussa alkoi. Hyväkään etukäteissuunnittelu ei kuitenkaan poistanut kurssimuotoisen lukusuunnitelman 6-jaksojärjestelmälle tyypillistä alituisen kiireen tuntua eikä estänyt osalle oppilaista tulleita valinnan ongelmia. Toisaalta valinnaisuuden lisääntyminen mahdollisti entistä laajempien kokonaisuuksien opiskelun.

Rehtori Mauno Ojanen jäi pitkän ja ansiokkaan työuran tehneenä eläkkeelle kesällä 1984. Tieto rehtorin eläkkeelle siirtymisestä tuli opettajakunnalle pienenä yllätyksenä vuoden vaihteessa. Koululautakunta pani viran auki keväällä ja valituksi tuli tuttu mies naapuritalosta. Peruskoulun yläasteen rehtorina seitsemän vuotta palvellut ja sitä ennen yhteislyseosta kokemusta hankkinut Jussi Kleemola astui rehtorin vaativiin saappaisiin 1.8.1984 – samaan aikaan, kun uusi lukiolaki (477/1983) ja sen mukanaan tuomat muutokset olivat valmistumassa.

Kurssimuotoisen lukion tiiviiseen ja kiireiseenkin työhön pyrittiin tietoisesti tuomaan vaihtelua perinteisin ja uusin tapahtumin. Kalevalan 150-vuotisjuhlavuosi innoitti järjestämään runsaasti kulttuuritilaisuuksia. Koulussa vierailivat mm. varuskuntasoittokunta, sellisti Seppo Laamanen ja pianotaiteilija Pentti Koskimies sekä Vaasan kaupunginteatteri; oma teatteriretki suuntautui Tampereelle. Unkarilaiset taiteilijat pitivät lukiolla kaksi konserttia. Suurin, tärkein ja innostavin juhla oli kuitenkin koulun oma Kalevala-juhla 6. helmikuuta 1985. Lapsen ja nuoren naisen elämää kansanperinteessä käsittelevä kooste esitettiin myös salintäyteiselle yleisölle. Juhla aloitti lukiossa pitkään jatkuneen kansallisten ja kansainvälistenkin merkkipäivien näyttävän juhlinnan. Ohjelmien suunnitteluun, harjoitteluun ja esittämiseen käyttivät niin opettajat – Hillevi Pitkänen, Talvikki Lusa, Hannu Panula ja Harri Mäkinen – kuin vaihtuva oppilasjoukkokin paljon omaa aikaansa ja työtänsä. Juhlat ovat olleet poikkeuksetta onnistuneita.

 

Omat lait lukiolle

Uudet koululait tulivat voimaan 1.8.1985. Ne eivät enää tunteneet oppikoulua, sillä lukio sai omat, sille laaditut säädöksensä. Keisari Aleksanteri II:n 8.8.1872 antama Koulujärjestys Suomen Suuriruhtinaanmaalle jäi täysinpalvelleena ja moneen kertaan muutettuna lopullisesti historiaan.

43_p_Jonssi_ja_koneetSuuri muutos oli lukuvuonna 1985–1986 käyttöön tullut tuntikehysjärjestelmä, joka vapautti koulutyön suunnittelun tiukoista ryhmäkokosäännöksistä. Nousukauden siivittämä tuntikehys toi aluksi riittävästi tunteja ja hieman lisää varoja lukion toimintaan. Se oli tärkeää, sillä oppilasmäärä oli kivunnut 300:aan, kun lukioon tulevien osuus alkoi lähennellä valtakunnallista keskitasoa eli 50 % peruskoulunsa päättäneistä. Seuraavan vuosikymmenen talouslama osoitti kuitenkin tuntikehyksen haavoittuvuuden: sitä oli helppo pienentää, jolloin tunnit vähenivät ja opetusryhmät kasvoivat.

Kauhajoen kunnan koululaitokseen kuuluvasta lukiosta tuli muodollisestikin kunnan lukio 1.8.1985 ja opettajista kunnan viranhaltijoita. Lait toivat tullessaan koululle oman johtokunnan ja veivät mennessään yhteislyseon perustamisvuodesta asti toimineen vanhempainneuvoston sekä vuodesta 1973 toimineen kouluneuvoston. Niiden näkemyksiä oli tarvittu mm. vapaaoppilaspaikkoja, lukusuunnitelmien muutoksia ja oppikirjojen vaihtamisista koskevissa päätöksissä. Oppilaskunta ja luokan luottamusoppilaat saivat uusissa säädöksissä omat tehtävänsä, jotka korvasivat osittain kouluneuvoston tehtävät.

Johtokunnassa olivat edustettuna kunnanvaltuuston valitsemat oppilaiden vanhemmat, oppilaskunnan valitsemat oppilaat, opettajat ja koulun muu henkilökunta. Koululautakunta nimesi johtokuntaan oman edustajansa; rehtori toimi sihteerinä ja esittelijänä. Johtokunta ilmensi lukiolain tavoittelemaa lisääntyvää itsenäisyyttä ja päätösvallan tuomista sinne, missä arkinen työkin tehtiin. Niinpä johtokunta hyväksyi työsuunnitelmat, työjärjestykset, talousarvioehdotukset ja käytettävät oppikirjat, teki esityksiä valtuustolle virkojen perustamisesta ja määrärahoista, antoi lausunnot opetussuunnitelman kehittämisestä sekä edisti kodin ja koulun yhteistyötä. Raha-asioista ja opettajien valinnasta päätti kuitenkin edelleen koululautakunta.

Lukion opintososiaaliset edut muuttuivat vuoden 1986 alussa. Koulumatkat tulivat valtionavun piiriin, mikä merkitsi lähes 130 000 mk:n (vuoden 2003 rahan arvossa n. 33 000 €) kustannussäästöä kunnalle. Samalla se merkitsi matkatukien maksun muuttumista. Lukiolaisille oli maksettu 70-luvun puolivälistä asti matkatuki suoraan pankkitilille aluksi 10 km ja pian 5 km ylittävältä osalta heti lukukauden päätyttyä. Poissa olopäivät vähennettiin tuesta, mutta sitä ei kyselty, millä kulkuneuvolla koulumatkat oli tehty. Uudistunut tukijärjestelmä lopetti tämän ja lukion pitkämatkalaiset saivat ilmaiset kyydit. Kuusijaksojärjestelmää noudattaneen koulun kanslialle muutos aiheutti suuren paperityön – onneksi työjärjestykset olivat lukuvuoden alkaessa aina valmiita koko vuodeksi. Uuden lainsäädännön myötä yhteislyseon ajoilta periytynyt 100 mk:n eli n. 27 €:n (vuoden 2003 rahan arvolla) lukukausimaksu ja uusilta oppilailta peritty kirjoittautumismaksu jäivät pois. Ruokailu oli tullut lukiolaisille ilmaiseksi jo syksyllä 1979.

 

Kunnalliset opsit

Valtioneuvosto vahvisti uuden lukion tuntijaon 8.2.1985. Se nosti oppilaiden vähimmäiskurssimäärän 75 kurssiin, mutta enimmillään kursseja sai olla vain 85,5. Aiemmin kursseja sai olla 72–86. Kurssimäärän yläraja tuli jatkossakin vastaan etenkin matematiikan ja fysiikan laajan oppimäärän valinneille. Heidän kurssimääriinsä eivät esim. lukiossa alkavat kielet edelleenkään kunnolla mahtuneet.

Opetussuunnitelma mahdollisti kielivalikoiman monipuolistamisen mm. venäjän kielellä ja yksinkertaisti eri luokka-asteilta alkavien kielten kirjoa. Kurssien sisällöistä oli laadittava kuntakohtaiset opetussuunnitelmat. Edellisen vuosikymmenen – 1970-luvun – alun maailmaa syleilevistä opetussuunnitelmista siirryttiin toiseen ääripäähän. Opettajakunnassa herätti kysymyksiä, miten pakollisiin kursseihin voi sisällyttää kuntakohtaista aineistoa niin, että siitä olisi enemmän hyötyä kuin haittaa: ylioppilastutkintolautakunnan ei odotettu laativan kovin usein Kauhajokea koskevia tehtäviä. Historian opetussuunnitelmassa asia ratkaistiin valitsemalla muutama kuntakohtainen aihe, jota sitä ennen ja sen jälkeenkin on lähestytty Kauhajokea koskevin esimerkein. Ne olivat siirtolaisuus ja maassamuutto sekä Kauhajoen yhteiskuntarakenne ja sen muuttuminen. Periaatteellisempi ja historian opetuksen kannalta merkittävämpi ratkaisu oli siirtää kaikki yleisen historian kurssit opiskeltaviksi ennen Suomen historian kursseja.

44_p_KielistudioOpetussuunnitelmaa valmisteltiin kunnan asettamassa työryhmässä ja opettajien omissa työryhmissä lukuvuoden 1986–1987 aikana. Ne tekivät ison urakan laatimalla Suomen Kunnallisliiton esivalmistelun pohjalta pilkuntarkat kurssisuunnitelmat, jotka monistettiin kaikille opettajille. Lukusuunnitelma otettiin asteittain käyttöön lukuvuoden 1987–1988 alusta. Ätläkänvihreisiin kansioihin kopioidut opetussuunnitelmat osoittautuivat nopeasti elävässä elämässä paperitavaraksi, joka vähitellen pölyttyi hyllyssä, kunnes lopulta katosi sieltäkin – kenenkään kaipaamatta. Tuntijako oli kestävämpää tekoa. Kolmannen luokan valinnaiskurssit tarjosivat jonkin verran väljyyttä myös kurssien sisältöihin. Eniten siihen kuitenkin oli mahdollisuuksia jo viisi vuotta aikaisemmin tutuiksi tulleissa koulukohtaisissa työ- ja erikoiskursseissa, joissa voitiin toteuttaa myös aihekokonaisuuksia, kunhan niistä oli tarkat suunnitelmat. Hetkellistä luovuutta uusi opetussuunnitelma ei suosinut: ”Kurssi tulee aina suunnitella siten, että se voidaan kokonaisuudessaan toteuttaa 38 oppitunnin aikana eikä kurssirajoja saa opettajan päätöksellä ylittää.”

Monien myönteisten vaikutusten ohella 1.8.1985 voimaan tullut lukiolaki (477/1983) ja sitä seuranneet säädökset lisäsivät lukioiden valvontaa ja ohjeistusta entisestään. Näin siitäkin huolimatta, että koko kouluyhteisöä edustava johtokunta astui lukion arkeen – niin Kauhajoella kuin muuallakin Suomessa.

 

Ruismäki, Liisa (2003): Lukion vuosikymmenet 1975–2003. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 85–91.
Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 12

Posted on
Lukio saa iltalinjan

Kauhajoen Lions-klubi teki 1970-luvun loppupuolella kyselyn, olisiko paikkakunnalla halukkuutta iltaopiskeluun. Kiinnostus osoittautui vähäiseksi. Syksyllä 1984 Vaasan läänin koulutoimentarkastaja Unto J. Lindholm kehotti Kauhajoen koulutoimen vastuunkantajia paneutumaan aikuisopiskeluun ja lukion iltalinjakysymykseen uudelleen. Syksyllä 1985 suoritettu koehaku osoitti kiinnostusta iltaopiskeluun olevankin niin paljon, että Kauhajoki päätti anoa valtioneuvostolta lupaa lukion iltalinjan aloittamiseen. Kaikki odottivat, että hakemus tulee bumerangina takaisin, kuten tavallisesti ensikertalaiselle käy, mutta kauhajokelaisille ei niin käynyt.

Koulutoimi oli valmistellut hakemuksen huolellisesti. Jo kevättalvella alkoi tihkua tietoja, miten yksi jos toinenkin viranomainen on puoltanut Kauhajoen hanketta. Vihdoin 22. toukokuuta 1986 valtioneuvosto teki päätöksen, jolla Kauhajoen lukion toimintamuotoa muutettiin 1. päivästä elokuuta 1986 lukien siten, että lukioon kuuluu perusasteen ja lukioasteen sisältävä luokaton iltalinja. Päätöksen oli allekirjoittanut opetusministeri Kaarina Suonio.

Alkoi tiivis paneutuminen iltalinjan olemukseen, opetusjärjestelyihin yleensä ja moniin yksityiskohtiin erikseen. Hakemusta valmisteltaessa koulutoimenjohtaja Irja Lyly-Yrjänäinen ja rehtori Jussi Kleemola olivat tiedustelleet opettajien halukkuutta iltalinjan töihin, ”vaikka eihän sitä ensimmäisellä hakemisella saada”. Opettajista suurin osa olikin tiedossa, mutta rehtori oli etsittävä. Iltalinjan rehtorin tehtävä oli luottamustoimi, jonka hoitajan oli oltava lukion viranhaltija. Lukion opettajakunnassa ei tehtävään halukasta ollut. Niinpä katseet kääntyivät muutamiin peruskoulun yläasteen lehtoreihin, joilla oli kelpoisuus ja kokemusta lukion työstä.

Kun pari päivää iltalinjan saamistiedosta oli kulunut, tehtiin koulutoimenjohtaja Irja Lyly-Yrjänäisen ja rehtori Jussi Kleemolan johdolla tutustumiskäynti Huittisiin. Lauttakylän lukion iltalinja oli toiminut vasta pari vuotta ja sijaitsi Kauhajokea muistuttavalla paikkakunnalla. Huittisissa iltalinjan rehtorilla oli vielä tuoreet kokemukset iltalinjan käynnistämisestä ja monista aikuisopiskelijoille tärkeistä asioista, kuten ruokailun järjestämisestä. Tällä retkellä kypsyi tulevan rehtorin vaikea päätös ja Liisa Ruismäki lupautui tehtävään. Koululautakunta hoiti tarvittavat virkajärjestelyt nopeasti ja mutkattomasti.

Rehtorin ensimmäinen tehtävä oli oppilaiden ilmoittautumispäivän järjestäminen 2. kesäkuuta. Ilmoittautuneita oli niin paljon, että seuraava työ oli hankkia lisää opettajia. Lukion ja yläasteen lehtorit olivat suopeita iltalinjalle ja lupautuivat opettajiksi. Iltalinjaa koskevat säädökset ja muut tarpeelliset paperit koulutoimisto tilasi kouluhallituksesta, mutta nopeimmin ne lähetti kollegiaalisena apuna Seinäjoen iltalinjan rehtori Kalevi Hjelt. Lukujärjestyskin tuli tehdyksi ja niin iltalinja oli valmis aloittamaan.

Kauhajoen lukion iltalinjan ensimmäinen työpäivä oli 1. syyskuuta 1986. Se oli valtakunnan ainut maaseudulla toimiva iltalinja, jossa voi suorittaa sekä peruskoulun että lukion oppimäärät. Kauhajoelle iltalinja toi tullessaan puhdasoppisen luokattoman kurssimuotoisen opiskelun. Kurssiin kuului 28 tuntia, lukuvuosi oli jaettu kuuteen jaksoon ja ne päättyivät koeviikkoon. Kurssiarvosanat merkittiin opiskelijan opintokirjaan eikä lukukausitodistuksia annettu. Iltalinja otti käyttöön valtioneuvoston 3.4.1986 antaman tuntijaon, vaikka siihen soveltuvia opetussuunnitelmia ei vielä ollutkaan, ei edes perusteita. Opettajille jäikin suuri vastuu ja vapaus ohjata ja opettaa parhaaksi katsomallaan tavalla niin lukion kuin peruskoulunkin opiskelijoita kohti ylioppilastutkintoa ja peruskoulun päättötodistusta.

Ensimmäisenä vuonna iltalinjalla aloitti perusasteen opinnot 18 opiskelijaa ja lukio-opintonsa 26 opiskelijaa. Lisäksi yksittäisten aineiden, erityisesti kielten, aineopiskelijoita, aloitti perusasteella 13 ja lukiossa 36. Opetuksesta vastasi ensimmäisenä lukuvuonna rehtorin lisäksi peräti 17 opettajaa, kaikki sivutoimisia.

Kaikki opiskelijat olivat eri-ikäisiä aikuisia eikä 1985 koululakien mukaan iltalinjalle saanut ottaakaan alle 18-vuotiaita kuin painavista syistä. Iltalinjalle tuli alusta asti oppilaita myös naapurikunnista – mikäs oli tullessa, kun lukukausimaksuja ei ollut ja yläasteen ruokalassa tarjottiin ennen tuntien alkamista ilmainen ateria. Oppilaskunta puolestaan järjesti lukion kouluhuoltajien avustamina kahvituksen lukion kanttiiniin. Iltaopiskelu oli tiivistä työtä, mutta siitä huolimatta – tai juuri siksi – uranuurtajien joukko pysyi hyvin koossa seuraavat kolme vuotta. Ensimmäiset iltalinjalla peruskoulun suorittaneet ja ylioppilaslakin saaneet riemuitsivat saavutuksistaan 1989. Tosin aivan ensimmäinen ehti saada valkolakin jo syksyllä 1988.

Iltalinjan hallinto oli osa Kauhajoen lukion hallintoa. Lukion rehtori oli iltalinjan luottamustoimisen rehtorin esimies ja lukion johtokunnasta tuli myös iltalinjan johtokunta, johon opettajat ja opiskelijat valitsivat edustajansa. Iltalinja toimi lukion tiloissa ja sille kyhättiin kiireessä kanslia erottamalla tarkoitukseen noin 6–7 m² silloisesta kirjastosta, ala-aulan puoleisesta päästä. Nykyisin paikalla on luonnontieteiden oppimispesä. Kanslian kalusteet saatiin pitkien puheiden jälkeen lainaksi kunnantalon pommisuojasta. Opetusvälineet ja materiaalitkin olivat lukion kanssa yhteisiä.

Koulutoimentarkastaja Unto J. Lindholm suoritti 20. marraskuuta 1986 hallinnon tarkastuksen ja tutustui samalla hänen omasta vihjeestään alkunsa saaneen iltalinjan käynnistymiseen.

Aikuislinja monipuolistuu

45_p_Aikuislukio_penkkarit_1995Lukion iltalinja oli päässyt suotuisasti alkuun ja toiminta vakiintui nopeasti. Ensimmäiset omat iltalinjan opettajat saatiin toisen lukuvuoden 1987–1988 alkaessa, kun matematiikan ja fysiikan lehtoriksi tuli Kari Nuuttila. Hänestä tuli vuoden kuluttua rehtori, kun iltalinjan käynnistäjä katsoi velvollisuutensa tulleen täytetyksi ja luopui tehtävästä. Äidinkielen lehtoriksi tuli Terttu Kuukka, jolla oli opetusta myös päivälukiossa. Englannin ja ruotsin kielen lehtoraatti sen sijaan jäi täyttämättä, sillä päteviä hakijoita ei ollut. Tilanne oli koulun kehittämisen kannalta hankala ja pyrittiin ratkaisemaan muuttamalla kahden pitkän kielen lehtoraatti iltalinjan ja lukion englannin lehtorin viraksi. Siihen saatiin Päivi Heikka 1988. Lisäksi kaksi tuntiopettajaa Mirja Perasto ja Marjo Nuuttila olivat päätoimisia. Virpi Nyman tuli englannin ja ranskan päätoimiseksi tuntiopettajaksi 1990. Päätoimisuus toi opetukseen jatkuvuutta ja mahdollisti iltaopintojen suunnitelmallisen kehittämisen.

Iltalinjan alusta alkaen perjantait olivat opiskelijoiden kannalta hankalia, mikä näkyi muita iltoja runsaampina poissaoloina. Ratkaisuksi tuli 4-päiväinen työviikko ja 140 koulupäivää 1989. Samalla oppitunnit muutettiin kaksoistunneiksi ja iltalinja siirtyi 5-jaksojärjestelmään. Muutos keskitti opetusta ja mahdollisti etenkin aineopiskelijoiden ja sivutoimisten tuntiopettajien töiden järjestämisen entistä inhimillisemmäksi: aivan joka ilta ei välttämättä ollut koulua.

Iltalukiot ja iltalinjat tavoittelivat 1990-luvun alusta lähtien selkeää ja omaleimaista aikuiskoulutuksen roolia, mikä näkyi myös Kauhajoen iltalinjan kehityksessä. Valtionosuuslainsäädännön muuttuessa ja Kauhajoen kunnan hallintosäännön uudistuessa 1993 iltalinja siirrettiin kulttuuri- ja aikuiskoulutuksen johtokunnan alaisuuteen. Lukion johtokunnasta tuli samalla nuorisokoulutuksen johtokunta. Myös lainsäädäntö muuttui.

Uusi aikuislukiolaki ja -asetus tulivat voimaan 1.8.1994. Se kumosi iltalukiolain 478/1983 ja siihen myöhemmin tehdyt monet muutokset. Uuden lain myötä Kauhajoen lukion iltalinja muuttui Kauhajoen lukion aikuislinjaksi. Se puolestaan muutti kesällä kimpsunsa ja kampsunsa yläasteen tiloihin, joissa opetus jatkui syyslukukauden 1994 alkaessa. Kanslia oli jo aikaisemmin 1990–1991 siirtynyt lukion ahtaasta kopista kirjastotalon opistotiloihin.

Aikuislukiolaki ja -asetus korostivat aikuislinjan tehtävää aikuisväestölle tarkoitetun yleissivistävän perus- ja lukio-opetuksen antajana sekä mahdollistivat erikoistumisen tiettyjen opetussisältöjen ja kohderyhmien opettamiseen. Opetus voitiin toteuttaa myös etäopetuksena ja järjestää muunakin ajankohtana kuin lukuvuoden tavallisina työpäivinä. Lisäksi opetusta voitiin antaa muillekin kuin aikuislukion tai -linjan oppilaille, joille näin tuli oikeus suorittaa erillisessä tutkinnossa lukion tai peruskoulun oppimäärä tai osia siitä.

Kauhajoen aikuislinja tarttui uusiin mahdollisuuksiin heti: se sai oikeuden järjestää aikuisten yleisiä kielitukintoja. Syksyllä 1994 aikuislinjan opetus laajeni Kristiinankaupunkiin. Lähes parikymmentä lukiolaista ja kymmenkunta aineopiskelijaa aloittivat opintonsa Kauhajoella ja jatkoivat myöhemmin syksyllä Kristiinankaupungin lukion tiloissa. Hankkeen paikallisena esimiehenä toimi lehtori Anne Kairala ja opettajina pääasiassa Kristiinankaupungin omat lehtorit. Ryhmä pysyi hyvin koossa ja päätti opiskelunsa menestyksekkäästi ylioppilaskirjoituksiin keväällä 1997.

Aikuislinjan tuntijako ja opetussuunnitelmat uudistuivat 1995. Peruskouluopetuksen kurssimäärät pysyivät lähes entisellään, mutta valinnaisuus kasvoi. Peruskouluopinnot tiivistettiin kaksivuotiseksi, koska kysyntä kohdistui lähinnä vain kieliin. Suoritettavien kurssien enimmäismääriä ei tuntijaossa enää ollut ja C- ja D-kielet jäivät kokonaan pois sekä lukio-opetuksen että peruskouluopetuksen suunnitelmista.

Lukio-opetuksessa suurimmat muutokset koskivat A1-kielten ja B1-kielen opetusta. Pakolliset kurssit vähenivät molemmissa kahdella, valinnaiskurssien määrät nousivat 1–3:sta kuuteen. C- ja D-kielten tilalle tulivat B2- ja B3-kielet, joiden valinnaiskurssien määrät olivat selvästiperuskouluopetuksen_tuntijako_1995suuremmat kuin aikaisemmin. Opiskelutaitojen kehittämiseen suunniteltiin neljän kurssin laajuinen Tiedon lähteillä -opintokokonaisuus, jossa eri aineiden yhteistyönä opiskellaan viestintä- ja ryhmätyötaitoja, ongelman ratkaisua, tiedon hakemista ja kriittistä suhtautumista tietoon.lukio-opetuksen_tuntijako_1995

Lukiolaki 629/1998 korvasi kuusi eri lakia, mm. aikuislukiolain 1994. Uusi laki ei säätele oppilaitoksia vaan koulutuksen tavoitteita ja sisältöjä. Se ei erittele aikuisia ja nuoria, mutta sisältää joitakin säädöksiä, jotka ovat erilaisia yli 18- ja alle 18-vuotiaina lukio-opintonsa aloittaneille. Opetus voidaan järjestää erikseen aikuisille ja nuorille. Lisäksi koulutuksen järjestäjien tulee olla yhteistyössä muiden koulutuksen järjestäjien kanssa. Lukiolain ja -asetuksen vuoksi opetusministeriö uudisti 1994 tekemänsä aikuislukion tuntijaon pienin täsmennyksin.

Kauhajoella toimivien ammatillisten oppilaitosten kanssa yhteistyötä oli viritelty jo 1992–1993. Tarkoituksena oli järjestää ammatillisen tutkinnon suorittajille mahdollisuus täydentää opintojaan ylioppilaskirjoitusten aineissa lukion iltalinjalla. Suunnittelun taustana oli Kauhajoella tehty selvitys nuorisokoulusta. Ensimmäiset lukioaineiden kurssit Kauhajoen ammattioppilaitoksen ja Kauhajoen maatalousoppilaitoksen opiskelijoille pidettiin äidinkielessä, matematiikassa, englannissa ja ruotsissa lukuvuonna 1993–1994. Yhteistyö laajeni syksyllä 1995, kun ensimmäiset 12 ammattioppilaitoksen automaatiotekniikan perustutkintoa suorittavaa opiskelijaa aloitti myös ylioppilastutkinnon tavoittelun.

Seuraavina vuosina ammattitutkinnon rinnalla ylioppilastutkintoon tähtääviin opintoihin – yhdistelmäopintoihin tai ns. kaksoistutkinnon suorittamiseen – tarttui myös joukko Suupohjan kauppaoppilaitoksen ja Kauhajoen koti- ja laitostalousoppilaitoksen opiskelijoita sekä vuodesta 2000 lähtien myös Kurikan ammattioppilaitoksen opiskelijoita. Yhteistyö merkitsi aikuislinjan opetuksen laajenemista ja ajoittumista myös päiväaikaan. Valtiovalta tuki yhdistelmäopintoja siten, että opiskelijat voitiin lukea oppilasmääriin kahdessa oppilaitoksessa ja maksaa valtionapua sekä ammatillisille oppilaitoksille että aikuislinjalle. Kaksoisrahoitus poistui asteittain vähenevänä vuoden 2001 loppuun mennessä, minkä jälkeen Suupohjan koulutuskuntayhtymä on ostanut ylioppilaskirjoituksiin tähtäävän opetuksen kokonaan aikuislinjalta. Ensimmäiset ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon samaan aikaan kolmessa vuodessa suorittaneet lakitettiin 1998.

Ammatillisten oppilaitosten opiskelijat ovat suorittaneet aikuislinjalla pääasiassa ylioppilaskirjoitusten pakollisissa aineissa enimmillään 36 kurssia.thumb_lukio-opintojen_maarat_kaksoistutkinnon_koulutusohjelmassa_1995_alkaen

Toisen asteen ammatillisten oppilaitosten opiskelijoille lukion aikuislinja on tarjonnut opetuksen edetessä ja yhteistyökumppaneiden lisääntyessä kasvavan määrän kursseja.lukion_aikuislinjan_kurssitarjontamaara

Ammatillisten oppilaitosten kanssa tehtävän yhteistyön ohella aikuislinja aloitti omalta osaltaan kansainvälisen hanketyön englantilaisen Barnsley Collegen kanssa syksyllä 1998. Kansainvälisen avaintaitohankkeen käynnistäjänä lehtori Pat Thomas vieraili aikuislinjalla kahdeksan viikkoa ja piti filosofian kurssin englanniksi. Talvella aikuislinjan rehtori Kari Nuuttila ja apulaisrehtori Taru Nieminen vierailivat Barnsley Collegessa ja Pat Thomas keväällä uudelleen Kauhajoella.

Lukuvuoden 1998–1999 aikana aikuislinja valmisteli etäopiskelun aloittamista yhteistyössä opetushallituksen kanssa. Idea oli lähtenyt itämään aikuislinjan kymmenvuotisjuhlassa syksyllä 1996, kun juhlapuhuja opetushallituksen ylijohtaja Aslak Lindström esitti aikuislinjalle haasteen lähteä mukaan viriteltävänä olevaan hankkeeseen. Etäopiskelua kehiteltiin Etelä-Pohjanmaan etälukio -hankkeena yhdessä Seinäjoen lukion aikuislinjan kanssa. Rahoitushakemus ja opettajien koulutuskin tehtiin yhdessä. Opetusministeriö vastasi hakemukseen myönteisesti ja Kauhajoen aikuislinja sai etälukion aloittamiseen hankerahoitusta 355 000 mk, lähes 60 000 €, josta opetushallitus käytti yhdessä katettaviin kuluihin runsaat 100 000 mk. Asiakaspalveluihin, etälukiolaisten opintojen aloittamiseen lukuvuonna 1999–2000, voitiin käyttää n. 250 000 mk eli n. 42 000 €.

Ensimmäiset 12 etälukiolaista aloittivat opintonsa elokuussa perehtymällä Tiedon lähteillä -jaksolla opiskelun perusasioihin. Etälukiolaisten opinnoista noin 75 % tapahtuu sähköpostin, internetin, videoiden ja perinteisen kirjeenvaihdon avulla ja 25 % lähiopetuksena. Opiskelijat saivat käyttöönsä kannettavat mikrot.

Kauhajoen ja Seinäjoen lukioiden aikuislinjat valittiin etälukion 15 kärkioppilaitoksen joukkoon 68 hakijasta. Koulujen opettajat olivat vuorovaikutteisessa yhteistyössä oppimateriaalin tuottamisessa ja kurssien toteuttamisessa. Tarkoitus oli, että etäopiskelijat olisivat valinneet kursseja molemmista kouluista, mutta opiskelijat sitoutuivat mieluummin yhteen oppilaitokseen.

Etälukion valtakunnallinen kehittely siirtyi jo toisena lukuvuonna 2000–2001 opetushallituksen johdettavaksi. Hankkeen koordinointi, osa opetusmateriaalin tuotannosta, opettajien koulutus, etälukion opintojen ohjaukseen liittyvä koulutus (Opo.fi 1–3) ja Yleisradion kanssa tehtävä yhteistyö keskitettiin opetushallitukselle. Samalla koulujen omaan käyttöön etäopiskelun kehittämiseksi ja vuosittaisten kulujen katteeksi jäi vain pienehkö tuki.

46_p_Pat_TerryTiedon lähteillä -opintokokonaisuudesta aikuislinja sai runsaasti mainetta ja myönteistä palautetta, kun Yleisradio kuvasi osia opintokokonaisuuden toteuttamisesta ohjelmaan Tutkiva oppiminen. Ohjelma esitettiin televisiossa useita kertoja. Aikuislinja teki itse Tiedon lähteillä -kokonaisuudesta videon, joka toi sille opetusministeriön myöntämän laatupalkinnon 100 000 mk, 16 819 €, joulukuussa 2000. Etäopiskelu oli tehnyt tiedon hankintaan, käsittelyyn ja kriittiseen suhtautumiseen kuuluvista opiskelutaidoista entistäkin tärkeämpiä.

Aikuislinjan opettajakunta uudistui alusta lähtien melkein joka vuosi. Uusina opettajina taloon ovat alkuvuosien jälkeen tulleet ja pitkään palvelleet Taru Nieminen englannissa ja äidinkielessä, Satu Mäenpää matematiikassa ja fysiikassa, Kaarina Mäenpää äidinkielessä ja tietotekniikassa, Hannele Rajalahti matematiikassa ja Päivi Luokkanen äidinkielessä. Lisäksi monet lukion ja peruskoulun opettajat ovat olleet vuosikausia vastuullisina tuntiopettajina, kuten Merja Paananen, Henna Valtonen ja Tuula Kuittinen.

Myös hallinto muuttui vuoden 1996 alussa, kun kulttuuri- ja aikuiskoulutuksen johtokunnan vastuu päättyi ja aikuislinjan asioiden käsittely siirtyi suoraan sivistyslautakunnalle. Rehtori Kari Nuuttila siirtyi Kauhajoen sivistystoimenjohtajaksi syksyllä 1999. Uutta rehtoria ei aikuislinjalle enää nimetty, vaan tehtävät siirrettiin apulaisrehtori Taru Niemiselle. Hän sai avukseen päätoimisen kanslistin Kristiina Kallion, joka oli jo pitkään palvellut osa-aikaisena samassa tehtävässä.

 

Ruismäki, Liisa (2003): Lukion vuosikymmenet 1975–2003. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 91–101.
Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 13

Posted on
Projekteja

Kauhajoen lukio oli lähtenyt 1996 pilottikouluna mukaan valtakunnalliseen LUMA-projektiin, jonka tarkoituksena on luonnontieteiden ja matematiikan opetuksen kehittäminen. Tämän hankkeen aktivoimana ja rahoittamana koulun kurssitarjonta oli laajentunut ja kokeellisen opetuksen välineistö uudistunut huomattavasti. Koulu oli lisäksi yhtenä kymmenestä koulusta mukana opetushallituksen fysiikan ja kemian FyKe-virtuaalikoulussa, jossa luodaan uusia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön menetelmiä. Luonnontieteissä oli tapahtunut niin paljon, että ensimmäinen syksy meni uudistuksiin sopeutuessa. Toki koulumme kokeellinen opetus oli jo aiemmin hyvin korkealla tasolla Eilan työkurssien ansiosta, mutta nyt saatoin MAOL:in Keski-Suomen sihteerinä saamieni kokemusten pohjalta mielestäni puolueettomasti todeta, että luonnontieteiden opetus Kauhajoella kestää vertailun minkä tahansa keskisuomalaisen koulun kanssa.

Projektitoiminta muodostui jopa merkittävimmäksi osaksi työkuvaani, kun Osaava-projekti käynnistyi 1.1.2002 ja minut valittiin hankkeen projektipäälliköksi. Osaavan työvoiman kasvattaminen Kauhajoen kasvukykyisille kärkialoille -hanke eli tuttavallisemmin Osaava on alueellinen toisen asteen koulutuksen kehittämishanke, jonka pääteemoina ovat opiskelun ja elinkeinoelämän yhteyksien luominen ja uusien avointen oppimisympäristöjen kehittäminen. Koulun ja elinkeinoelämän yhteyksiä pyritään kehittämään Noviisi-verkkopalvelun avulla. Noviisi on verkossa selattava tietokanta, jonka kautta opiskelijat voivat ilmoittautua harjoittelu-, työ- ja opinnäytepaikan hakijoiksi ja selata yritysten ilmoittamaa paikkatarjontaa. Yritykset voivat puolestaan selata opiskelijoiden ilmoituksia ja rekisteröityä paikkojen tarjoajiksi.

47_p_Lumapesa_2003Hankkeen suurin kehitystyö tehdään avointen oppimisympäristöjen saralla. Ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan seitsemän kappaletta oppimispesiä (Learning Base), jotka ovat yhden huonetilan kokoisia oppimisympäristöjä, joihin on koottu kaikki mahdollinen tietyn teeman opiskelumateriaali. Esimerkiksi lukion luonnontiedepesä sisältää ohjeet ja välineet kokeelliseen työskentelyyn sekä kirjallisen ja verkkomateriaalin työselostusten ja tutkielmien tekoon. Tilat mahdollistavat myös eri oppimistyylien ja -menetelmien käytön sekä tarjoavat opettajalle välineet opetuksen eriyttämiseen. Tila itsessään ei tietenkään muuta mitään, vaan opetuksessa on edelleen tärkeintä sisältö ja sen ajanmukaisuus. Näiden tilojen tehokas hyötykäyttö edellyttääkin opettajilta ja opiskelijoilta suurta muutosta niin käytettävien menetelmien kuin erityisesti asenteiden osalta. Osaavan jatkohankkeessa oppimispesien verkosto laajennetaan seudulliseksi ja Kauhajoella siirrytään suurempiin yksiköihin, oppimiskeskuksiin. Oppimiskeskusten ja niissä sovellettavien uusien työtapojen sekä oppilaitosten tiivistyvän yhteistyön myötä on lähitulevaisuudessa odotettavissa varsinainen vallankumous koko alueen toisen asteen koulutuksessa. Mainittakoon, että vastaavan kaltaisia keskuksia on maassamme tällä hetkellä vain kahdessa yliopistossa. Toisen asteen opetuksessa Kauhajoki on tällä saralla valtakunnallinen tienraivaaja.

—-

 

Yli-Kokko, Tuomas (2003): Persoonia ja projekteja. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 242–244.
Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 14

Posted on
Luokaton lukio

”Lukion tulee pyrkiä kasvattamaan oppilaansa tasapainoiseksi, hyväkuntoiseksi, vastuuntuntoiseksi, itsenäiseksi, luovaksi, yhteistyökykyiseksi ja rauhantahtoiseksi ihmiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi.” Näin määritteli 1985 voimaan tullut laki lukion tehtävät. Tämän onnistumiseksi lukion tiloja kunnostettiin kesällä 1988: salin lattia uusittiin, piha-alue valaistiin ja paikoitusalue sekä käytetyimmät kulkuväylät päällystettiin. Lukio juhli 60 vuottaan ja oli suositumpi kuin koskaan – kaikki halukkaat eivät lukion ensimmäiselle luokalle mahtuneet.

48_p_kemia_eilaKauhajoen ja koko Suomen taloudellinen nousukausi heijastui 1980-luvun lopun lukioelämään niin, että lukiolain tavoitteita voitiin aivan oikeasti toteuttaakin. Opetussuunnitelman koulukohtaisilla valinnaiskursseilla oli mahdollisuus opiskella vapaammin ja ylioppilastutkinnon kahlitsematta. Niinpä fysiikan ja kemian työ- ja erikoiskurssit, ilmaisutaito, differentiaaliyhtälöt, kotiseutukurssi ja vieraskielinen viestintä toivat käytännön harjoituksineen ja tutkielman tekemisineen vaihtelua monen lukiolaisen koulupäivään. Tietokoneitakin saatiin lisää. Myös lukion kerhotoiminta oli vilkasta ja vaihtelevan monipuolista koko 1980-luvun ajan. Se näkyi mm. koulun järjestämissä juhlissa tasokkaina ohjelmina.

Perinteisistä juhlapäivistä vanhojen päivän vietto sai uutta puhtia tanssiaisista ja juhla-ateriasta, joista ensimmäinen nautittiin Krouvissa 19. helmikuuta 1988. Seuraavina vuosina juhla-aterian ovat valmistaneet toinen toistaan taitavammin Kauhajoen koti- ja laitostalousoppilaitoksen ja Kauhajoen ammattioppilaitoksen opettajat ja opiskelijat. Tanssien harjoittamisesta huolehtivat alusta alkaen liikunnanopettajat Kaija ja Simo Koski-Lammi sekä Marja-Leena Lehtinen. Juhlaperinnettä pidettiin yllä muutenkin.

Oman leimansa lukion järjestämiin juhliin antoi kansainvälisen ilmapiirin muuttuminen: kylmän sodan päättyminen ja Neuvostoliiton politiikan uusi ilme. Talvisodan 50-vuotisjuhla kokonaisuudessaan ja lumipukuisten nuorten miesten esittämä Sillanpään Marssilaulu erikseen kertoivat syksyllä 1989 sen, mitä vielä vuotta aikaisemmin ei olisi rohjettu suurelle yleisölle ääneen lausua. Sama vapauden tunne huokui myös itsenäisyyspäivän juhlissa. Kulttuuritilaisuuksissa ajan henki näkyi paljon nopeammin kuin oppikirjoissa saatikka opetussuunnitelmissa.

Lukion omaleimainen kulttuuriaktiivisuus näkyi myös lehdistössä – valtakunnan laajalevikkisiä sanomalehtiä myöten. Kauhajoen lukion oppilaskunta päätti lahjoittaa päivätyökeräyksen tuoton perusteilla olleen Kauhajoen Kulttuurisäätiön pääomien kartuttamiseksi. Taksvärkki ry:n kohteet olisivat olleet Angola, Mosambik ja Filippiinit. Lukio oli jo pari kertaa aikaisemmin avustanut päivätyökeräyksellä sotainvalideja. Syksyllä 1989 rehtori saikin vastata Taksvärkki ry:n kiukkuisiin puhelinsoittoihin ja hyökkäävään kirjoitteluun ja selittää, että lukiot voivat aivan itse päättää ketä päivätyökeräyksellä tukevat. Keräys tuotti hyvän tuloksen ja kohde – Kauhajoen Kulttuurisäätiö – perustettiin. Se on ehtinyt jakaa jo monet apurahat omintakeiseen päivätyöhön osallistuneille ja heidän nuoremmille seuraajilleen.

Koulutoimentarkastaja Unto J. Lindholm piti ohjaus- ja seurantakäynnin lukiossa 22.–25. tammikuuta 1991. Tarkastajan antamaa arviota koulun pedagogisesta toiminnasta voi perustellusti pitää Kauhajoen lukiossa tehdyn työn voitollisena tilinpäätöksenä ennen seuraavaa suurta muutosta – luokattomuutta:

Kauhajoen lukio on osallistunut lääninhallituksen järjestämään lukion sisäisen työn kehittämisseminaaritoimintaan. Kehittämisen painopistealueeksi koulun edustajat ilmoittivat kansainvälisyyskasvatuksen. Painopistealue on otettu huomioon suunniteltaessa kerhotoimintaa. Ensimmäisenä seurantapäivänä minulla oli tilaisuus seurata lukion oppilaiden järjestämää UNICEF -juhlaa. Ohjelma oli mielenkiintoinen ja oppilasesitykset korkeatasoisia — Lukiolain 18 §:n 2 momentin mainitsemat aihekokonaisuudet lisäävät opiskelumotivaatiota ja lähentävät koulua ympäröivään yhteiskuntaan. Mikäli eri aineissa tehdyt tutkielmat yhdistettäisiin, olisi mahdollista koota niistä aihekokonaisuuksia.

Alkava talouslama piti kuitenkin huolen siitä, että koulutoimentarkastaja Unto J. Lindholmin kannustuksesta huolimatta kovin suuriin uudistuksiin ei ollut mahdollisuuksia. Ensimmäiset opetusta vähentäneet tuntikehyksen leikkaukset tehtiin jo lukuvuonna 1991–1992 ja punakynää käytettiin monta vuotta. Lukion alhainen kustannustaso kuitenkin hillitsi leikkauksia. Toisaalta kiinnostus lukio-opintoihin kasvoi, samoin resurssien tarve, kun työttömyys lisääntyi; kaikki halukkaat eivät lukioon mahtuneet. Luokat täyttyivätkin vuosikymmenen puolivälissä ääriään myöten.

Luokattomuus teki tuloaan koko 1990-luvun alun, sillä sitä kokeiltiin laajasti eri puolilla valtakuntaa. Kauhajoella siihen oli tutustuttu jo lukion aikuislinjalla alusta lähtien. Valtioneuvosto vahvisti uudistettuun lukiolakiin (708/1992) perustuvan tuntijaon syyskuussa 1993 ja pian sen jälkeen Kauhajoen lukiossa käynnistettiin uuteen tuntijakoon perustuvien opetussuunnitelmien valmistelu. Voimassa olleiden laajojen ja tarkkojen suunnitelmien tilalle opettajat ohjeistettiin laatimaan lyhyet ja ytimekkäät opetussuunnitelmat, jotka jättäisivät väljyyttä myös niiden toteutukselle. Oli tapahtunut kouluelämälle tyypillinen suunnan muutos ääripäästä toiseen – opetussuunnitelmien sisällöllisessä tarkkuudessa palattiin vanhoihin malleihin.

Tuntijako 835/1993Opetussuunnitelmat piti sovittaa uuteen tuntijakoon, jossa valinnaisuutta lisättiin jakamalla eri aineiden kurssit pakollisiin ja syventäviin. Lukion päättötodistuksen saaminen edellytti 44–49 pakollisen kurssin suorittamista ja vähintään kymmentä syventävää kurssi. Yhteensä kursseja piti suorittaa vähintään 75, kuten aikaisemminkin, mutta yläraja poistui. Uusi tuntijako otettiin Kauhajoen lukiossa käyttöön lukuvuoden 1994–1995 asussa ja luokattomuuteen siirryttiin 1.8.1995.

Uusina pakollisina oppiaineina tuntijakoon tulivat fysiikka ja filosofia ja molemmissa taideaineissa oli kaikille yksi pakollinen kurssi. Syventävinä kursseina Kauhajoen lukiossa on tarjottu uuden tuntijaon käyttöön otosta lähtien sekä valtakunnallisessa tuntijakopäätöksessä olevia kursseja että oman koulun tarpeisiin laadittuja kursseja. Tarjonta on vaihdellut vuosittain kysynnän ja muiden toteuttamismahdollisuuksien rajoissa. Soveltavat kurssit ovat eheyttäviä kursseja, jotka sisältävät aineksia eri oppiaineista, menetelmäkursseja, muita koulukohtaisia kursseja tai muissa oppilaitoksissa opiskeltavia kursseja. Valinnanvaraa on ollut runsaasti.

Luokaton lukio toi tullessaan oppilasryhmät, ryhmänohjaajat ja lukujärjestykseen ns. kiertotunnit. Kauhajoella muutos toteutettiin varovasti koko koulussa yhtä aikaa. Rehtori teki kuusi lukujärjestystä, jokaiselle jaksolle omansa, kuten ennenkin. Oppilaat voivat turvallisin mielin aloittaa lukionsa perinteistä työjärjestystä noudattaen ja ilman suuria kurssivalintapulmia. Toisaalta ne, joilla oli halua ja rohkeutta edetä opinnoissaan omassa tahdissaan, voivat sen myös alusta lähtien tehdä. Opiskelijaryhmät pysyivätkin hyvin koossa.

Pakollisten kurssien väheneminen on näkynyt siinä, että kaikki lukiolaiset eivät enää suorita yhtä monta äidinkielen, historian, ruotsin tai vaikkapa englannin kurssia kuin aikaisemmin. Toiset taas valitsevat mieleisensä oppiaineen kursseja paljon entistä enemmän ja etenevät myös opinnoissaan entistä pidemmälle. Molemmat vaihtoehdot näkyvät eri oppiaineissa aikaisempaa suurempina tasoeroina. Se taas heijastelee jossakin määrin julkisuudessa esitettyjä näkemyksiä siitä, mikä on tärkeää, mikä taas vähemmän tärkeää.

Uudistus teki mahdolliseksi kurssien itsenäisen opiskelun. Kauhajoen lukiossa itsenäiseen opiskeluun kuuluu tavallisesti tutkielman teko ja koe, kuten kurssilla olleillekin. Itsenäisen opiskelun tarkoitus on kehittää omaehtoista työskentelyä ja tiedonhankintaa. Monet ovat huomanneet, ettei se ole niin helppoa kuin luulisi. Muutamina keväinä on ollut pieni joukko abiturientteja, jotka ovat joutuneet viime tingassa ottamaan todellisen loppukirin saadakseen kaikki 75 kurssia suoritettua ja valkolakkinsa samassa juhlassa kuin muutkin.

Hankkeita ja yhteistyötä

Kauhajoen lukio on toiminut hyvin taloudellisesti. Yhteislyseon perintönä oli opittu säästeliäiksi, eivätkä kunnallistamisen myötä parantuneet mahdollisuudet johtaneet talouden löystymiseen. Niinpä nettomenot äyriä (veroprosenttia) kohti olivat lukiossa alkavine iltalinjoineen 1986 vain 0,20 penniä (0,03 €), kun vastaava luku Vaasan läänissä oli 0,26 penniä ja koko maassa 0,27 penniä.

Talouslama 1990-luvun alussa kiristi tuntikehystä entisestään eikä opettajien lomautuksiltakaan säästytty. Kunta päätti talousarviossaan alentaa tuntikehystä 1.8.1994 alkaen edellisen lukuvuoden tasosta 6 %. Lukion oppilailta perittiin lyhyen aikaa lukukausimaksua ja iltalinjan opiskelijat menettivät ruokaetunsa. Aikuislinja otti käyttöön myös kirjoittautumis- ja kurssimaksun.

lukion_kustannukset_1991-1997

Yksikköhinnat kertovat lamavuosista karua kieltä. Erityisesti lukion oppilaskohtaiset kustannukset putosivat ja ryhmäkoot kasvoivat. Kauhajoen lukio oli kaukana valtionapuperusteiden yksikköhinnoista. Nousukausikaan ei tuonut nopeaa parannusta, sillä vielä 1997 oli pitkä matka vuoden 1991 lukuihin.

Aikuislinja pystyi laman alkaessa jopa kasvattamaan oppilaskohtaisia kustannuksia. Suuri yksikköhinnan kasvu 1995 alkaen oli osaksi seurausta ammattioppilaitoksissa opiskelevien ja ylioppilastutkintoon tähtäävien opiskelijoiden kirjaamisesta myös aikuislinjalle valtionavun saajiksi. Aikuislinjan vähimmäiskurssimäärät ovat ns. kaksoistutkinnon (yhdistelmätutkinnon) suorittajilla ylioppilaskirjoitusaineissa 30–36 kurssia, aikuislinjan opiskelijoilla 44–49 kurssia. Lukiossa vähimmäiskurssimäärä on 75. Lamavuosina aikuislinjalla oli runsaasti muutamia kursseja vuodessa suorittavia aineopiskelijoita, joiden mukana olo kunnan tilinpäätösten yksikköhinnoissa alensi niitä verrattuna valtionapuperusteeseen. Esimerkiksi vuonna 1995 valtionapuperusteen oppilasmäärä oli 95, mutta kunnan tilinpäätöstiedoissa edellisen vuoden tilastopäivän 20.9.1994 oppilasmäärä oli 178. Aikuislinja selviytyikin talousasioissa hyvin.

Talouskehitys näkyi myös lukion tuntikehyksessä. Lukuvuonna 1994–1995 lukiolla oli käytettävissään kaikkiaan 420 tuntia, mikä teki oppilasta kohti 1,36 kurssia (viikkotuntia). Taloudellisen nousun aikanakin 1996–2001 kokonaistuntimäärä on vaihdellut 1,42–1,56 tuntiin oppilasta kohti. Itse tuntikehys on kuitenkin menettänyt merkityksensä, kun kunnallistaloudessa siirryttiin vuosituhannen lopulla kokonaisrahoitukseen: lukio ja aikuislinja saavat talousarviossa rahat, joilla niiden tulee tarjota palvelut opiskelijoilleen.

Lukio ja aikuislinja ovat pyrkineet 1990-luvun loppuvuosista lähtien kohentamaan toimintamahdollisuuksiaan ja kehittämään opetustaan erilaisilla hankkeilla ja projektirahoituksilla.

53_p_Rytmia_yli_rajojenHankkeista ensimmäinen oli Suupohjan koulujen yhteinen kansainvälinen nuorison kulttuuritapahtuma Mens sana in corpore sano, Terve sielu terveessä ruumiissa 1997–1998. Se käynnistyi näyttävästi Suomen itsenäisyyden 80-vuotisjuhlan ohjelmalla Nää maat, nää mannut, joka valmistettiin yhdessä peruskoulun kanssa. Suomalasinuorten Euroopan matkan kokemuksia eri tavoin käsittelevä kokonaisuus esitettiin kahdeksan kertaa yhteensä 2000 katsojalle. Seuraavana syksynä Mens sana in corpore sano -festivaaliin osallistui kauhajokelaisten lisäksi nuoria koko Suupohjan alueelta sekä nuoria Ukrainan Gorlovkasta ja Alankomaiden Venraysta. Kymmenen päivän aikana vieraat osallistuivat ruokamessuille ja tutustuivat muutenkin Kauhajokeen. Festivaalin juhlaohjelmaa harjoiteltiin viikon ajan taidetyöpajoissa. Päätteeksi monipuolinen ja monikulttuurinen ohjelma Rytmiä yli rajojen esitettiin 3 200 katsojalle. Mens sana in corpore sano -kulttuuritapahtuma ennakkovalmisteluineen kustannettiin Kauhajoki-Seura ry:n hakemalla ja tukemalla Euroopan Unionin Leader-rahalla, jota saatiin lähes 265 000 mk (44 000 € ). Talkootyön osuus oli n. 50 000 mk. Kulttuurifestivaalin jälkeenkin kauhajokelaisnuorten yhteistyö hollantilaisten kanssa on jatkunut oppilasvaihtona.

Matematiikan ja luonnontieteiden opetuksen kehittämisohjelma, LUMA-hanke, julkistettiin opetushallituksessa 27.11.1995. Kauhajoki lähti hankkeeseen mukaan 1996 yhtenä pilottikuntana. Tavoitteena oli matemaattis-luonnontieteellisen kiinnostuksen lisääminen ja osaamistason kohottaminen. Pilottikuntien piti selvittää keinot ja kustannukset tavoitteeseen pääsemiseksi. Lukiossa tavoitteeseen pyrittiin monipuolistamalla matematiikan, fysiikan ja kemian opetussuunnitelmia ja tarjottavia kursseja. Hankkeen puitteissa opettajat tiivistivät koulujen välistä yhteistyötä aineidensa opetuksen kehittämiseksi. LUMA-hankke tuotti lukiolle n. 33 000 € (lähes 200 000 mk) luonnontieteellisten aineiden opetusvälineiden ja muun varustelun hankintaan. Välineistö mahdollisti mm. laborointi- ja työkurssien entistä monipuolisemman järjestämisen ja opetusmenetelmien kehittämisen. Opettajien LUMA-työ sen sijaan oli suurelta osin talkootyötä, mikä haittasi tavoitteiden toteuttamista niin Kauhajoella kuin muuallakin.

Hankkeen päättyessä 2002 kansainvälinen tutkijaryhmä arvioi LUMA-talkoiden valtakunnalliset tulokset vaatimattomiksi: rahaa oli ollut liian vähän, suunnitelmat puutteellisia ja seuranta olematonta. Selvittämättä jäi mm. pystyttiinkö hankkeen avulla nostamaan opiskelijoiden motivaatiota. Kauhajoen lukiossa hanke näyttäisi jonkin verran lisänneen laajan matematiikan opiskelijoiden määrää. Toisaalta lähtötason taidoissa näkyi projektin päättyessäkin paljon parannettavaa. Ongelma on valtakunnallinen.

Syksyllä 2000 käynnistyi fysiikan ja kemian virtuaalikouluhanke, tuttavallisesti FyKe, jonka tavoitteeksi asetettiin kehittää oppiaineiden opiskeluympäristöjä sellaisiksi, että niissä voitaisiin hyödyntää monipuolisesti tieto- ja viestintätekniikkaa, saada opiskeluun vuorovaikutteisuutta, itseohjautuvuutta ja kumuloituvuutta. Kolmivuotisen hankkeen konkreettinen tavoite on ollut luoda tietoverkkoon uudenlaisia fysiikan ja kemian opetukseen soveltuvia oppimateriaaleja sekä verkon kautta tapahtuvia vuorovaikutusmuotoja. Kauhajoen lukion ja yhteiskoulun aktiivisuutta osoittaa, että virtuaalikouluhankkeessa on ollut mukana vain viisi muuta kuntaa ja kaupunkia. Opetushallitus on tukenut Kauhajokea n. 27 500 eurolla, josta lukion osuus on ollut puolet. Siitä n. 6 200 € on käytetty laitehankintoihin ja loput n. 7 500 € virtuaalikouluun, jolla on tuotettu sisältöjä LUMA-hankkeella varustettuihin puitteisiin.

Aikuislinjan hankkeita ovat olleet Barnsley Collegen kanssa aloitettu kansainvälinen avaintaitohanke ja etälukion käynnistys.

Oppimisen avara maailma

49_p_LauhassaViime vuosina lukio ja aikuislinja ovat pyrkineet vastaamaan entistä painokkaammin kansainvälistymisen tuomiin haasteisiin. Se näkyy koulun runsaana kielivalikoimana, vaihto-oppilastoimintana ja opintomatkoina, mutta myös lisääntyvänä yhteistyönä Kauhajoen ja koko seudun yritystoiminnan ja oppilaitosten kanssa. Oppimisen avara maailma on ulotettu afrikkalaisen ystävyyskoulun avustamisesta osaavan työvoiman kasvattamiseen Kauhajoen seudun kasvukykyisille kärkialoille.

54_p_VaihtareitaLukio on jo pitkään ollut mukana vaihto-oppilastoiminnassa eri järjestöjen kanssa. Joka vuosi Kauhajoelle on tullut opiskelijoita eri puolilta maailmaa: Pohjois-Amerikasta, Australiasta ja Saksasta ja Hollannista. Vastaavasti Kauhajoen lukiolaisia on matkustanut vuosittain pari kolme opiskelemaan vuodeksi mm. Yhdysvaltoihin, Australiaan, Itävaltaan ja Saksaan. Lisäksi monet ovat päässeet opiskelemaan ulkomaille kesäisin lyhyempiä jaksoja.

51_p_Hollannissa_rannallaKäytännön kieliharjoitteluun on ollut mahdollisuuksia myös monilla opinto- ja vaihto-oppilasmatkoilla. Hollannin Raayland Collegen kanssa oppilasvaihto alkoi jo keväällä 1996, kun hollantilaiset vierailivat Kauhajoella. Vastavierailu tehtiin samana syksynä ja kulttuurifestivaalin jälkeen vieraisilla on käyty vuorotellen lähes joka vuosi. Kauhajoen lukiolaiset ovat tutustuneet Hollantiin viimeksi huhtikuussa 2002. Kesäkuussa 1998 kymmenen oppilasta ja kaksi opettajaa teki kahden viikon vierailun Englannin Barnsleyhin

Saksan Hittfeldistä tuli opintoretkelle ja lukion vieraiksi urheiluhenkinen 20 nuoren ryhmä opettajineen helmikuussa 2000. Useimmat heistä hiihtivät Kauhajoella ensimmäistä kertaa elämässään murtomaasuksilla ja metsässä. Oppi meni hyvin perille, sillä melkein kaikki osallistuivat Kauha-hiihdon 20 km:lle ja jokunen hiihti pidemmänkin reitin. Kauhajoen lukiolaiset tekivät vastavierailun Hittfeldiin seuraavana vuonna. Helmikuussa 2002 oli taas saksalaisten vuoro vierailla Kauhajoella.

52_p_Rooman_totuus_2001Latinan opiskelijat ovat tutustuneet antiikin Roomaan lähes joka vuosi lehtori Pirjo Kaidan johdolla jo 1980-luvulta lähtien. Septem dies in urbe aeterna – seitsemän päivää ikuisessa kaupungissa – on vienyt monen oppilaan sydämen ja saanut suuntaamaan askeleet toisenkin kerran Roomaan. ”Kuka voisi Roomassa ollessaan unohtaa kuuluisaa Colosseumia – – Vaikka sen pääpiirteet olivatkin pystyssä, sen suuruutta oli vaikea käsittää sisältäpäin.”

50_p_Helsingin_retkiKotimaahan ja lähiympäristöön on tutustuttu kevätretkillä lukion alkuvuosista lähtien. Vuosituhannen vaihtuessa päivän retken tilalle on tullut perusteellisesti valmisteltu kahden päivän kulttuurimatka. Ne ovat suuntautuneet Tampereelle, Turkuun ja Helsinkiin, joissa on tutustuttu mm. museoihin, taidenäyttelyihin, arkkitehtuuriin ja yliopistoihin sekä käyty teatterissa. Osallistujat ovat valmistelleet tutustumiskohteista tutkielman etukäteen, jotta retkestä saataisiin kaikinpuolinen hyöty.

Ystävyyskoulu Sambiassa, Chiluba Basic School, entinen Koweni Primary School, on tarjonnut 1990-luvun alkuvuosista lähtien Kauhajoen lukiolaisille erilaista oppia: pyyteetöntä auttamista. Vaatimattomissa oloissa koulua käyvät Afrikan nuoret ovat saaneet opiskelutarvikkeita, kuten vihkoja, koulureppuja ja kyniä, mutta myös urheiluvälineitä ja vaatteita. Vuosina 2002 ja 2003 koulun tilille on maksettu rahaa lukiolaisten päivätyökeräyksen tuotosta. Rahalla Chiluba Basic School on voinut ostaa peruskoululaisten ja kehitysvammaisten ryhmän opetuksessa tarvitsemiaan tavaroita. Osa rahoista on ositettu opettajien jatkokoulutukseen Lusakassa. Vastineeksi Sambiasta on tullut kiitollisia kirjeitä ja valokuvia.

Vuosittain oppilasvaihtoon ulkomaille on osallistunut kymmeniä oppilaita. Keväällä 2002 vieraili Roomassa, Hittfeldissä ja Venrayssa neljäkymmentä opiskelijaa. Saman verran osallistutujia oli kotimaan kulttuurimatkalla. Kaikki opintomatkat, oppilasvaihto ja Sambiaan suuntautunut ystävyystoiminta on kustannettu suurimmaksi osaksi itse. Latinan opiskelijat ovat pitäneet koulun opettajat kahvipullissa ja myyjäisiä ovat harrastaneet muutkin. Kesäansioista on säästetty, että saataisiin matka maksettua ja haave toteutettua. Erilasilla hankkeilla ja projekteilla on ollut paljon helpompi saada taloudellista tukea opetusvälineisiin kuin ihmisten kohtaamiseen elävässä elämässä – toisenkin kerran.

Avaraan maailmaan matkaavien eväiksi lukio on tarjonnut runsaan kielivalikoiman. Englanti on ollut peruskoulun kolmannelta luokalta alkava kieli. Ruotsia ja saksaa on jo 1990-luvun puolivälistä lähtien opiskeltu peruskoulun 5. luokalta alkavana A2-kielenä. Ryhmät jatkoivat opintojaan lukiossa syksyllä 2002. Peruskoulun 8. luokalla on voinut aloittaa saksan, ranskan ja venäjän opintoja B2-kielinä ja jatkaa lukiossa. Lisäksi latinan, saksan, ranskan ja venäjän opintoihin on voinut tarttua alusta alkaen lukiossa. Koulujen yhteisillä kursseilla on voinut opiskella muutaman kurssin italiaa, kauppaoppilaitos on tarjonnut erikoiskursseja, Kauhajoen evankelinen opisto abikursseja ja Etelä-Pohjanmaan avoin yliopisto arvosanaopetusta.

Aikuislinjan lähi- ja etäopetuksessa aikuisväestö on voinut opiskella aineopiskelijoina yhtä tai useampaa kieltä, jos aika ei ole enempään riittänyt. Saksa on säilyttänyt koko ajan hyvin suosionsa. Peruskouluasteella kieliin on tartuttu aakkosista alkaen, jos kysyntää on ollut riittävästi, ja lukio on tarjonnut jatkoa. Harvinaisten kielten virtuaaliopetus on alkamassa maakunnallisena toisen asteen yhteistyönä 2003–2004.

Osaavan työvoiman kasvattaminen Kauhajoen kasvukykyisille kärkialoille elinkeinoelämän opiskelijayhteyksien, avoimien oppimisympäristöjen, erikoistuneiden ammatti- ja lukio-opintojen ja elinikäisen oppimisen keinoin eli Osaava-hanke, valmisteltiin syksyllä 2001. Toteutus alkoi seuraavan vuoden alussa. Hanke on laajentumassa koko Kauhajoen seutukuntaan. Tavoitteena on alusta alkaen ollut edistää opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja koko seudun kehittymistä oppivaksi alueeksi kuntien, oppilaitosten, yritysten ja vapaan kansalaistoiminnan syvällisellä yhteistyöllä. Ensiaskeleena on luotu verkostopalvelu Noviisi, jossa eri osapuolet voivat kohdata: tarjota työ- ja harjoittelupaikkoja, opinnäytetöiden aiheita ja kiinnostavia haasteita palata vielä opintojen jälkeenkin kotiseudulle. Tulevaisuudessa kajastaa koko Suupohjan kattava avoimien oppimiskeskusten verkosto. Toteutuksen vetovastuu on Kauhajoella.

Osaava-hankkeen Oppiva Suupohja -koulutusosio on arvioitu Kauhajoen seudun verkostopilotissa erityistä lisäarvoa tuovaksi kokonaisuudeksi: on huolehdittava sekä erikoisosaamisesta ammatillisilla kärkialoilla, materiaalinkäsittely-, huonekalu- ja elintarvikealalla, että monipuolisesta kielitaidosta ja ajan tasalla pysyvästä yleissivistyksestä. Opiskeluun pitäisi olla mahdollisuus aina, kun aika ja energia siihen riittävät. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa on varustettu avoimiksi oppimisympäristöiksi lukiolle kielipesä ja luonnontieteen pesä, kirjastoon oma pesänsä, samoin kauppaoppilaitokselle. Koti- ja laitostalousoppilaitokselle on varustettu luonnontieteen pesä, ammattioppilaitos ja Logistia ovat saaneet teknologian pesät. Avoimet opiskelupaikat, pesät, on varustettu monipuolisilla teknisillä laitteilla, eri tallenteille sopivilla soittimilla, dataprojektoreilla, hyvällä äänentoistolla, kunnollisilla tietokoneilla, langattomilla ohjauslaitteistoilla, interaktiivisilla tauluilla ja tehokkaalla lähiverkolla. Lisäksi kaupunginkirjaston pesä on varustettu videoneuvotteluihin tarvittavalla laitteistolla, jota erityisesti aikuisopiskelijat tulevat tarvitsemaan virtuaalisilla kursseillaan entistä enemmän. Pesän mallia on haettu mm. opintomatkoilla Englannin Barnsleysta ja kotimaan yliopistoista. Osaava-projektin ensimmäisen vaiheen talousarvio oli runsaat 400 000 €, siitä EU-tukea ja valtion tukea 60 %. Lukion ja kirjaston pesien rakentamiseen käytettiin hanketukea yhteensä n. 50 000 €.

Toukokuussa 2003 tuli tieto, että Osaava-hankkeen toinen vaihe on hyväksytty Länsi-Suomen tavoite 2 -ohjelmaan. Hankkeen nimi on Suupohjan oppimiskeskusten verkosto ja sen loppusumma on 1,4 miljoonaa euroa. Päärahoittajana on Länsi-Suomen lääninhallituksen Vaasan palveluyksikön sivistysosasto, joka hallinnoi EU:lta ja valtiolta tulevaa 835 000 €:n tukea. Loppuraha on kunta- ja yksityistä rahoitusta. Summalla on tarkoitus rakentaa Kauhajoen lukion ja kaupunginkirjaston yhteyteen lisätilat, joihin varustetaan sata nykyaikaista opiskelupaikkaa ja työtiloja opettajille, sekä oppimispesien verkosto mm. Isojoelle, Jurvaan, Karijoelle ja Teuvalle. Hanke toteutetaan vuosina 2003–2006.

55_p_LaatuleimadiplomiKauhajoen lukio ja aikuislinja saivat syksyllä 2002 kehitystyölleen huomattavan tunnustuksen: kieltenopetuksen laatuleiman, European Label -tunnuksen. Se annetaan kussakin EU-maassa vuosittain vain yhdelle koululle. Opetushallituksen myöntämä laatuleima oli palkinto avoimien oppimisympäristöjen kehittämisestä, monipuolisesta kielitarjonnasta ja elinikäisen oppimisen edistämisestä.

 

Ruismäki, Liisa (2003): Lukion vuosikymmenet 1975–2003. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 101–113.