Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 07

Posted on
Oppilasmäärä kasvaa sodasta huolimatta

Oppilaiden heikentyneen terveydentilan lisäksi koulutyötä haittasi opettajapula, jota pahensi koulun oppilasmäärän kasvu. Lukuvuonna 1942–1943 keskikoulun aloitti ensi kertaa niin monta oppilasta, että kouluun oli perustettava rinnakkaisluokat I A ja I B. Rinnakkaisluokat perustettiin myös seuraavina sota-ajan lukuvuosina. Tämän seurauksena koulurakennus alkoi käydä ahtaaksi. Lukuvuodelle 1942–1943 koulu jo vuokrasi lisätiloja. Kasvava oppilasmäärä ja oikein hinnoiteltu lukukausimaksu, 600 markkaa (540 euroa), paransi koulun taloutta ja 1930-luvun velat ja lahjoitukset pystyttiin sotavuosina maksamaan takaisin korkoineen.

Oppilasmäärän kasvun lisäksi koulutyötä kehitettiin myös rakenteidensa ja sisältönsä osalta. Vuonna 1942 oppitunti lyhennettiin 45 minuutiksi. Vuonna 1943 suoritettiin koko maassa yhteislyseoluokkien uudelleen numerointi. Vuosina 1944–1946 pidetyissä ylioppilaskirjoituksissa pakollisina suoritettiin suomen kieli ja vieras kieli sekä vaihtoehtoisena matematiikka tai reaalikoe. Rauhan palattua matematiikan ja reaalikokeen vaihtoehtoisuus jäi voimaan, kun vuonna 1947 ylioppilastutkinnon edellytyksenä olleiden pakollisten aineiden määrä pudotettiin viidestä neljän. Uudistuksen voidaan katsoa jonkin verran heikentäneen matematiikan asemaa, sillä se oli ollut kaikille pakollinen vuodesta 1874 lähtien. Matemaattiselle linjalle matematiikka palasi pakolliseksi vuonna 1966.

Sota päättyi syksyllä 1944. Jatkosodan rintamille yhteislyseon oppilasta jäi 32. Rauhan palattua koulun oppilasmäärän kasvu jatkui entistä voimallisempana. Koulun käytössä olevat tilat eivät lisääntyneet oppilasmäärän kasvun tahdissa. Kauhajoen yhteislyseossa tilanahtaus ajoi ensimmäiset luokat vuorolukuun jo vuonna 1945. 1950-luvun alkuvuosiin mennessä koulu siirtyi kokonaisuudessaan kahteen vuoroon, jolloin A-luokat opiskelivat kello 9.00–15.35 ja B-luokat kello 13.45–18.40, jonka jälkeen oli vielä iltahartaus. Tilanahtauden lisäksi vuorolukuun pakotti jo sota-aikana alkanut opettajapula, joka säilyi koulutyön järjestelyjen haasteena aina 1970-luvulle saakka.

Kuviossa näkyvä oppilasmäärien notkahdus vuosina 1946–1948 aiheutuu siitä, että näinä vuosina poistettiin sodan vuoksi opintonsa keskeyttäneet koulun kirjoista.Kauhajoen yhteislyseon oppilaat 1939–1949

Sota-aikana ja sotien jälkeen kiihtynyt oppilasmäärien kasvu aiheutui karjalaisen siirtoväen asuttamisen lisäksi asenteiden muuttumisesta. Koulutus alettiin nähdä yhä enemmän polkuna parempaan elintasoon. Maatalouden taantuessa kasvava ja kehittyvä teollisuus, kauppa ja hallinto tarvitsivat aikaisempaa enemmän ja paremmin koulutettua väkeä palvelukseensa.

 

Levä, Kimmo (2003): Yhteislyseon vuodet 1928–1975. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 26–27.
Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 08

Posted on
Oppilaita riittää, mutta opettajia ja tiloja ei

1940-luvulla alkanut oppikoulun suosion kasvu jatkui 1950-luvulla, jolloin keskikoulusta ja lukiosta katosivat viimeisimmätkin elitistikoulun piirteet niin Kauhajoella kuin koko Suomessakin. Oppikouluun pyrki yhä enemmän lapsia, joiden vanhemmat eivät olleet käyneet oppikoulua. Kaikkineen oppikouluopinnot aloitti 1950-luvulla vajaat 40 % ikäluokasta. Koulutuksen arvostuksen nousun lisäksi oppikoulun suosiota 1950-luvulla kasvatti se, että sinne alettiin hyväksyä yhä nuorempia ikäpolvia. Vuodesta 1953 Kauhajoen yhteislyseoon saattoi pyrkiä jo kansakoulun viidenneltä luokalta. Vuonna 1957 lyseo muuttui kahdeksanluokkaiseksi eli nuorimmat oppilaat siirtyivät keskikouluun kansakoulun neljännen luokan jälkeen.

Oppilasmäärän kasvu kärjisti opettaja- ja tilapulan äärimmilleen. Kuvaavaa on, että 1950- ja 1960-luvuilla Kauhajoen yhteislyseon opettajista epäpäteviä oli noin kolmannes ja vuosittain opettajista vaihtui noin neljännes. Pahin tilanne oli 1950-luvulla. Olli A. Laurila kuvaa esimerkkinä vuoden 1951 tilannetta, jolloin avoinna ollutta englannin kielen vanhemman lehtorin virkaa tavoitteli vain yksi hakija, joka ilmoitti pätevyytensä perustuvan entiseen merimiehen ammattiinsa. Matematiikan lehtorin virkaa puolestaan tavoitteli hakija, jonka meriitit rajoittuivat siihen, että hänen tyttärensä oli uimamaisteri.

Opettajapula vaikutti myös koulun talouteen, sillä vuonna 1956 kouluhallitus katsoi, että Kauhajoen yhteislyseon vakinaisten opettajien määrä oli liian pieni valtion avun saamiseksi. Tilanne koettiin ymmärrettävän epäreiluna, sillä halukkuutta ja taloudellisia mahdollisuuksia vakinaisten opettajien palkkaamiseen oli, mutta heitä ei ollut tarjolla – ei Kauhajoelle eikä moneen muuhunkaan maalaiskuntaan tai pieneen kaupunkiin. Kouluhallituksessakin tilanne tiedostettiin viimeistään 1950-luvun lopulla ja vuonna 1959 Kauhajoen yhteislyseon valtion osuus palasi, vaikka opettajatilanteessa ei ollut tapahtunut muutosta. Valtion osuuden heilahtelujen lisäksi koulun johdon taloushallinnollisia töitä lisäsi aikakauden nopea inflaatio. Tämä näkyi mm. lukukausimaksuissa, jotka nousivat 4000 markasta 10 000 markkaan (644 eurosta 1170 euroon) vuosina 1951-1955.

 

Koivisto ja Tuunainen siivittävät koulutyötä

25_p_2c_1960Opettajapulaa helpommin oli ratkaistavissa tilapula. Lisärakennuksen piirustukset valmistuivat vuonna 1955. Niissä oli jo huomioitu koulun muuttuminen kahdeksanluokkaiseksi ja käytännön aineiden opettaminen, mikä edellytti erityisiä luokkaratkaisuja. Opetussuunnitelmaan sisältyi oppiaineina esimerkiksi kotitalous ja käsityöt. Vaikka Kauhajoen yhteislyseon talous oli 1950-luvun alussa hyvässä kunnossa, lisärakennuksen rahoituksen hankinta oli työlästä. Johtokunta teki vuoden 1955 ja 1956 aikana yli 50 anomusta eri rahalaitoksiin. Lainoitus saatiin lopulta Postisäästöpankilta sinne osoitetun viidennen anomuksen jälkeen. 42,6 miljoonan markan (6 milj. euroa) rakennusurakka alkoi kevättalvella 1956 ja lisärakennus valmistui 30.8.1957. Rakennus sai urakoitsija Sulo ja Kauko Koiviston mukaan kutsumanimen Koiviston siipi ja se vihittiin koulun käyttöön viimeistelytöiden jälkeen Yhteislyseon 30-vuotisjuhlassa 16.11.1958.

Lisärakennuksen ansiosta lukuvuosi 1957–1958 pystyttiin ensi kerran sitten vuoden 1945 aloittamaan ilman vuorolukujärjestelyjä. Lukuvuosi oli muutenkin merkittävien uudistusten aikaa. Kuten edellä on mainittu, koulu muuttui samana vuonna kahdeksanluokkaiseksi. Opetusohjelmat monipuolistuivat sekä keskikoulussa että lukiossa. Lukiossa toteutettiin linjajako kielilinjaan ja matemaattiseen linjaan, jonka mukana aloitettiin pitkän matematiikan ja kemian opettaminen. Uudistuksen jälkeen pakollisia aineita olivat: uskonto, suomen kieli, historia, yhteiskuntaoppi ja kansantaloustiede, sielutiede ja filosofia, luonnonhistoria ja maantiede, fysiikka ja kemia, matematiikka, ruotsin kieli, englannin kieli, saksan kieli, latinan kieli, voimistelu ja urheilu, terveysoppi, kuvaamataito, kirjoitus, koti- ja yleistalous, käsityö ja laulu. Merkittävä osa koulutyötä olivat edelleen myös kerhotoiminta, kuten teinikunta, kirjallisuuspiiri, urheiluseura ja partiotoiminta. Kerhotoiminnassa vetovastuu oli koulun opettajilla.

Opetusohjelmauudistusten ja erityisesti lukion linjajaon odotettiin parantavan merkittävästi Kauhajoelta valmistuvien ylioppilaiden mahdollisuuksia alati kiristyvässä kilpailussa yliopisto- ja korkeakoulupaikoista. Oppilaiden viihtyvyyttä taas uskottiin parannettavan perustamalla kouluun keittola, josta oli mahdollisuus ostaa edullinen lounas koulupäivän kuluessa.

Koiviston siipi oli tuskin saatu vihityksi, kun oppilasmäärän kasvu jälleen pakotti koulun johtokunnan miettimään koulun laajentamista. Ensimmäiset yhteydenotot uuden lisärakennuksen suunnittelijaan otettiin jo marraskuussa 1959. Piirustukset valmistuivat vuonna 1961. Lisärakennuksen lainojen takaajaksi saatiin kunta, joten edellisen rakennushankkeen kaltaiselta hakemusrumbalta vältyttiin ja laina järjestyi muutamalla puhelinsoitolla.oppilasjakauma_1950-1969

Toinen lisärakennus valmistui vuonna 1962, ja se sai kutsumanimen Tuunaisen siipi hankkeen rakennusurakoitsijan nimen mukaan. Lisärakennuksen kustannukset olivat 31,5 miljoonaa markkaa (3,34 milj. euroa), mitä pidettiin erittäin edullisena. Laajennuksen jälkeen yhteislyseolla oli tarjota ajanmukaiset tilat kolminkertaiselle keskikoululle, jossa jokaisella luokka-asteella oli A-, B- ja C-luokat, ja kaksinkertaiselle lukiolle, jossa kullakin luokka-asteella oli A- ja B-luokat. Tämä mitoitus riittikin aina 1970-luvulle saakka. Tilojen riittämistä tosin edesauttoi suuret luokkakoot. Keskikoulussa luokkakoko oli 1960-luvun lopulla 39 ja lukiossa 27.

 

Yhteislyseosta peruskoulu

Keskikoulun suosion kasvu herätti jo 1950-luvulla koulupoliittisen keskustelun maksuttoman ja kunnan ylläpitämän yhtenäiskoulun perustamisesta. Asiaa ajoivat erityisesti vasemmistopuolueet, jotka saivat ajatuksilleen tukea kansakoulujen opettajilta. Hanketta vastustaneiden oikeistopuolueiden sekä oppikoulujen ja korkeakoulujen edustajien kanta kuitenkin voitti, ja yhtenäiskoulujärjestelmä jäi luomatta. Keskustelu virisi uudelleen 1960-luvulla, kun keskikouluissa opiskelleiden osuus ikäluokasta nousi yli puoleen.

Yhtenäistä peruskoulua koskeva lakiesitys valmistui vuonna 1967. Nyt hankkeella oli kaikkien puolueiden kannatus, mutta kiivas keskustelu käytiin erityisesti uskonnon ja siveysopin sekä myöhemmistäkin koulukeskusteluista tutun ruotsin kielen asemasta. Yhdeksänluokkaisen peruskoulun perustamiseen johtanut laki koulujärjestelmän perusteista säädettiin vuonna 1968. Peruskoulujärjestelmään siirryttiin asteittain. Ensimmäisenä peruskoulutielle pääsivät Pohjois-Suomen kuntien lapset vuodesta 1972 lähtien.

Lukioiden toimintaan peruskoulu-uudistus ei juurikaan vaikuttanut. Tosin se vahvisti jo 1960-luvulla alkanutta lukioiden suosion kasvua, kun peruskoulun maksuttomuus takasi kaikille mahdollisuuden lukion edellyttämän pohjatutkinnon suorittamiseen. Ainoa merkittävä uudistus 1960- ja 1970-lukujen taitteessa tehtiin ylioppilastutkintoon. Vuonna 1972 tutkintoon lisättiin väliarvosanat magna cum laude approbatur ja lubenter approbatur. Samassa yhteydessä hyväksyttiin arvosanojen korottaminen ja tutkinnon täydentäminen ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeenkin.

Kauhajoen yhteislyseon omistanut kannatusyhdistys suhtautui peruskoulujärjestelmään siirtymiseen myönteisesti. Tulevaan siirtoon alettiin epävirallisesti valmistautua heti vuoden 1968 peruskoululain jälkeen. Tämä näkyi mm. siinä, että vuonna 1971 käyttöön otettu lukusuunnitelma laadittiin tarkasti valtion koulujen lukusuunnitelmien mukaiseksi. Virallisissa yhteyksissä koulun siirtäminen oli ensimmäisen kerran esillä yhdistyksen vuosikokouksessa vuonna 1970. Kokouksessa asetettiin työryhmä valmistelemaan koulun luovutus- ja vastaanottopaperia, joka valmistui joulukuussa 1973. Sen pohjalta allekirjoitettiin 21.5.1974 sopimus, jolla kannatusyhdistys luovutti kunnalle sekä kiinteän että irtaimen omaisuutensa, rahavaransa, talletuksensa, arvopaperinsa ja saatavansa. Kunta puolestaan otti vastuulleen koulun velat ja tehtävät, jotka kannatusyhdistystä oppikoulun ylläpitäjänä olivat velvoittaneet.

1970-luvun ensimmäiset vuodet olivat jälleen ennätyksellisen kasvun aikaa ja viimeisenä lukuvuonna 1974–1975 Kauhajoen yhteislyseo oli suurempi ja monipuolisempi kuin koskaan.oppilasjakauma_1970-1974

Aloittavien ikäluokkien koko oli 1970-luvun vuosina keskimäärin 50 enemmän kuin 1960-luvulla. Tämä alkoi näkyä jälleen tilan ahtautena ja lisärakennuksen tarve tuli yhä ilmeisemmäksi. Koulun laajentamisesta tehtiinkin periaatepäätös, mutta näkyvissä olleen peruskoulu-uudistuksen vuoksi hanketta ei käynnistetty, vaan koulun toimintoja alettiin siirtää kansalaiskoulun tiloihin. Ensimmäisenä siirrettiin käytännön aineiden opetus ja osa fysiikan töistä.

Kauhajoen yhteislyseon kannatusyhdistyksen ylläpitämän Kauhajoen yhteislyseon toiminta päättyi virallisesti 31.7.1975. Koulu oli kasvanut 47 toimintavuotensa aikana 40 oppilaan luokasta 907 oppilaan kouluksi, jossa toimi 17 vakinaista, 7 ylimääräistä ja 22 tuntiopettajaa. Toisin kuin voisi kuvitella, kovin suurta dramatiikkaa ja haikeutta koulusta luopuminen ei näytä aiheuttaneen. Rehtori Mauno Ojasen kirjoittamasta viimeisestä toimintakertomuksesta henkii lähinnä helpotuksen tunne siitä, että oppilasmäärän nopean kasvun edellyttämä koulun kehittäminen saatiin entistä vankemmalle pohjalle.

 

Levä, Kimmo (2003): Yhteislyseon vuodet 1928–1975. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 27–33.
Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 09

Posted on
Yhteislyseosta lukioksi

Valtioneuvosto oli tehnyt päätöksen peruskouluun siirtymisen alueellisesta aikataulusta keväällä 1972. Kauhajoella koulujärjestelmä muuttuisi 1.8.1975. Samalla yksityisen kannatusyhdistyksen perustama ja hallinnoima Kauhajoen yhteislyseo siirtyisi kunnan omistukseen ja kunnan koululaitokseen kuuluvaksi Kauhajoen lukioksi. Aikataulu mahdollisti sen, että yhteislyseon muuttaminen kunnan koululaitokseen kuuluvaksi lukioksi voitiin suunnitella rauhassa.

Omistajanvaihdosta koskeva luovutus- ja haltuunottosopimus allekirjoitettiin 21.5.1974. Siinä yhteislyseon kannatusyhdistys luovutti kunnalle kiinteän ja irtaimen omaisuutensa ja saatavansa. Kunta otti kantaakseen vastuun oppikoulun veloista ja toiminnasta. Tämä toteutui peruskouluun siirtymisen myötä elokuun alussa 1975. Yhteislyseon lukioluokista tuli Kauhajoen lukio, jonka johtokuntana toimi koululautakunta ja sen asiantuntijajäsenenä lukion rehtori. Lisäksi lukion hallinnossa olivat yhteislyseon perillisinä vanhempainneuvosto sekä oppilaiden ja opettajien yhdessä muodostama kouluneuvosto. Viimeisenä yhteislyseon lukuvuonna 1974–75 koulussa oli yhteensä 907 oppilasta, joista 730 keskikoulussa ja 177 lukiossa.

Peruskouluun siirtymistä valmisteltaessa oli suunniteltu myös yhteislyseon opettajajärjestelyt peruskoulun ja lukion kesken, samoin tulevat koulutilojen muutokset. Niinpä opettajan virkoja ei ollut muutamaan vuoteen vakinaistettu lainkaan. Koulujärjestelmän muuttuessa yhteislyseossa oli 17 vakinaista opettajaa, seitsemän ylimääräistä ja 22 tuntiopettajaa. Vakinaisista lehtoreista pisimpään palvelleet siirtyivät lukion toimiin, virkaiältään nuoremmat ja ylimääräiset lehtorit peruskoulun virkoihin. Monet lehtoraatit perustettiin yhteisiksi; ne tulivat mahdolliseksi, kun molemmilla kouluasteilla oli sama omistaja. Yhteisiä olivat mm. liikunnan, kuvaamataidon ja musiikin virat ja osa kielten opettajien viroista. Lisäksi lukiossa tarvittiin tuntiopettajia.

Lukion toimiin siirtyi kokenut opettajajoukko: rehtori Mauno Ojanen, vanhemmat lehtorit Heikki Saarikoski, Pirjo Kaita, Irma Kallio, Anja Lusa, Simo Marttila, Hillevi Pyykkö ja Kirsti Sironen sekä nuorempi lehtori Jaakko Sironen. Peruskoulun opettajista Maija-Liisa Kahelin, Seppo Torpo, Kaija ja Simo Koski-Lammi, Marja-Leena Lehtinen, Eila Marttila ja Liisa Ruismäki opettivat myös lukiossa. Kolme yhteislyseon pitkäaikaista lehtoria Kerttu Risku, Arvo Lusa ja Rauni Salomaa jäivät järjestelmän muuttuessa eläkkeelle. Uudet lehtorit tarvittiin lähivuosina vain uskonnon opetukseen, johon vakiintui nopeasti Tuula Luomaoja (myöh. Salonen), ja fysiikkaan, jossa lehtorit vaihtuivat muutaman kerran, ennen kuin Juhani Laurila tuli tehtävään. Koulun henkilökunta talonmies Sakari Lusa, toimistovirkailija Ulla Mattila, siivoojat Kerttu Lustimäki, Elma Nevala ja Ellen Rajaharju sekä terveydenhoitaja Irja Heikkilä pysyi talossa. Yhteislyseon opettajien ja henkilökunnan virka- ja työjärjestelyt toteutuivat kokonaisuudessaan ilman suuria ongelmia.

Kauhajoen kunnan koululaitokseen kuuluva lukio ja hallinnollisesti peruskouluun siirtyneet keskikoululuokat jatkoivat toimintaansa samoissa yhteislyseon tiloissa, joissa olivat siihenkin asti toimineet. Kouluilla oli kuitenkin eri lainsäädäntö: lukio noudatti soveltuvin osin yksityisen oppikoulun määräyksiä ja peruskoulu taas entisen kansakoulun esikuvia. Uusia keskikoululuokkia ei enää tullut, mutta syksyllä 1974 aloittaneet viisi rinnakkaisluokkaa kävivät koulunsa alusta loppuun asti keskikoulun opetussuunnitelmien mukaan. Viimeiset keskikoulun opetussuunnitelmaa opiskelleet saivat päästötodistuksensa keväällä 1979. Tämän jälkeen kaikki oppivelvolliset kävivät peruskoulun ja jatkoivat sen jälkeen lukiossa, ammatillisissa kouluissa tai suoraan työelämässä.

Yhteislyseon luokat VI–VIII muuttuivat lukion luokiksi 1–3 ja heti syyslukukauden alussa 1. luokalla otettiin käyttöön uusi lukusuunnitelma 279/23.4.1975. Muutos merkitsi linjajaon korvaamista valinnaisuudella. Oppiaineet jaettiin kaikille yhteisiin, valinnaisiin ja vapaaehtoisiin aineisiin. Valittavana oli lyhyt ja pitkä matematiikka, joista edelliseen oli kytketty pakollinen maantiedon opiskelu. Lisäksi oli mahdollisuus ottaa valinnaisaineita 1. luokalla 55 tuntiin ja kahdella ylimmällä luokalla 54 tuntiin saakka sekä lisäksi vielä harjoitus- ja erikoiskursseja 64 tuntiin asti. Yhteislyseon työjärjestys oli ollut 10-päiväinen syyslukukauden 1973 alusta. Näin siksi, että oppikoulut olivat siirtyneet 5-päiväiseen työviikkoon ja 190 koulupäivään pysyväksi jääneellä väliaikaisratkaisulla lukuvuonna 1971–1972.

Kauhajoen kunta oli saanut koulujärjestelmän muutoksen myötä haltuunsa hyvin hoidetun, vireän ja kehityskykyisen lukion, jossa oli pätevä ja kokenut opettajakunta, talon tavat tunteva henkilökunta ja kasvava joukko virkeitä kauhajokelaisia nuoria. Kunta vastasi heti haasteeseen. Kouluneuvoston tekemästä aloitteesta se alkoi maksaa vuoden 1976 alusta lukiolaisten matkat 10 kilometriä ylittävältä osalta. Seuraavana vuonna omavastuu aleni viiteen kilometriin.lukuvuosisuunnitelma_1975

Lukion ensimmäisenä lukuvuonna 1975–1976 koulu toimi kaksisarjaisena. Keväällä 1975 keskikoulun viimeisellä eli V luokalla oli ollut 131 oppilasta, syksyllä lukion 1. luokalla aloitti 70. Kaikkiaan koulussa oli 181 oppilasta, yhdeksän vakinaista opettajaa, useita väliaikaisia ja seitsemän tuntiopettajaa.

 

Ruismäki, Liisa (2003): Lukion vuosikymmenet 1975–2003. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 80–82.
Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 10

Posted on
Taloja vaihdetaan

Peruskouluun siirtymistä suunniteltaessa oli valmisteltu koulutalojen vaihtamista niin, että Kirkonkylän ala-aste siirtyisi puolen kilometrin päähän yhteislyseon tiloihin ja lukio saisi kansakoulun tiilitalon. Molemmat saisivat sopivan kokoiset tilat. Kansakoulun viereisellä tontilla sijaitseva kansalaiskoulu päätettiin laajentaa ja remontoida peruskoulun yläasteen tarpeisiin; se mahdollistaisi yläasteen ja lukion kiinteän yhteistyön. Hyvin perustellut ratkaisut vahvistettiin kouluohjesäännössä 1975.

Lukion vanhat tilat kaipasivat kohennusta. Yhteislyseon moneen kertaan laajennetusta perinteikkäästä talosta puuttui kunnollinen ruokala ja turvalliset luonnontieteiden opetustilat. Molemmat olivat kellarissa – ruokailu osittain käytävällä, osittain kotiluokissa ja se oli maksullista. Suuri osa lukiolaisista viettikin koulupäivänsä ilman lämmintä ateriaa. Myös kielistudiota kaivattiin kovasti, sillä ylioppilaskirjoitusten kuuntelukoe tuli pakolliseksi 1970-luvun puolivälissä. Lukion kolmasluokkalaiset olivat kyllä saaneet käyttää viikoittain naapuritalon Suupohjan kauppaoppilaitoksen kielistudiota, ja siellä yo-koekin kuunneltiin. Studion kapasiteetti ei kuitenkaan oppilasmäärän kasvaessa kauan riittäisi.

Lukio alkoi muuttua luokka-aste kerrallaan kolmisarjaiseksi. Lukuvuonna 1976–1977 ensimmäisellä luokalla oli kolme rinnakkaisluokkaa, mutta koko lukiosta tuli kolmisarjainen vasta 1979–1980. Lääninhallitukselta tuli keväällä 1978 lupa kolmeksi vuodeksi ottaa ensimmäiselle luokalle oppilaita kolme luokkaa. Päättyvän keskikoulun viimeisten luokkien oppilaista siirtyi lukioon selvästi yli puolet:

Vuosi keskikoulun
V luokalla
lukion
aloittaneita
% lukion
oppilasmäärä
1975 131 70 53,4 181
1976 132 75 56,8 192
1977 145 91 62,7 224
1978 157 96 61,2 243
1979 165 96 58,2 269

Vaikka viimeisistä keskikoulun käyneistä nuorista suurin osa siirtyi lukioon, oli lukion aloittaneiden määrä koko ikäluokasta korkeimmillaankin vain noin 35 %. Kaikki halukkaat eivät olleet 1970-luvun alkuvuosina mahtuneet yhteislyseoon, vaikka oppilaiden ottamista muutama vuosi ennen peruskouluun siirtymistä olikin lisätty.

Koulujärjestelmän muutosta seuraavina vuosina koko ikäluokan kattavat peruskoulun yläasteen luokat sijoitettiin kansalaiskoulun tiloihin, ja siellä pidettiin myös osa keskikoulun tunneista. Niinpä muutaman vuoden ajan monet opettajat ja osa oppilaista ravasi – käveli ja pyöräili – välituntisin yhteislyseon ja kansalaiskoulun väliä, joskus montakin kertaa päivässä. Koulutalojen vaihdon pukeutumisineen ja riisumisineen ehti tehdä nipin napin 15 minuutissa.

Kirkonkylän kansakoulu ja sittemmin peruskoulun ala-aste oli toiminut vuodesta 1952 lähtien vanhan kansakoulun pihapiiriin rakennetussa Viljo Rewellin suunnittelemassa koulutalossa. Se oli jäänyt kolmen vuosikymmenen aikana kasvaneelle ala-asteelle ahtaaksi. Viereisen kansalaiskoulun tilat kaipasivat saneerausta ja laajentamista voidakseen tulevaisuudessa ottaa vastaan kaikki peruskoulun kolme ylintä luokkaa, suurimmillaan yli 770 oppilasta. Remontti tuli valmiiksi 1979. Oli tullut koulujen vaihtamisen aika.

26_p_Koulun_vaihto_MarttiKevään viimeisinä koulupäivinä 1979 lyseon pulpetit kannettiin komeassa kulkueessa lukion uusiin tiloihin entisen kansakoulun tiilitaloon. Yhteislyseon historialliset rakennukset taas saivat suojiinsa noin 500 peruskoulun 1–6-luokkalaista. Lukio sai oman rauhan ja ala-aste väljemmät tilat. Koulujen vaihtaminen sopi muutenkin hyvin, sillä osa lukion opetustiloista ja ruokailutilat olivat yläasteen kanssa yhteisiä, samoin osa opettajista.

Lukion tiloissa tehtiin aivan välttämättömin remontti heti kesällä ja työt jatkuivat lukuvuoden 1979–1980 aikana. Kellarikerrokseen varustettiin 36-paikkainen kielistudio ja ala-asteen käsityö- ja varastotilat saneerattiin kahdeksi normaaliksi opetustilaksi. Liitutaulut uusittiin lukion tarpeisiin sopiviksi ja kattoihin pantiin levyt akustiikan parantamiseksi. Lisäksi kellarikerrokseen rakennettiin oppilaiden sosiaalitilat. Niiden rakentamista suunniteltiin aluksi koulun sisääntulokerrokseen, mutta lähinnä opettajakunnan vaatimuksesta arkkitehti lopulta suostui säilyttämään aulan alkuperäisen avaran ilmeen. Ajankohtaisimmat kunnostustyöt saatettiin loppuun kesällä 1980.

Myös opetusvälineet paranivat: piirtoheittimet ja Tandbergin kelanauhurit edustivat moderneja opetusvälineitä – ja ensimmäinen tietokone hankittiin syksyllä 1981. Sen myötä alkoivat lehtori Heikki Saarikosken pitämät ATK-kurssit ja hallinnon tietokoneohjelmien kehittely. Siinä Kauhajoen lukio kulki valtakunnan eturivissä.

27_p_Koulun_vaihto_MaunoSyksyllä 1979 opiskeli lukiossa 269 nuorta, joiden työskentelyä leimasi entistä aikuismaisempi ilmapiiri: tiilitalo omaksuttiin nopeasti omaksi opinahjoksi. Ensimmäinen peruskoulun käynyt ikäluokka aloitti lukionsa syksyllä 1980, kun 98 nuorta jatkoi opintojaan tutuksi käyneen yläasteen vieressä. Opettajakunta pysyi koulujärjestelmän muutoksesta lähtien hyvin vakaana.

Tiiviin opiskelun ohella lukio osallistui päivätyökeräyksiin, kuntoili hiihtopäivinä Sotkassa, retkeili keväisin milloin Katikan ja Lauhan maastossa milloin Seinäjoella tai Isossakyrössä. Teatterissa käytiin yleensä kerran vuodessa Tampereella. Viihtyvyydestä huolehtivat sekä kouluneuvosto että oppilaskunta, joka perustettiin syyskuussa 1980. Oppilaskunta järjesti vuosittain mm. puurojuhlan ja hankki virvokeautomaatin. Perinteikkään teinikunnan toiminta oli päättynyt koulujärjestelmän muuttuessa ja kouluneuvoston toiminnan vakiintuessa.

 

Ruismäki, Liisa (2003): Lukion vuosikymmenet 1975–2003. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 83–85.
Kauhajoen lukion historiaa

Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2011: Lue lisää 11

Posted on
Kurssit ja jaksot tulevat

42_p_Koripallistit007Kurssimuotoista opetusta oli kokeiltu kuudessa lukiossa vuodesta 1978 lähtien. Opettajat olivat tutustuneet koulutuspäivillään myös kurssimuotoiseen järjestelmään. Yksinkertaistettuna kurssimuotoisuus tarkoitti sitä, että vuosiviikkotunnit jaettiin 38 tunnin kursseiksi. Lukuvuodessa on 38 kouluviikkoa, joten yhden kurssin tuntimäärä oli sama kuin olisi ollut yhden viikkotunnin opetus koko lukuvuoden ajan. Kurssimuotoisuuden etuna pidettiin sitä, että samaan aikaan ei tarvinnut opiskella kaikkia aineita, vaan tavallisimmin 4–6 ainetta kerrallaan. Niihin voi keskittyä paremmin ja opiskelu olisi entistä tehokkaampaa. Haittana taas nähtiin se, että kurssien välille jäi pitkiä jaksoja, jolloin oppiainetta ei opiskeltu lainkaan. Sairastumiset tekivät entistä isomman loven opetukseen eikä muutaman viikon kurssin aikana ollut mahdollisuutta kypsytellä asioita. Myös suorituspainotteisuuden pelättiin lisääntyvän – kurssi läpi ja sillä selvä.

Kauhajoen lukioon kurssit ja jaksot tulivat syyslukukauden alusta 1982. Seitsemän vuotta olikin pärjätty samalla lukusuunnitelmalla 279/75. Uusi kurssimuotoinen lukusuunnitelma 600/80 otettiin käyttöön vain 1. luokalla, mutta muidenkin luokkien opetus kurssitettiin soveltuvin osin kuuteen jaksoon. Opettajat päätyivät ratkaisuun, jotta koulun työrytmi saatiin yhtenäiseksi. Koululautakunta hyväksyi sen.

Kauhajoella kurssimuotoisuutta ei aluksi toteutettu puhdasoppisesti, vaan kursseja hajautettiin 6-jaksojärjestelmässä useammalle jaksolle. Esimerkiksi kaksi kurssia pantiin kolmelle jaksolle, jolloin samaa ainetta opetettiin neljä tuntia viikossa. Liikunta oli hajautettuna koko lukuvuodelle.

Kurssimuotoisuuden myötä kaksiviikkoinen (10-päiväinen) lukujärjestys jäi lukuvuoden 1981–1982 päättyessä historiaan.

Lukusuunnitelman tuntijako vähensi jonkin verran pakollisten tuntien määrää A-kielessä, joka Kauhajoella oli englanti, laajassa matematiikassa ja uskonnossa. Toisaalta valinnanmahdollisuudet lisääntyivät runsaasti. Matematiikan erikoiskursseja voi valita kolmesta mahdollisesta.

kurssimuotoisen_lukion_lukusuunnitelma_1982

Maantiedosta ja kemiasta tuli puolestaan kaikille yhteisiä oppiaineita. Tärkein muutos olivat kolmannelle luokalle tulleet ainekohtaiset valinnaiset jatko-oppimäärät. Valinnaiset koulukohtaiset kurssit tarjosivat mahdollisuuden mm. työkurssien pitämiseen. Lukusuunnitelman mahdollistamia valinnaiskursseja pyrittiin tarjoamaan oppilaille alusta alkaen.

Kurssimuotoiseen 6-jaksojärjestelmään siirtyminen lisäsi runsaasti työjärjestykseen liittyviä rehtorin töitä. Oppilaille tuli valinnanmahdollisuuksia ja lukuvuoteen piti saada kuusi tasapainoista jaksoa niin opettajille kuin oppilaillekin. Vararehtori Heikki Saarikoski toimi rehtori Mauno Ojasen apuna työjärjestyksien teossa. Koko lukuvuoden työjärjestykset olivat perinteisesti aina valmiit, kun koulu elokuussa alkoi. Hyväkään etukäteissuunnittelu ei kuitenkaan poistanut kurssimuotoisen lukusuunnitelman 6-jaksojärjestelmälle tyypillistä alituisen kiireen tuntua eikä estänyt osalle oppilaista tulleita valinnan ongelmia. Toisaalta valinnaisuuden lisääntyminen mahdollisti entistä laajempien kokonaisuuksien opiskelun.

Rehtori Mauno Ojanen jäi pitkän ja ansiokkaan työuran tehneenä eläkkeelle kesällä 1984. Tieto rehtorin eläkkeelle siirtymisestä tuli opettajakunnalle pienenä yllätyksenä vuoden vaihteessa. Koululautakunta pani viran auki keväällä ja valituksi tuli tuttu mies naapuritalosta. Peruskoulun yläasteen rehtorina seitsemän vuotta palvellut ja sitä ennen yhteislyseosta kokemusta hankkinut Jussi Kleemola astui rehtorin vaativiin saappaisiin 1.8.1984 – samaan aikaan, kun uusi lukiolaki (477/1983) ja sen mukanaan tuomat muutokset olivat valmistumassa.

Kurssimuotoisen lukion tiiviiseen ja kiireiseenkin työhön pyrittiin tietoisesti tuomaan vaihtelua perinteisin ja uusin tapahtumin. Kalevalan 150-vuotisjuhlavuosi innoitti järjestämään runsaasti kulttuuritilaisuuksia. Koulussa vierailivat mm. varuskuntasoittokunta, sellisti Seppo Laamanen ja pianotaiteilija Pentti Koskimies sekä Vaasan kaupunginteatteri; oma teatteriretki suuntautui Tampereelle. Unkarilaiset taiteilijat pitivät lukiolla kaksi konserttia. Suurin, tärkein ja innostavin juhla oli kuitenkin koulun oma Kalevala-juhla 6. helmikuuta 1985. Lapsen ja nuoren naisen elämää kansanperinteessä käsittelevä kooste esitettiin myös salintäyteiselle yleisölle. Juhla aloitti lukiossa pitkään jatkuneen kansallisten ja kansainvälistenkin merkkipäivien näyttävän juhlinnan. Ohjelmien suunnitteluun, harjoitteluun ja esittämiseen käyttivät niin opettajat – Hillevi Pitkänen, Talvikki Lusa, Hannu Panula ja Harri Mäkinen – kuin vaihtuva oppilasjoukkokin paljon omaa aikaansa ja työtänsä. Juhlat ovat olleet poikkeuksetta onnistuneita.

 

Omat lait lukiolle

Uudet koululait tulivat voimaan 1.8.1985. Ne eivät enää tunteneet oppikoulua, sillä lukio sai omat, sille laaditut säädöksensä. Keisari Aleksanteri II:n 8.8.1872 antama Koulujärjestys Suomen Suuriruhtinaanmaalle jäi täysinpalvelleena ja moneen kertaan muutettuna lopullisesti historiaan.

43_p_Jonssi_ja_koneetSuuri muutos oli lukuvuonna 1985–1986 käyttöön tullut tuntikehysjärjestelmä, joka vapautti koulutyön suunnittelun tiukoista ryhmäkokosäännöksistä. Nousukauden siivittämä tuntikehys toi aluksi riittävästi tunteja ja hieman lisää varoja lukion toimintaan. Se oli tärkeää, sillä oppilasmäärä oli kivunnut 300:aan, kun lukioon tulevien osuus alkoi lähennellä valtakunnallista keskitasoa eli 50 % peruskoulunsa päättäneistä. Seuraavan vuosikymmenen talouslama osoitti kuitenkin tuntikehyksen haavoittuvuuden: sitä oli helppo pienentää, jolloin tunnit vähenivät ja opetusryhmät kasvoivat.

Kauhajoen kunnan koululaitokseen kuuluvasta lukiosta tuli muodollisestikin kunnan lukio 1.8.1985 ja opettajista kunnan viranhaltijoita. Lait toivat tullessaan koululle oman johtokunnan ja veivät mennessään yhteislyseon perustamisvuodesta asti toimineen vanhempainneuvoston sekä vuodesta 1973 toimineen kouluneuvoston. Niiden näkemyksiä oli tarvittu mm. vapaaoppilaspaikkoja, lukusuunnitelmien muutoksia ja oppikirjojen vaihtamisista koskevissa päätöksissä. Oppilaskunta ja luokan luottamusoppilaat saivat uusissa säädöksissä omat tehtävänsä, jotka korvasivat osittain kouluneuvoston tehtävät.

Johtokunnassa olivat edustettuna kunnanvaltuuston valitsemat oppilaiden vanhemmat, oppilaskunnan valitsemat oppilaat, opettajat ja koulun muu henkilökunta. Koululautakunta nimesi johtokuntaan oman edustajansa; rehtori toimi sihteerinä ja esittelijänä. Johtokunta ilmensi lukiolain tavoittelemaa lisääntyvää itsenäisyyttä ja päätösvallan tuomista sinne, missä arkinen työkin tehtiin. Niinpä johtokunta hyväksyi työsuunnitelmat, työjärjestykset, talousarvioehdotukset ja käytettävät oppikirjat, teki esityksiä valtuustolle virkojen perustamisesta ja määrärahoista, antoi lausunnot opetussuunnitelman kehittämisestä sekä edisti kodin ja koulun yhteistyötä. Raha-asioista ja opettajien valinnasta päätti kuitenkin edelleen koululautakunta.

Lukion opintososiaaliset edut muuttuivat vuoden 1986 alussa. Koulumatkat tulivat valtionavun piiriin, mikä merkitsi lähes 130 000 mk:n (vuoden 2003 rahan arvossa n. 33 000 €) kustannussäästöä kunnalle. Samalla se merkitsi matkatukien maksun muuttumista. Lukiolaisille oli maksettu 70-luvun puolivälistä asti matkatuki suoraan pankkitilille aluksi 10 km ja pian 5 km ylittävältä osalta heti lukukauden päätyttyä. Poissa olopäivät vähennettiin tuesta, mutta sitä ei kyselty, millä kulkuneuvolla koulumatkat oli tehty. Uudistunut tukijärjestelmä lopetti tämän ja lukion pitkämatkalaiset saivat ilmaiset kyydit. Kuusijaksojärjestelmää noudattaneen koulun kanslialle muutos aiheutti suuren paperityön – onneksi työjärjestykset olivat lukuvuoden alkaessa aina valmiita koko vuodeksi. Uuden lainsäädännön myötä yhteislyseon ajoilta periytynyt 100 mk:n eli n. 27 €:n (vuoden 2003 rahan arvolla) lukukausimaksu ja uusilta oppilailta peritty kirjoittautumismaksu jäivät pois. Ruokailu oli tullut lukiolaisille ilmaiseksi jo syksyllä 1979.

 

Kunnalliset opsit

Valtioneuvosto vahvisti uuden lukion tuntijaon 8.2.1985. Se nosti oppilaiden vähimmäiskurssimäärän 75 kurssiin, mutta enimmillään kursseja sai olla vain 85,5. Aiemmin kursseja sai olla 72–86. Kurssimäärän yläraja tuli jatkossakin vastaan etenkin matematiikan ja fysiikan laajan oppimäärän valinneille. Heidän kurssimääriinsä eivät esim. lukiossa alkavat kielet edelleenkään kunnolla mahtuneet.

Opetussuunnitelma mahdollisti kielivalikoiman monipuolistamisen mm. venäjän kielellä ja yksinkertaisti eri luokka-asteilta alkavien kielten kirjoa. Kurssien sisällöistä oli laadittava kuntakohtaiset opetussuunnitelmat. Edellisen vuosikymmenen – 1970-luvun – alun maailmaa syleilevistä opetussuunnitelmista siirryttiin toiseen ääripäähän. Opettajakunnassa herätti kysymyksiä, miten pakollisiin kursseihin voi sisällyttää kuntakohtaista aineistoa niin, että siitä olisi enemmän hyötyä kuin haittaa: ylioppilastutkintolautakunnan ei odotettu laativan kovin usein Kauhajokea koskevia tehtäviä. Historian opetussuunnitelmassa asia ratkaistiin valitsemalla muutama kuntakohtainen aihe, jota sitä ennen ja sen jälkeenkin on lähestytty Kauhajokea koskevin esimerkein. Ne olivat siirtolaisuus ja maassamuutto sekä Kauhajoen yhteiskuntarakenne ja sen muuttuminen. Periaatteellisempi ja historian opetuksen kannalta merkittävämpi ratkaisu oli siirtää kaikki yleisen historian kurssit opiskeltaviksi ennen Suomen historian kursseja.

44_p_KielistudioOpetussuunnitelmaa valmisteltiin kunnan asettamassa työryhmässä ja opettajien omissa työryhmissä lukuvuoden 1986–1987 aikana. Ne tekivät ison urakan laatimalla Suomen Kunnallisliiton esivalmistelun pohjalta pilkuntarkat kurssisuunnitelmat, jotka monistettiin kaikille opettajille. Lukusuunnitelma otettiin asteittain käyttöön lukuvuoden 1987–1988 alusta. Ätläkänvihreisiin kansioihin kopioidut opetussuunnitelmat osoittautuivat nopeasti elävässä elämässä paperitavaraksi, joka vähitellen pölyttyi hyllyssä, kunnes lopulta katosi sieltäkin – kenenkään kaipaamatta. Tuntijako oli kestävämpää tekoa. Kolmannen luokan valinnaiskurssit tarjosivat jonkin verran väljyyttä myös kurssien sisältöihin. Eniten siihen kuitenkin oli mahdollisuuksia jo viisi vuotta aikaisemmin tutuiksi tulleissa koulukohtaisissa työ- ja erikoiskursseissa, joissa voitiin toteuttaa myös aihekokonaisuuksia, kunhan niistä oli tarkat suunnitelmat. Hetkellistä luovuutta uusi opetussuunnitelma ei suosinut: ”Kurssi tulee aina suunnitella siten, että se voidaan kokonaisuudessaan toteuttaa 38 oppitunnin aikana eikä kurssirajoja saa opettajan päätöksellä ylittää.”

Monien myönteisten vaikutusten ohella 1.8.1985 voimaan tullut lukiolaki (477/1983) ja sitä seuranneet säädökset lisäsivät lukioiden valvontaa ja ohjeistusta entisestään. Näin siitäkin huolimatta, että koko kouluyhteisöä edustava johtokunta astui lukion arkeen – niin Kauhajoella kuin muuallakin Suomessa.

 

Ruismäki, Liisa (2003): Lukion vuosikymmenet 1975–2003. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 85–91.