Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011

Posted on
”Yhteiskoulupuuha” toteutui 1928

 

Kauhajoen Kunnallislehti julkaisi ”yhteiskoulupuuhasta” pikku-uutisen 50 mm:n palstalla 12. huhtikuuta 1928: ”Toisena pääsiäispäivänä pidettiin Aron kansakoululla kokous, jossa herätettiin henkiin pari vuotta nukuksissa ollut yhteiskoulupuuha. — Kokous päätti, että mikäli mahdollista, olisi keskikoulu yksi- tai kaksiluokkaisena alettava jo ensi syksynä vuokrahuoneissa.” Kokouksessa valittiin toimikunta, jonka puheenjohtajaksi nimettiin maanviljelijä A. K. Kaura ja sihteeriksi opettaja Matti Porkkala. Toimikunnan tehtävä oli laatia ”tarpeelliset suunnitelmat” koulumuodosta ja kannatusyhdistyksen perustamisesta.

1. Kauhajoen yhteiskoulun, sittemmin Kauhajoen yhteislyseon, perustamishankkeen kokouskutsu. Kauhajoen Kunnallislehti 5.4.1928

Etelä-Pohjanmaalla oli 1920-luvun lopun lähestyessä ylioppilastutkintoon johtavia oppikouluja – lyseoita ja yhteiskouluja – vain Vaasassa, Seinäjoella ja Kristiinankaupungissa sekä Lapualla ja Kauhavalla. Lisäksi keskikouluja oli Alavudella, Ilmajoella ja Isossakyrössä. Suomenkielisten oppikoulujen perustamisen taustalla oli ollut 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa suomalaiskansallinen innostus, jonka J. W. Snellman oli pukenut sanoiksi: ”Suomi ei voita mitään väkivalloin, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus.” Yksityiset sivistyksen merkityksen oivaltaneet ihmiset ryhtyivät perustamaan yhteiskouluja, jotka olivat avoimia niin tytöille kuin pojillekin. Niihin tarvittiin rahaa. Kun Helsinkiin perustettiin 1872 suomalaista normaalikoulua, oli Kauhajoen kuntakokous valmis myöntämään sen tueksi 2 penniä äyriltä. Niin tärkeää oli suomenkielisen virkamieskunnan kasvattaminen.

Kauhajoen Kunnallislehti 12.4.1928.

Yksityisten oppikoulujen ylläpidosta vastasivat kannatusyhdistykset ja niiden valitsemat johtokunnat. Jäsenet keräsivät varat koulujen rakentamiseen ja opettajien palkkoihin lahjoituksina, talkootöinä ja lukukausimaksuina. Samalle perustalle syntyi myös Kauhajoen yhteiskoulu 1928.

 

Riskejä kaihtamatta

Oppikoulun saaminen Kauhajoelle oli ollut ajatuksissa jo 1900-luvun alkuvuosina. Silloin kuitenkin päädyttiin perustamaan suomenkielinen yhteiskoulu Kristiinankaupunkiin. Sen ensimmäisistä oppilaista 42 % oli kauhajokelaisia. Kun Kauhajoen yhteiskoulun perustamiseen todella tartuttiin 1928, toteutukseen meni aikaa vajaat 5 kk

Kauhajoen yhteislyseon kannatusyhdistys ja johtokunta eivät riskin ottoa kaihtaneet. Liikkeelle lähdettiin vuokratiloissa Aron kansakoulun piharakennuksessa, mutta jo parin vuoden kuluttua kohosi Karjalan kannaksen Raivolasta ostetun huvilan tanakoista hirsistä oma koulutalo kirkonkylään – Riitamäeksi nimetylle tontille. Nimi kertoo kaiken oleellisen koulun sijoituspaikan historiasta. Koulun paikasta käyty kylienvälinen ottelu kasvatti kannatusyhdistyksen jäsenmäärää niin, että se oli 1929 jo 625. Rakennuskustannukset kohosivat nykyrahaksi muutettuna hieman yli 180 000 euroon eli reiluun miljoonaan markkaan. Se oli silloisen Vaasan läänin oppikoulujen halvimpia kiinteistöjä. Koulurakennuksen ostamisesta viimeistelyyn ja vihkiäisiin kului vajaa kaksi vuotta. Yhteislyseo pääsi omaan taloon syksyllä 1930

Kauhajoen Kunnallislehti 16.5.1928.

Kauhajoen yhteislyseon perustaminen oli viimeinen eteläpohjalainen yksityisoppikoulu, jonka voi katsoa syntyneen vielä 1900-luvun alun suomalaiskansallisessa innostuksessa. Uusi aktiivisuus oppikoulujen perustamiseen heräsi

Koulun alkajaishartaus 1.9.1928. Puhumassa Albert Ahtola, oikealla Arvi Pyhälä. Kuva: Arvi Pyhälän kokoelma, Kauhajoen lukio.

vasta sota-ajan ankeudessa ja jatkui sotien jälkeisessä ahdingossa. Aineellisen voiman heikennyttyä hengen voimasta tuli entistä tärkeämpi.

Kauhajoen yhteiskoulu aloitti toimintansa oikealla näkyvässä Aronkylän kansakoulun sivurakennuksessa syksyllä 1928. Kuva: Unto Suksi, Keijo Jaakolan kokoelma.

Kauhajoen yhteislyseo perustui koko kansakoulun oppimäärän suorittamiselle. Keskikoulu oli 4-vuotinen ja sinne tultiin suoraan toiselle luokalle. Lukio oli 3-vuotinen. Yhteislyseon ensimmäiset kymmenen vuotta olivat vaikeita: oppilasmäärä nousi vain hitaasti ja osa opettajista vaihtui jatkuvasti. Oppilailta perittävä lukukausimaksu oli aluksi nykyrahassa n. 150 € eli 300 € vuodessa, mikä tuolloin oli paljon isompi raha kuin tänä päivänä. Kannatusyhdistys keräsi koululle varoja mm. jäsenmaksuilla ja konserteilla. Valtionapua yhteislyseo alkoi saada 1930, minkä jälkeen lukukausimaksuakin voitiin hieman alentaa. Silti maksu oli niin korkea, että se rajoitti oppilaiden saamista

Rahapula näkyi monessa asiassa. Yhteislyseon kirjastossa oli lukuvuonna 1933–1934 yhteensä 97 kirjaa. Vaasan ruotsalaisen lyseon kirjastossa oli samaan aikaan 47 765 kirjaa ja esim. Lapuan lukion kirjastossa 1 000 kirjaa. Useimpien oppikoulujen kirjastoissa oli muutama tuhat nidettä.

 

Koulun ensimmäiset oppilaat keväällä 1929 Aron koulun piharakennuksen käsityösalissa. Kuva: Heikki Marttilan kokoelma.
Kauhajoen yhteislyseon vihkiäisjuhla pidettiin marraskuussa 1931. Kauhajoen lukion kokoelma.

 

Siivotkaa pulpettinne

”Lopetamme koulun tällä kertaa tähän. Suomen eduskunta on saapumassa tänne. Siivotkaa pulpettinne ja lähtekää kotiin,” ilmoitti rehtori Arvi Pyhälä oppilaille. Talvisota oli syttynyt. Eduskunta valtasi lyseon 1.12.1939 ja piti istuntonsa siellä 12. helmikuuta 1940 asti. Yläluokkien pojat lähtivät rintamalle, alaluokkalaiset ryhtyivät sotilaspojiksi, ilmavalvojiksi ja muihin sotatilan vaatimiin tehtäviin. Tytöt olivat kuka missäkin toimessa: kirkontornissa ilmatilaa valvomassa, kaasunaamareita tekemässä, lottina sotasairaalassa, kotiaskareissa. Kaikkia tarvittiin ja kaikki olivat valmiita

 

Eduskunnan istunto yhteislyseon salissa. Kuva: Väinö Marttila, Keijo Jaakolan kokoelma.

Talvisodan päätyttyä lyseossa oli sotasairaala, ja kevätlukukausi alkoi vasta elokuussa 1940. Syyslukukauden opintoihin päästiin lokakuun alussa. Lyhyen rauhan ajan jälkeen pojat yksi toisensa jälkeen lähtivät taas rintamalle ja lyseosta tuli sairaala. Koulua pidettiin epäsäännöllisesti milloin rehtori Pyhälän salissa, milloin taas Savusen matkustajakodissa. Keskikoululuokat olivat Yrjänäisen koulussa. Helmikuussa 1944 Tellervo Risku kirjoitti päiväkirjaansa: ”Tänä aamuna rexi luki rukouksissa määräyksen lukioluokkien jäljellejääneille pojille. Siinä sanottiin, että heidän on lopetettava koulunkäyntinsä ja mentävä ilmatorjuntaan — Meidän luokkaan jää siis nyt 10 flikkalasta. Hui, kukas nyt osaa matikassa, hissassa, fysiikassa ym., kun Lennartikin lähtee.” Jatkosodan rintamilta jäi palaamatta 32 yhteislyseon oppilasta

Kanttiini palveli kansanedustajia yhteislyseon luokkahuoneessa. Kuva: Keijo Jaakolan kokoelma.
Eduskunnan kanslia. Kuva: Vilho Heinämies, Keijo Jaakolan kokoelma.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sotavuosien aikana oppilasmäärä kaikesta huolimatta kasvoi ja kasvu jatkui rauhan palattua. Ensimmäiset rinnakkaisluokat aloittivat 1942–1943 ja tilat kävivät ahtaiksi. Syksystä 1945 lähtien koulu siirtyi vähitellen kokonaan vuorolukuun: kotoa kulkevat pitkämatkalaiset olivat koulussa aamuvuorossa ja kirkonkylässä asuvat iltavuorossa. ”Olin iltavuoros ja se tarkootti hankaluuksia soittokeikoolle lähärettäes lauvantakisin. Pirempiä matkoja varte piti pinnata ja maanantaina tultihin myöhäs,” muistelee Jorma Panula. Hankaluuksia vuoroluku aiheutti muillekin.

 

Sotasairaala 12 Kauhajoen yhteislyseon voimistelusalissa jatkosodan aikana. Presidenttien kuvien lisäksi salin seinällä on kaksi eduskunnan talvisodan jälkeen lahjoittamaa muistotaulua: neljän talvisodassa kaatuneen lyseolaisen ja eduskunnan istuntojen mu

 

Lisää tilaa

Koulun tilanpuute helpottui vasta 1957, kun lisärakennus, Koiviston siipi, valmistui. Samalla yhteislyseo muuttui 8-luokkaiseksi ja vuoroluvusta voitiin luopua. Sodan jälkeiset suuret ikäluokat ryntäsivät entistä nuorempina lyseon pääsykokeisiin 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa. Heitä varten tarvittiin uusi laajennus, Tuunaisen siipi, joka valmistui 1962. Sen myötä keskikoulu muuttui kolmisarjaiseksi ja lukio kaksisarjaiseksi. Seuraavalla vuosikymmenellä tilat kävivät taas liian ahtaiksi – oppilasmäärä oli noussut 1970-luvun puolivälin lähestyessä yli 900:aan, eikä kaikkia halukkaita voitu silti kouluun ottaa

Yhteislyseon hirsirakennus sai jatkokseen ns. Koiviston siiven 1957. Kuva: Kauhajoen museo.

Peruskoulu-uudistus eteni 1970-luvun alkupuoliskolla asteittain Pohjois-Suomesta etelään. Kauhajoki siirtyi peruskouluun elokuun alussa 1975. Siirtyminen oli valmisteltu hyvin eikä muutokseen liittynyt suurta dramatiikkaa. Omistajavaihdos yhteiskoulun kannatusyhdistykseltä – sillä nimellä yhdistys toimi koko ajan – kunnalle koettiin lähinnä helpotuksena ja mahdollisuutena koulun kehittämiseen. Koulujärjestelmän muutos merkitsi keskikoulun asteittaista päättymistä. Tilalle tuli koko ikäluokkaa koskeva peruskoulu, jolla oli oma lainsäädäntönsä. Lukio noudatti edelleen soveltuvin osin yksityisen oppikoulun säädöksiä ja yhteislyseon perinteitä

Uusi lisärakennus, oikealla näkyvä Tuunaisen siipi, valmistui 1962. Kuva: Kauhajoen museo.

Koulujärjestelmän muutosta suunniteltaessa oli valmisteltu myös koulurakennusten vaihto, joka toteutettiin 1979. Lukio muutti Viljo Rewellin suunnittelemaan ja 1952 kirkonkylän kansakouluksi valmistuneeseen tiilitaloon, kirkonkylän ala-aste puolestaan entisiin yhteislyseon tiloihin ja peruskoulun yläaste uuden lukion vieressä olevaan, remontoituun ja laajennettuun entiseen kansalaiskouluun. Yhteislyseota Kauhajoella ei enää ollut. Perinteikäs talo kantaa tänä päivänä nimeä Sanssinkoulu

Lakkia ja elämää varten

 

Kunnan omistukseen ja uusiin tiloihin siirtyminen merkitsi lukiolle itsenäistymistä ja kasvamista kolmisarjaiseksi. Muutaman vuoden välein uudistuneet opetussuunnitelmat ja tuntijaot lisäsivät valinnaisuutta. 1980-luvun puolivälin tienoilla tulivat uudet lukiolait, siirryttiin soveltuvin osin kurssimuotoiseen kuusijaksojärjestelmään, rehtori vaihtui ja laadittiin kunnalliset opetussuunnitelmat, joissa kurssirajoja ei ”saanut opettajan päätöksellä ylittää”. Opetussuunnitelma antoi kuitenkin tilaa ja mahdollisuuksia yhteisten tilaisuuksien ja juhlien järjestämiseen – ja niitä järjestettiin seuraavien kymmenen vuoden aikana runsaasti ja korkeatasoisina

Lukio tarjoaa opiskelulle viihtyisät puitteet, kevät 2003. Kuva: Pentti Kakkori.
”Kotikontujen tienoota tervehtien tämä laulumme kaikukoon – – ” Talvisodan alkamisesta oli kulunut 50 vuotta 1989. Kuva: Talvikki Lusa.
Pohjalaisia. Kuva: Talvikki Lusa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuonna 1986 Kauhajoki sai ensimmäisenä maalaiskuntana lukion iltalinjan. Päätös tuli ensi yrittämällä toukokuun 22. päivänä ja oppilaita otettiin jo kesäkuun alussa. Aikuisille avautui tie sekä peruskoulu- että lukio-opintoihin. Iltalinja toi tullessaan puhdasoppisen luokattoman kurssimuotoisen opiskelun ja koeviikot. Sittemmin aikuislinja sai oikeuden järjestää mm. aikuisten yleisiä kielitutkintoja ja vuodesta 1995 kevääseen 2011 se on vastannut myös ammatillisten koulujen opiskelijoille tarjotusta ylioppilastutkintoon tähtäävästä opetuksesta

 

Veri vetää -musikaalissa keväällä 2003. Kuva: Pentti Kakkori.
Niin vanhoja ja niin tyylikkäitä! Kuva: Kauhajoen lukion kokoelma.
Riemullista lukionkäyntiä lv. 1988–1989! Kuva: Kauhajoen lukion kokoelma.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lukion ja aikuislinjan toimintaa on leimannut 1990-luvun puolivälistä alkaen hankkeiden, projektien ja kehittämisen kiihkeä tahti. Opintojen valinnaisuus ja itsenäisyys ovat lisääntyneet, tekniikka tuonut tiedon lähteet entistä lähemmäksi ja helpommin saataviksi. Projekteilla on voitu hankkia rahoitusta laiteisiin, mutta vain niukasti ihmisten kohtaamiseen, koulutyöhön. Modernia tekniikkaa opiskelijat voivat käyttää kielipesässä ja luonnontieteiden pesässä.

 

 

Iltalinjan alkuvuosien opiskelijoita. Kuva: Liisa Ruismäki.
Kielten oppimispesä otettiin käyttöön 2002. Kuva: Pentti Kakkori.
Matematiikkaa 2003. Kuva: Pentti Kakkori.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikkiin projekteihin tarvitaan rahaa myös ylläpitäjän lompakosta, muuten muualta hankittu rahakin jää saamatta. Euroopan Unionin ja valtion rahoittamaa Suupohjan oppimiskeskusten verkostoakaan ei voitu taivasalle rakentaa. Haave supistui tietokoneluokan varustamiseen koulun kellarikerrokseen saneerattuihin tiloihin. Lisäksi yksi luokkatila varustettiin video-opetukseen soveltuvin välinein. Vähitellen kaikkiin muihinkin luokkatiloihin on saatu tietokone, dokumenttikamera ja dataprojektori. Koulun hallintotilat remontoitiin 2006–2007, jolloin ne myös varustettiin ajanmukaisin työvälinein.

Vilkas vaihto-oppilastoiminta, opintomatkat Hollannin Venrayhin, Saksaan, Roomaan ja Tukholmaan sekä monet kotimaan retket ovat vuosikausia tukeneet lukion arkisia askareita. Kansainvälinen toiminta monipuolistuu entisestään, kun Opetushallituksen tukema koko lukion yhteistyöhön perustuva Maailmankansalaisuus-hanke alkaa keväällä 2011.

Lukiolaiset ruokailevat naapuritalossa yhteiskoulun ruokalassa. Kevät 2003. Kuva: Pentti Kakkori.

Oppimistuloksiltaan Kauhajoen lukio onkin osoittautunut tasokkaaksi: ylioppilaskirjoitusten tulokset ovat olleet vuodesta toiseen selvästi maan keskitasoa paremmat.  Runsaasta ja monipuolisesta kurssitarjonnasta opiskelijat voivat valita mieleisensä kurssit ja hankkia näin hyvän yleissivistyksen sekä valmiuden jatko-opintoihin.  Kauhajoen lukion ylioppilaat ovatkin sijoittuneet korkea-asteen opintoihin keskimääräistä paremmin. Yhtä muistelijaa lainaten lukio tarjoaa: ”Riittävästi arvosanoja ja numeroota yliopisto-opintoihin! En nyt muuta oo tarvinnukkaa.”

Ylioppilasjuhla keväällä 2010. Kuva: Petteri Opas.
Penkinpainajaiset helmikuussa 2000. Kuva: Talvikki Lusa.
Vanhojen päivän kaunottaria. Kuva: Talvikki Lusa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos haluat luke lisää aiheesta. Lukion sivulla kategoria Kauhajoen lukion historiaa tarjoaa lue lisää artikkeleja eri aikakausista.

Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen lukion historiaa lyhyesti

Posted on
1928 – Perustettiin kannatusyhdistyksen ylläpitämä Kauhajoen yhteislyseo.
1930 – Yhteislyseolle valmistui Kannaksen Raivolasta tuoduista hirsistä rakennettu koulutalo.
1939 – Eduskunta piti istuntonsa sodan ajan Kauhajoen yhteislyseossa vuoteen 1940 asti.
1957 – Lisärakennus, ns. Koiviston siipi valmistui.
1962 – Uusi lisärakennus, ns. Tuunaisen siipi, valmistui.
1975 – Peruskoulu-uudistus. Yhteislyseon lukiosta kunnan omistama Kauhajoen lukio.
1979 – Kauhajoen lukio siirtyi nykyiseen Viljo Rewellin suunnittelemaan koulutaloon.
1986 – Kauhajoen lukio sai luokattoman iltalinjan.
1994 – Opetussuunnitelmauudistus. Valinnaisuus ja koulujen yhteistyö keskeisiä päämääriä.
1995 – Siirryttiin luokattomaan lukioon.
1996 – Lukio peruskorjattiin.

Lukion ensimmäinen (vuoteen 1979 asti) koulurakennus ja sen laajennukset:

Entisen lukion (nykyinen ”Sanssin koulun” rakennus) opettajanhuoneenpäätyä.

Vuonna 1957 silloista lyseon rakennusta laajennettiin Koiviston siivellä.
Kuva vuodelta 1960.

 

Tässä kuvassa näkyy oikealla myös uusin Tuunaisen siipi.

Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011 Lue lisää 01

Posted on
Oppikoulut autonomian ajan lopulla

Venäjän vallan viimeisinä vuosina perinteisellä Etelä-Pohjanmaalla toimi seitsemän suomenkielistä oppikoulua. Vaasassa olivat valtion ylläpitämät Vaasan lyseo, 5-luokkainen Vaasan tyttökoulu ja siihen läheisesti liittynyt yksityinen Vaasan jatko-opisto. Vuonna 1904 perustettiin Lapuan yhteiskoulu, joka on maakunnan vanhin maaseudun oppikoulu. Se sai 1914 luvan perustaa lukioon rinnakkaisen opintolinjan, Lapuan maanviljelyslyseon, joka aloitti toimintansa seuraavana vuonna. Kristiinan suomalainen yhteiskoulu aloitti 1906 ja Seinäjoen yhteiskoulu 1913. Molemmat toimivat aluksi 5-luokkaisina. Virallisen laajentumisluvan 8-luokkaiseksi yliopistoon johtavaksi kouluksi Kristiinan yhteiskoulu sai 1917, mutta lukio-opetus oli alkanut jo syksyllä 1916 ja ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat 1919. Seinäjoen yhteiskoulu sai laajentumisluvan vuotta myöhemmin 1918, mutta yksityisesti lukio oli aloitettu jo 1917 ja ensimmäiset ylioppilaat lakitettiin keväällä 1920.

Lukuvuonna 1913–1914 suomenkielisissä oppikouluissa oli 654 oppilasta. Pari vuotta myöhemmin 1915–1916 oppilasmäärä oli noussut lähinnä Seinäjoen yhteiskoulun ansiosta 816 oppilaaseen, heistä tyttöjä 376. Ruotsinkielisiä oppilaita oli suomenkielisissä oppikouluissa yhteensä 57 eli 7,0 %.

Suupohjan laulu-, soitto- ja urheilujuhla Kristiinassa 1910. Kulkue lähdössä Raatihuoneen edustalta. Kuva: Keijo Jaakolan kokoelma.

Koulunkäynti keskittyi rannikon kaupunkeihin: Vaasan suomenkielisissä oppikouluissa opiskeli 423 nuorta ja Kristiinankaupungissa 99 oppilasta. Lapua ja Seinäjoki avasivat oppikoulun ovet myös yhä useammalle maaseudun nuorelle. Vaasassa toimi lisäksi oppikouluun valmistavia kouluja, joista yksi oli suomenkielinen. Etelä-Pohjanmaan suomenkielisiä nuoria hakeutui opintielle jonkin verran myös maakunnan ulkopuolelle Poriin, Kokkolaan, Jyväskylään ja Ähtäristä etenkin Haapamäelle.

Ruotsinkielisiä valtion kouluja olivat Vaasan klassillinen lyseo ja 5-luokkainen tyttökoulu sekä kaupunkien omistamat Kristiinankaupungin ruotsinkielinen yhteiskoulu ja Pietarsaaren yhteiskoulu. Lisäksi Vaasassa oli yksityinen yhteiskoulu ja jatko-opisto tytöille. Valmistavia kouluja oli Vaasassa kaksi ja Pietarsaaressa yksi. Lukuvuonna 1913–1914 ruotsinkielisissä oppikouluissa oli 864 oppilasta, heistä suomenkielisiä oli kuusi.

Lukuvuonna 1915–1916 Etelä-Pohjanmaan oppikouluissa opiskeli kaikkiaan 1686 oppilasta. Heistä 771 oli suomenkielisiä. Maakunnan kaupunkien ja maalaiskuntien väestöstä oli suomenkielisiä kaksi kertaa niin paljon kuin ruotsinkielisiä. Silti oppikoululaisista ruotsinkieliset muodostivat selvän enemmistön.

Aivan autonomian lopulla perustettiin Kaskisiin yksityisen ruotsinkielinen 4-luokkainen keskikoulun. Toimiluvan Privata svenska samskolan i Kaskö sai senaatilta 13.2.1917. Se ei kuitenkaan saanut todistuksen anto-oikeutta ennen kuin vasta 1952. Siihen saakka viides luokka suoritettiin Kristiinankaupungissa.

Suomen kielen kasvava merkitys Venäjän vallan loppuvuosina alkaa vaikuttaa koulun valintaan kielen perusteella. Suomenkieliset oppikoulut saivat ruotsinkielisiä opiskelijoita selvästi enemmän kuin ruotsinkieliset koulut suomenkielisiä oppilaita. Ruotsin kielestä oli silti selvä etu opintielle pyrittäessä: suomenkielisiä kouluja oli harvassa, ruotsinkielisiä oppikouluja oli tarjolla rannikon kaupungeissa suhteellisesti enemmän.

Jo 1870-luvun suomalaisuusliike oli innoittanut monien kuntien isäntiä tukemaan rahalahjoituksin suomalaisten oppikoulujen perustamista. Kuortaneella isännät olivat valmiita tukemaan kuntakokouksessa 1872 suomenkielisen sivistyneistön kasvattamista Helsingin suomalaisessa normaalilyseossa. Omaa kansakoulua sen sijaan pidettiin liian kalliina ja tarpeettomana, ”kun ei ole pitkä matka panna Alauteenkaan”. Samoin menettelivät Kauhajoen isännät: kaksi penniä äyriltä Helsingin kouluun, oma koulu sai odottaa.

Vaasan suomalainen lyseo yritettiin saada valtion haltuun 1882. Kauhavan kuntakokous perusteli senaatille tehdyssä esityksessä muiden samanmielisten kuntien kanssa voimakkain suomenmielisin ajatuksin:

Se onkin täällä useasti herättänyt nurinaa, kun soukka kuiru meren rannalla ruotsalaista kansaa nautti valtion lyseota, josta ei voi olla monin verroin suuremmallen suomalaiselle yleisölle muuta hyvää kuin, että kasvattaa meille sellaisia virkamiehiä, jotka ovat vastahakoiset suomeksi kirjoittamaan, ja josta meillä on monta ikävää muistoa.

Varmuuden vuoksi vakuutettiin vielä, ettei kyseessä ole ”puoluekiihko eikä herrain herättämä vaatimus, vaan kaivattu tarve.”

Venäjän vallan lopulla oli suunniteltu oppikoulusäädösten muuttamista siten, että kaikki uudet koulut perustuisivat kansakoulun koko oppimäärälle. Oppikoulujen viisivuotinen keskikoulu olisi lyhentynyt 4- tai 3-vuotiseksi, lukio olisi säilynyt kolmevuotisena. Routavuosina koulu-uudistuksiin ei kuitenkaan rohjettu ryhtyä, sillä niiden pelättiin johtavan venäläistämistoimien lisäämiseen. Itsenäisyyden alussa koulujärjestyksen uudistaminen otettiin uudelleen esille ja perustettiin koelyseot Helsinkiin ja Jyväskylään. Keskikouluista oli tullut jo vuonna 1914 annetulla asetuksella erillisiä kouluja, jotka voivat antaa päästötodistuksen. Tämä mahdollisti pelkkien keskikoulujen perustamisen.

Suomenkielinen väestö tajusi suomenkielisen sivistyneistön kasvavan tarpeen, ja siihen tarvittiin oppikouluja.

 

Ruismäki, Liisa (2006): ”Pitää perustaa yhteiskoulu” – oppikoulu opintieksi. Teoksessa Etelä-Pohjanmaan historia VII. 1910-luvulta 1960-luvulle. Vaasa: Etelä-Pohjanmaan liitto. s. 291–293.
Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 02

Posted on
Kannatusyhdistys koulun taakse

Kauhajoki oli yleisen oppivelvollisuuslain säätämisen aikoihin 1920-luvulla maalaiskunta, jossa asui vajaa 13 000 asukasta ja noin 90 % sai toimeentulonsa maa- ja metsätalouden elinkeinoista. Ensimmäinen kansakoulu kuntaan oli perustettu vuonna 1882. Vauhtiin kansakoulujen perustaminen pääsi 1800- ja 1900-lukujen taitteessa ja käytännössä kansakoulut tavoittivat kaikki kauhajokelaislapset jo ennen oppivelvollisuuslain säätämistä. Kansakoulun käyneiden lasten osuuden kasvu oli ehdoton edellytys jatkokoulutuksen järjestelylle. Aivan ehdotonta se oli lyseon osalta, sillä lyseoon ei voinut pyrkiä ilman kansakoulun opetusmäärän suorittamista. Myös muun jatkokoulutuksen järjestäminen olisi ollut turhaa, mikäli oppilailla ei olisi ollut perustaitoja lukemisen ja laskemisen osalta.9_p_Kuitti

Ensimmäiset jatko-opintoja tarjoavat koulut Kauhajoella olivat vuonna 1919 perustettu maamieskoulu, vuonna 1920 perustettu kotitalousopisto ja vuonna 1925 perustettu kansanopisto. Oppikoulun perustamisesta käytiin ensimmäinen keskustelu jo 1900-luvun alkuvuosina. Koulu perustettiin kuitenkin vuonna 1906 Kristiinankaupunkiin. Huomattavaa on, että perusteet koulun sijoittamiseksi myös Kauhajoelle olivat olemassa, sillä Kristiinankaupungin yhteislyseon ensimmäisen lukuvuoden oppilaista 42 % tuli Kauhajoelta.

Oppikoulun perustaminen nousi monesti esiin 1910- ja 1920-lukujen aikana, mutta vasta vuosikymmenen lopussa keskustelut johtivat tekoihin. Aronkylän kansakoulussa järjestettiin 9.4.1928 julkinen kokous, jossa pohdittiin oppikoulun perustamista Kauhajoelle. Kokous oli yksimielinen oppikoulun tarpeellisuudesta, ja asian edelleen kehittäminen annettiin toimeksi kokousväen joukosta kerätylle 10-henkiselle työryhmälle. Työryhmän keskeisimpänä tehtävänä oli ratkaista koulun hallinto ja talous sekä koulumuoto, eli oliko tavoitteena suppeampi keskikoulu vai laveampi lyseo.

Koulun hallinto ja talous päätettiin järjestää kannatusyhdistyksen kautta. Yhdistyksen perustamiseksi jokaiseen kylään pyrittiin saamaan jäsenten hankkijoita, jotta hanke lähtisi liikkeelle mahdollisimman lavealla rintamalla. Kannatusyhdistyksen perustava kokous pidettiin 21. kesäkuuta 1928. Tilaisuudessa valittiin yhdistyksen ensimmäinen johtokunta, jonka oli määrä toimia myös myöhemmin perustettavan koulun johtokuntana. Perustettavan koulun ensimmäiseksi johtajaksi valittiin filosofian maisteri Arvi Pyhälä. Perustavassa kokouksessa yhdistyksen jäseniksi liittyi 33 vakinaista ja 43 vuosijäsentä.10_p_1928_11_29_konserttiilmoitus

Yhdistysrekisteriin Kauhajoen yhteiskoulun kannatusyhdistys merkittiin 28. heinäkuuta 1928.

Koulumuotokysymyksessä työryhmän jäsenet kääntyivät kouluneuvos Gunnar Sarvan puoleen, jonka suosituksesta tavoitteeksi asetettiin neliluokkainen keskikoulu. Tämä merkitsi sitä, että oppilaat otettiin kouluun kuusiluokkaisen kansakoulun jälkeen. Kesällä 1928 hyväksytyssä ensimmäisessä työohjelmassa koulun tehtäväksi määriteltiin ”antaa yleistä kansalaissivistystä yhtä laajassa määrässä kuin sitä valtion keskikoulussa annettiin”.

Kauhajoen yhteiskoulun kannatusyhdistyksen rekisteröinnin jälkeen opetusministeriö antoi sille luvan perustaa yhteiskoulu sekä vahvisti koulun ensimmäisen työohjelman 14.8.1928. Käytännön koulutyö saattoi näin alkaa 1. syyskuuta. Lopullinen virallistaminen koulun työlle saatiin lokakuun 4. päivä, kun kouluhallitus vahvisti Kauhajoen yhteiskoulun ohjesäännön.

 

Levä, Kimmo (2003): Yhteislyseon vuodet 1928–1975. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 17-18