Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 03

Posted on
Koulu alkaa Aronkylässä, koulurakennus nousee Kirkonkylään

Koulutyö aloitettiin Aronkylän kansakoulun tiloissa, mutta oman koulurakennuksen saaminen oli välttämätöntä koulun toiminnan kehittämiseksi. Oma koulurakennus oli peruste koulun talouden kannalta ensisijaisen valtionavun saamiselle.

Koulurakennuksen sijoittamispaikaksi kannatusyhdistys sai kolme varteenotettavaa tarjousta. Maanviljelijä J.O. Ikkelä tarjoutui lahjoittamaan maa-alueen koululle Aronkylästä, noin 300 metrin päästä rautatieasemasta. Kirkonkylästä tontin olivat valmiita lahjoittamaan sekä maanviljelijä Nestori Rauska että Kauhajoen Säästöpankki. Koulun sijoittamiskysymystä käsiteltiin yhdistyksen ylimääräisessä kokouksessa ensi kerran maaliskuussa 1929. Tällöin päätettiin, että koulu rakennetaan Aronkylään, joka oli pitäjän liikekeskus ja tarjosi parhaat kulkuyhteydet ajatellen myös Kauhajoen ulkopuolelta tulevia oppilaita. Päätös ei vaimentanut koulun sijaintipaikasta käytyä keskustelua. Erityisesti Päntäneen, Hyypän ja Nummijärven kyläläiset pyrkivät aktiivisesti päätöksen purkamiseen perustellen sitä lastensa kulkuvaikeuksilla. Koulun perustamisen kannalta myönteistä virinneessä keskustelussa oli se, että se innoitti kyläläisiä eri puolilla Kauhajokea liittymään sankoin joukoin kannatusyhdistyksen jäseneksi. Vuoden 1929 aikana yhdistyksen jäsenmäärä nousi 625:een.

Protestointi tuotti tulosta ja kannatusyhdistys kokoontui päättämään koulun sijaintipaikasta uudelleen toukokuussa 1929. Nyt valinta kohdistui Kirkonkylään. Tämä päätös myös piti, vaikka aronkyläläiset sitä voimallisesti vastustivatkin – jopa niin, että Aron ja Kauhajoen Alapään kyläläisistä 168 ilmoitti eroavansa kannatusyhdistyksestä. Yhteiskoulun tontti lohkottiin Kauhajoen Säästöpankin tarjoamasta maa-alasta. Tontti sai nimekseen Riitamäki, joka Kauhajoen yhteislyseon historian vuonna 1975 kirjoittaneen Olli A. Laurilan mukaan hyvin kuvaa koulun rakentamisen myrskyisää alkua.

11_p_hirsikoulu_rakentaminenTonttikysymyksen saatua riitaisen ratkaisunsa oli päätettävä koulun rakentamisesta. Tavoitteena oli, että koulun kolmas lukukausi syksyllä 1930 käynnistyy omassa rakennuksessa. Myös koulun rakentamispäätös jouduttiin tekemään kaksi kertaa. Nyt syyt olivat enemmän taloudelliset kuin periaatteelliset. Aluksi päätettiin, että koulu rakennetaan sementtitiilestä, mutta alkaneen ja pahenevan taloudellisen lamakauden vuoksi materiaali todettiin rakennuksen suunnitteluvaiheessa liian kalliiksi. Tätä huomattavasti edullisemmaksi vaihtoehdoksi osoittautui Karjalan kannakselta saatavissa olevat hirsihuvilat, jotka soveltuivat kevyiden muutostöiden jälkeen koulukäyttöön.

Sopivin hirsihuvila löytyi Raivolasta. Ostetussa huvilassa oli 42 huonetta ja se siirtyi kannatusyhdistyksen omistukseen 60 000 markalla (vuoden 2003 rahan arvossa 90 840 euroa) joulukuussa 1929. Rakennuksen siirto- ja uudelleenpystytys- sekä muutostyöt tehtiin kevään ja kesän 1930 aikana. Tavoitteena oli, että koulurakennus soveltui seitsenluokkaisen koulun tarpeisiin ja siten mahdollisti yhteiskoulun laajentamisen lukioluokille.

Rakennustyöt etenivät ripeästi, ja alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Kauhajoen yhteiskoulu aloitti koulutyön omassa rakennuksessa syksyllä 1930. Koulun avajaisjuhlia ei kuitenkaan vielä pidetty viimeistelytöiden keskeneräisyyden vuoksi. Nämä työt tehtiin seuraavana kesänä ja koulun vihkiäisjuhlia voitiin viettää marraskuussa 1931. Koulun rakentamisen kustannukset olivat kohonneet 600 000 markkaan (1,07 milj. euroa), mutta sijoituksen kannattavuudesta saatiin ensimmäiset merkit jo saman vuoden aikana, kun kouluhallitus hyväksyi tarkastuksessaan rakennuksen kelvolliseksi koulutyöhön ja totesi sen täyttävän valtionosuuden ehdot.

12_p_Yhteiskoulun_kannatusyhdistysValtion osuuden saaminen syksystä 1930 lähtien helpotti koulun taloudellista tilannetta, mutta helpoksi se ei muuttunut. Osittain valtion osuuden hyödyn vei oppilashankinnan vauhdittamiseksi tehty lukukausimaksujen alennus 500 markasta 450 markkaan ( 893 eurosta 815 euroon) vuonna 1932. Lukukausimaksujen ja valtion osuuden lisäksi koulun talouden turvaamiseksi haettiin avustuksia kunnalta, pitäjän aatteellisilta järjestöiltä ja yrityksiltä sekä järjestettiin juhlia, keräyksiä ja arpajaisia. Myös opettajat osallistuivat koulun talouden tasapainottamiseen lahjoittamalla koululle rahaa sekä suostumalla tiukimpana lukuvuonna 1933–1934 10 %:in palkanalennukseen. Palkanalennusta ei voitu kuitenkaan toteuttaa opetushallituksen otettua asiaan kielteisen kannan.

 

Levä, Kimmo (2003): Yhteislyseon vuodet 1928–1975. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 19–21.
Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 04

Posted on
Koulusta lyseoksi

Ensimmäisen, vuonna 1928 hyväksytyn, lukusuunnitelman mukainen kouluviikko oli ensimmäisellä ja toisella luokalla 30 tuntia ja kolmas- ja neljäsluokkalaisilla 31 tuntia. Opetettavia aineita olivat: uskonto, suomen kieli, ruotsin kieli, saksan kieli, historia ja yhteiskuntaoppi, maantieto, luonnonhistoria, fysiikka ja kemia, matematiikka, kaunokirjoitus, piirustus, voimistelu, terveysoppi, laulu sekä kirjanpito. ”Yleisen kansalaissivistyksen” vastaanottamisessa suurimmat vaikeudet koettiin ruotsin ja saksan kielen opetuksen kohdalla. Lisäksi koulun ohjelmaan jäätiin kaipaamaan enemmän käytännön aineita kuten käsityötä tai kotitaloutta.

Merkittävä osa oppikoulujen sivistyksellistä työtä oli kerhotoiminta, joka alkoi vilkkaana myös Kauhajoen yhteiskoulussa heti perustamisvuodesta lähtien. Tällöin aloittivat toimintansa Kauhajoen yhteiskoulun voimistelijat ja Partioseura. 1930-luvun kuluessa oppilasyhdistysten määrä kasvoi ja toiminta laajeni. 1930-luvun puolivälissä em. kerhojen rinnalla toimivat Toverikunta, Lyseon jaos, Lotta-Svärd, Retkeilykerho ja Raittiusyhdistys.

Koulutyön sisällöllisen tai laadullisen kehittämisen rinnalla johtokunnan työstä merkittävä osa oli oppilaiden määrän kartuttaminen. Lehti-ilmoittelun lisäksi kouluun pyrittiin saamaan oppilaita värvääjien avustuksella. Tässä työssä avainasemassa olivat koulun johtokunnan jäsenet ja kansakoulun opettajat.

Kouluvärvärin työ ei ollut helppoa. Kuten mainittu, oppilaspula vaivasi maalaiskuntien oppikouluja kaikkialla Suomessa. Suupohja ei tehnyt tästä poikkeusta ja Kauhajoen kannalta tilanteen teki erityisen haastavaksi se, että koulu joutui kilpailemaan oppilaista Kristiinankaupungin ja Ilmajoen yhteiskoulujen kanssa. Erityisen kipakaksi keskustelu meni keväällä 1932 Ilmajoen yhteiskoulun edustajien kanssa. Keskustelu alkoi, kun Ilmajoen yhteiskoulun johtaja, maisteri Stenius, oli esittelemässä kouluaan Aronkylässä pidetyssä Suupohjan kansakoulujen opettajien tilaisuudessa. Kauhajokelaistulkinnan mukaan hän pyrki tilaisuudessa värväämään oppilaita kouluunsa ”amerikkalaismallisella häpeämättömällä reklaamilla”. Ilmajokelaiset olivat asiasta erimieltä ja tulkinnoista väännettiin kättä laveasti Kauhajoen kunnallislehden lisäksi sekä Vaasan, Ilkan ja Kyrönmaan yleisönosastoissa.

Kauhajoen yhteiskoulun kannatusyhdistys kuitenkin onnistui kilpailusta ja yleisestä tilanteesta huolimatta oppilashankinnassa hyvin, eikä valtion avun edellyttämä minimioppilasmäärä ollut koskaan uhattuna. Koulumatkat näkyivät kyläkohtaisissa oppilasmäärissä. Ensimmäisinä vuosina Kirkonkylästä, Aronkylästä ja Luomankylästä tuli puolet koulun oppilaista. Jonkin verran koulu houkutti oppilaita myös naapurikunnista. Enimmillään naapurikuntalaisten osuus oli lähes 20 % 1930- ja 1940-luvuilla. Tässäkin auttoi linja-autoliikenteen kehittyminen. Erityisen merkittävänä pidettiin liikennöitsijä V. Keto-Seppälä Oy:n vuonna 1935 Kauhajoen yhteiskoulun johtajan Arvi Pyhälän aloitteesta perustamaa linjaa Teuva–Kauhajoki–Seinäjoki.

Koulun oppilasmäärä kasvoi tarjonnan lisääntymisen mukana. Vuonna 1930 kannatusyhdistys päätti perustaa lukion, mikä merkitsi koulu kasvamista seitsemänluokkaiseksi, yliopistoon valmistavaksi lyseoksi. Koulumuodon muuttuminen näkyi myös koulun nimessä. Kauhajoen yhteiskoulu muuttui Kauhajoen yhteislyseoksi. Koulun omistavan kannatusyhdistyksen nimi kuitenkin säilyi Kauhajoen yhteiskoulun kannatusyhdistyksenä koko koulun historian ajan.Kauhajoen yhteiskoulun/-lyseon oppilaat 1928–1939

Käytännössä lukio pääsi aloittamaan toimintansa syyslukukauden alussa vuonna 1932, jolloin ensimmäiset Kauhajoen yhteiskoulun aloittaneet oppilaat olivat valmistuneet keskikoulusta. Lukion kolmannen luokan 17 oppilaasta valmistui keväällä 1935 koulun ensimmäiset viisi ylioppilasta. He olivat Salli Ala-Marttila, Vaito Halla-aho, Paavo Mattila, Anni Metsäranta ja Reino Männistö.13_p_Ensimmaiset_ylioppilaat_1935

Kauhajoen yhteislyseon perustamisvaihe saatiin päätökseen viimeistään lukuvuoden 1937–1938 aikana, jolloin lyseo sai pysyvän oikeuden lähettää oppilaita yliopistoihin. Lisäksi koulu vakiinnutti saman lukuvuoden aikana valtion avun myös lukioluokilleen.

Koulutyön vakiintumisesta osoituksena oli myös opetettavien aineiden lukumäärän kasvu. Lukuvuonna 1938–1939 yhteislyseon oppiaineita olivat: uskonto, filosofia, historia ja yhteiskuntaoppi, kansantalous, maantieto, luonnonhistoria, terveysoppi, fysiikka ja kemia, matematiikka, kirjanpito, piirustus, kaunokirjoitus, voimistelu sekä suomen, saksan, englannin, ranskan ja latinan kielet. Vieraista kielistä yksi oli pakollinen. Näiden lisäksi vapaaehtoisina aineina opetettiin viron ja unkarin kieliä, laulua, käsitöitä ja veistoa. Rauhattomiin aikoihin varauduttiin opettamalla pääkohdat väestönsuojelusta.

 

Levä, Kimmo (2003): Yhteislyseon vuodet 1928–1975. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 21–23.
Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 05

Posted on
Koulupojan – sotilaspojan muisteloita

Kun 30.11.1939 menimme kouluun, olimme jo aamu-uutisissa saaneet kuulla että Neuvostoliitto oli hyökännyt maahamme, oli pommittanut Helsinkiä sekä muitakin Etelä-Suomen kaupunkeja. Kouluun lähtiessäni huomasin vanhempieni olevan hyvin huolestuneita, äitini jopa itki kovasti. Itse olin vain jännittynyt, koska en tietenkään tajunnut kuinka vakava asia oli. Kun koulun aamuhartaus oli juuri juhlasalissa päättynyt, tuli rehtori Pyhälä hyvin jännittyneen, vakavan ja oudon näköisenä sisään ja ilmoitti, että koulu loppuu nyt; tyhjätkää pulpettinne, ja saatte lähteä kotiin. Se oli ainakin minun mielestäni mukava uutinen. Eihän sitä nyt koulussa haluaisi olla, kun kaikki mitä silloin tapahtui, oli niin jännittävää ja mielenkiintoista.

Kauhajoella oli ensimmäisenä sotapäivänä historiallinen, erikoinen tapahtuma. Oli ensimmäinen sankarihautaus maassamme samana päivänä kun sota syttyi? Hautaus alkoi kirkon luona kello 12.00. Sinne me pojatkin juoksimme melkein suoraan koulusta. Me kuulimme isommilta suojeluskuntapojilta, että kirkon luona ammutaan hautajaisissa kiväärillä kunnialaukauksia. Se oli meistä kummallista.

Kauhajoen tykistön neljä miestä oli Kannaksella räjähdyksessä kuollut muutama päivä ennen sodan syttymistä. Epäiltiin vihollisen sabotaasia syyksi. Niin varmoja silloin oltiin sodan syttymisestä, että sankarihautaustapahtuma oli jo valmiiksi suunniteltu ja sankarihautapaikkakin oli valmiina. Hautaan laskun aikana ammuttiin kaksitoista kunnialaukausta. Se oli hautaustilaisuudessa monelle järkyttävä kokemus koska sellaista ei oltu aikaisemmin koettu.

19_p_ville_ym_sotilaspoikanaJoulukuun seitsemäntenä päivänä määrättiin suojeluskuntapiiristä, että Kauhajoelta pitää lähettää kuusi poikaa ilmavalvontakurssille Lapualle. Sinne minäkin sain kutsun. Ryhmässä olivat Ilmari Kuja-Aro, Jussi Perkiö, Paavo Repola, Tapio Turja ja Vilho Kuusela, joka olin koko kurssin nuorin, vasta 13 v. sekä Kalevi Mattila (15v), joka toimi ryhmänjohtajana. Iltajunalla lähdettiin. Seinäjoella asema oli pimennetty, ja kun marssittiin alikulkutunnelin alitse toiselle raiteelle, pidettiin toinen toisensa repun remmistä kiinni, ettei eksytty ryhmästä. Lapualle tultiin puolen yön aikaan. Kaikki paikat oli sielläkin pimennetty. Asemalta marssittiin nuorisoseuran talolle, jossa majoituttiin. Poikia kokoontui eri puolilta maakuntaa sinne noin sataviisikymmentä. Ei ensimmäisenä yönä paljon nukuttu. Oli jännittävää ja outoa meininkiä.

Koulutus alkoi heti ja kuri oli kova. Meille opetettiin ilmavalvontatehtäviä. Opittiin tuntemaa eri tyyppiset ryssän lentokoneet ja niiden lentomatkat, äänet ja aseistus. Kauhavaltakin lensi usein, meille opetukseksi, koulukoneita ja saimme niistä oppia koneiden lentokorkeudet, nopeudet, äänet ynnä muut. Samoin opimme antamaan puhelimella tarvittavat tiedot eteenpäin ilmavalvontakeskuksille.

Kurssi kesti pari viikkoa, pääsimme juuri jouluksi ”siviiliin”. Sitten meni kukin erilaisiin ilmavalvonta tehtäviin, osa Suojeluskuntatalolle Aronkylään, toiset kirkolle Säästöpankin kellariin, missä oli väestönsuojelukeskus ja vartiotupa. Kirkon korkea torni oli paras ilmavalvontapaikka, mutta ei se mukava paikka ollut, ainakaan yöllä. Kun vartion vaihtoon kapusi torniin pimeässä, myrskylyhdyn kanssa ja kun koippuratikat natisivat, tuuli äänteli ja humisi lautaseinissä, toi mielikuvitus jopa haamut esiin. Hälytys annettiin aluksi kiväärin laukauksilla ja kirkonkelloja jatkuvasti soittaen. Myöhemmin eduskunta hankki oikean sireenin koulun katolle.

20_p_eduskunta_poistuuToisena vartiopaikkana oli Topeeka. ”Soppakoulun” kohdasta kirkon kohtaan piti vartiomiehen kävellä edes takaisin ja pysäyttää kaikki ”epäilyttävän” näköiset ihmiset ja viedä ne nimismiehen kansliaan tutkittaviksi. Aseistuksena oli vanha venäläinen kivääri, missä oli pitkä pistin, ja kovat panokset (huom. 13 V.!). Eräänä helmikuun päivänä tuli Aronkylän suunnasta eräs Kokonkylän isäntä hevosella kovalla kiireellä, pysäytti minun ja sanoi: ”Rauskan kohoras tuloo tänneppäin ryssä”, mutta kun mua vähä nauratti, sanoo mies tosissansa, että ”ainaki son aivan ryssän näköönen, mee heti ja ota se varmuureksi kiinni”. Ja niin minä marssiin soppakoulun kohtahan ja siellä tuli kävelevä elävä ryssä vastaan. Minä otin kiväärin olaalta, latasin kovat piippuun ja kävelin miestä kohti kivääri koholla. Karjaasin heti miehelle, ”mihinkäs oot menos ja mistäs tuut”. Mies nupaji vain että, ”ei ummara ei ummara”, ja piteli rasaansa poskellansa. Minä sitten komensin miehen marssimaan keskustaa kohti, kiväärin pistimellä ohjasin ”ryssän” nimismiehen konttoriin, joka oli nykyisen Vakio-Sähkön talossa. Sisällä oli ylikonstaapeli Keski-Keturi. Kun ilmoitin löytöni, hän katseltuaan miestä hetken kysyi ihmeissään: ”mistä jumalan tähäre soot tuon löytäny.”

Asian sitten lopullisesti selvittyä, todettiin, että mies oli lähtenyt omin luvin kirkolle hammaslääkäriin Kansanopistolta. Opistolle oli silloin majoitettuna ”internoituja” Hyrsylän mutkan venäjänkielisiä asukkaita. Heitä pidettiin vartioituina, sillä heitä pidettiin sotatilasta johtuen jonkin verran epäluotettavina, koska olivat entisiä venäläisiä. He olivat kuitenkin asuneet Suomen puolella rajaa. Se oli jännittävä juttu 13-vuotiaalle sotilaspojalle.

 

Kuusela, Vilho (2003): Koulupojan – sotilaspojan muisteloita talvisodan ajalta 1939–40. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 48–50 .
Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 06

Posted on
Ylioppilaaksi ilman kirjoituksia

”Kauhajoen yhteislyseon kahdestoista toimintavuosi, joka tänään päättyy, on yleisesti tunnetuista syistä sekä työpäivien määrän että suoritettuihin oppimääriin nähden jäänyt hyvin vaillinaiseksi.” Näin aloitti koulun rehtori Arvi Pyhälä lukuvuoden 1939–1940 toimintakertomuksen. Yleisesti tunnettu syy oli 30.11.1939–13.2.1940 käyty talvisota.

21_p_Eduskuntamuseo_v88Sota haittasi koulutyön etenemistä monella tavoin. Ensimmäisen kerran koulutyön keskeytti 10. lokakuuta 1939 armeijan ylimääräiset harjoitukset (YH), jolloin koulurakennus oli puolentoista viikon ajan reserviläisten tukikohtana. Sodan alkaminen vei muutamat lukion oppilaista rintamalle ja muiden osalta koulutyö pysähtyi 2. joulukuuta, kun Suomen eduskunnan toiminta siirrettiin Kauhajoelle ja yhteislyseon talo otettiin sen käyttöön. Yhteislyseo toimi eduskuntatalona helmikuun 12. päivään saakka, jolloin eduskunta palasi takaisin Helsinkiin. Koulurakennus ei kuitenkaan palautunut koulukäyttöön, vaan se muutettiin sotasairaalaksi, jossa tehtävässä se palveli huhtikuun loppuun saakka.

Lukuvuoden 1939–1940 kevätlukukausi voitiin aloittaa vasta elokuun 1940 alussa ja se jatkui syyskuun 21. päivään saakka. Koulupäiviä kertyi näiden järjestelyjen jälkeen yhteensä 104, joka oli 86 päivää normaalia vähemmän. Ylioppilaskirjoituksia ei järjestetty koko vuonna, vaan koulun 16 ylioppilaskokelaasta julistettiin ilman tutkintoa ylioppilaiksi 15.

Talvisodan rintamalla yhteislyseon oppilaista kaatui neljä. Heidän kunniakseen kiinnitettiin muistotaulu koulun seinään seuraavan lukuvuoden alkaessa. Samassa tilaisuudessa julkaistiin myös muistotaulu eduskuntatyöskentelyn ajasta. Taulun Kauhajoen yhteislyseolle lahjoitti Suomen eduskunta.

Välirauhan aikana koulutyö eteni normaaliin tapaan, tosin lukuvuosi jäi hieman normaalia lyhyemmäksi syyslukukauden alettua vasta 1. lokakuuta. Ylioppilaiksi lukion 17 kokelaasta kirjoitti 10.

Epänormaaliksi koulutyö muuttui jälleen jatkosodan alettua kesäkuussa 1941. Koulurakennus oli luovutettava puolustusvoimien käyttöön ja syyslukukausi voitiin aloittaa keskikoulun osalta vasta 10. marraskuuta Yrjänäisen kansakoulun tiloissa. Lukiolle ei löytynyt tiloja, joten sen osalta syyslukukausi jäi kokonaan aloittamatta. Kevätlukukaudella keskikoulu siirtyi Aronkylän kansakoulun tiloihin ja lukioluokille löytyi väliaikaisia tiloja koulun lähialueen taloista. Opettajille kevätlukukauden alku 1942 oli erityisen haasteellinen, sillä opetustilat saattoivat koulupäivän aikana sijaita sekä Aronkylässä että Kirkonkylässä. Oppituntien väliset siirtymät tehtiin joko jalkaisin tai tieolojen niin salliessa polkupyörillä. Yhteislyseon oma koulurakennus palautui koulukäyttöön maaliskuun lopussa 1942. Lukuvuoden 1941–1942 ylioppilaskirjoitukset järjestettiin normaalisti sekä syksyllä että keväällä, mutta rintamalla olleet ylioppilaskokelaat julistettiin ylioppilaiksi ilman kirjoituksia. Ylioppilastodistuksen sijasta he saivat ns. ylioppilaskirjan.

Ensimmäisen jatkosotavuoden jälkeen yhteislyseon elämä vakiintui melko rauhanomaiseksi ja rehtori saattoi todeta vuosikertomuksessaan ”koulutyön kuluneen säännöllisessä työssä ilman erikoisia häiriöitä ja ylimääräisiä keskeytyksiä”. Myöskään oppilaita sota ei näytä paljoa haitanneen – ainakaan pelon ja ahdistuksen kautta. Yleisesti tunnettua on, että nuoria miehiä sota-aikana ei yleensä tarvitse houkutella rintamalle. Näin näyttää olevan myös Kauhajoen yhteislyseon oppilaiden joukossa. Tästä kuvaavana osoituksena on keskikoulun IV-luokkalaisen Tellervo Riskun päiväkirjamerkintä 3.11.1941, jolloin hän toteaa: ”Tekisin niin mielelläni jotain suurta isänmaani hyväksi, mutta en voi osallistua suur-Suomen luomiseen kuin arkipäiväisillä töillä.” Sodan kulun kääntyminenkään ei näytä muuttaneen asennetta, sillä kun kaikki lukion pojat määrättiin helmikuussa 1944 puolustusvoimien palvelukseen, päiväkirjaan kirjattiin: ”Me tytöt vähän protesteerasimme, kun meitä ei missään tarvita. Olemme hyödyttömiä. Istumme koulun penkillä tyhminä ja huolettomina tällaisena vakavana aikana ja kulutamme pääomaa.”

Suurimman huolen viimeisinä sotavuosina aiheutti oppilaiden heikentyvä terveydentila, joka oli seurausta ruokavalion yksipuolistumisesta, lisääntyneistä kulkutaudeista ja vaatetuksen heikkenemisestä. Kuvaavaa on, että vuonna 1943 kansanhuoltoministeriö esitti toivomuksen, että kouluissa ei pelattaisi potkupalloa tai muutakaan jalkineita tai vaatetusta kuluttavia pelejä.

 

Levä, Kimmo (2003): Yhteislyseon vuodet 1928–1975. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 23–26.
Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 07

Posted on
Oppilasmäärä kasvaa sodasta huolimatta

Oppilaiden heikentyneen terveydentilan lisäksi koulutyötä haittasi opettajapula, jota pahensi koulun oppilasmäärän kasvu. Lukuvuonna 1942–1943 keskikoulun aloitti ensi kertaa niin monta oppilasta, että kouluun oli perustettava rinnakkaisluokat I A ja I B. Rinnakkaisluokat perustettiin myös seuraavina sota-ajan lukuvuosina. Tämän seurauksena koulurakennus alkoi käydä ahtaaksi. Lukuvuodelle 1942–1943 koulu jo vuokrasi lisätiloja. Kasvava oppilasmäärä ja oikein hinnoiteltu lukukausimaksu, 600 markkaa (540 euroa), paransi koulun taloutta ja 1930-luvun velat ja lahjoitukset pystyttiin sotavuosina maksamaan takaisin korkoineen.

Oppilasmäärän kasvun lisäksi koulutyötä kehitettiin myös rakenteidensa ja sisältönsä osalta. Vuonna 1942 oppitunti lyhennettiin 45 minuutiksi. Vuonna 1943 suoritettiin koko maassa yhteislyseoluokkien uudelleen numerointi. Vuosina 1944–1946 pidetyissä ylioppilaskirjoituksissa pakollisina suoritettiin suomen kieli ja vieras kieli sekä vaihtoehtoisena matematiikka tai reaalikoe. Rauhan palattua matematiikan ja reaalikokeen vaihtoehtoisuus jäi voimaan, kun vuonna 1947 ylioppilastutkinnon edellytyksenä olleiden pakollisten aineiden määrä pudotettiin viidestä neljän. Uudistuksen voidaan katsoa jonkin verran heikentäneen matematiikan asemaa, sillä se oli ollut kaikille pakollinen vuodesta 1874 lähtien. Matemaattiselle linjalle matematiikka palasi pakolliseksi vuonna 1966.

Sota päättyi syksyllä 1944. Jatkosodan rintamille yhteislyseon oppilasta jäi 32. Rauhan palattua koulun oppilasmäärän kasvu jatkui entistä voimallisempana. Koulun käytössä olevat tilat eivät lisääntyneet oppilasmäärän kasvun tahdissa. Kauhajoen yhteislyseossa tilanahtaus ajoi ensimmäiset luokat vuorolukuun jo vuonna 1945. 1950-luvun alkuvuosiin mennessä koulu siirtyi kokonaisuudessaan kahteen vuoroon, jolloin A-luokat opiskelivat kello 9.00–15.35 ja B-luokat kello 13.45–18.40, jonka jälkeen oli vielä iltahartaus. Tilanahtauden lisäksi vuorolukuun pakotti jo sota-aikana alkanut opettajapula, joka säilyi koulutyön järjestelyjen haasteena aina 1970-luvulle saakka.

Kuviossa näkyvä oppilasmäärien notkahdus vuosina 1946–1948 aiheutuu siitä, että näinä vuosina poistettiin sodan vuoksi opintonsa keskeyttäneet koulun kirjoista.Kauhajoen yhteislyseon oppilaat 1939–1949

Sota-aikana ja sotien jälkeen kiihtynyt oppilasmäärien kasvu aiheutui karjalaisen siirtoväen asuttamisen lisäksi asenteiden muuttumisesta. Koulutus alettiin nähdä yhä enemmän polkuna parempaan elintasoon. Maatalouden taantuessa kasvava ja kehittyvä teollisuus, kauppa ja hallinto tarvitsivat aikaisempaa enemmän ja paremmin koulutettua väkeä palvelukseensa.

 

Levä, Kimmo (2003): Yhteislyseon vuodet 1928–1975. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 26–27.