OHJEITA TUTKIELMAN KIRJOITTAJALLE
Kauhajoen lukio
Kurssi X
11.10.2002
Simo Tolvanen (toim.),
Sami Joensuu,
Jussi Kleemola ja
Liisa Ruismäki
(LIITE 2: Sisällysluettelon malli)
Sisällys
1. Johdanto. 1
1.1. Tutkielmatyöskentelyn vaiheet pääpiirteittäin 1
1.2. Aiheen valinta 2
2. Tiedonhaku. 2
2.1. Kirjat ja lehdet 2
2.2. Internet 3
2.3. Radio ja TV. 4
2.4. Haastattelut ja omat havainnot 4
3. Tutkielman kirjoittaminen. 5
3.1. Rakenne 5
3.2. Kieliasu 5
3.3. Ulkoasu 6
3.4. Kuvatekstit ja kuvien lähteet 6
4. Lähdeviittaukset tekstissä ja lähdeluettelo. 7
4.1. Käsitteiden määrittelyä 7
4.2. Lähdeviittaukset ja tutkielman kirjoittaminen 7
4.3. Lähdeviitteet tekstissä ja niitä vastaavat lähdeluettelomerkinnät – esimerkit eri tapauksista 8
LIITE 3, Tekstisivun Malli13
LIITE 4, Lähdeluettelon malli 14
LIITE 5, Kirjaston käyttö. 15
1. Johdanto
Tutkielmien tekeminen opiskelumuotona on erittäin hyvää harjoitusta sekä nykyistä projektiorientoitunutta työelämää että jatko-opintoja silmälläpitäen. Lukiossamme tutkielmia tehdään joko kurssin osasuorituksena tai keskeisenä osana kurssia.
Osasuorituksena tutkielma voidaan tehdä mm. seuraavilla kursseilla:
fysiikka: FY1; kemia: KE1, KE2, KE3; biologia: BI1; maantiede: GE4; historia: HY11; äidinkieli: AI5, AI6; englanti: ENA3, ENA6
Tutkielman teko muodostaa pääosan seuraavista kursseista:
uskonto: UE4, UE5; maantiede: GE3; historia: HY6, HY12 ja HY13
Tutkielman voi laatia yksin tai työparin kanssa. Yksin toimiessa oppii ottamaan vastuulleen koko edistymisen, kun taas työparin kanssa voi hioa yhteistyötaitoja ja kuulla toisen näkökantoja asioista. Käytännössä työparin kanssa tehty tutkielma voi työnjaon hankaluudesta johtuen osoittautua työläämmäksi kuin yksin tehty.
Pääosan kurssin työskentelystä (yht. n. 40 h) muodostavan tutkielman teko on hyvin kiinnostava, mutta vaatelias työtapa, sillä useimmat eteen tulevat pulmat joutuu ratkaisemaan itsenäisesti. Siksi yhteen jaksoon ei kannata valita useampaa tutkielmaprojektia. Työtä ohjaava opettaja on kuitenkin aina käytettävissä sovittuina aikoina ja sähköpostin välityksellä.
1.1. Tutkielmatyöskentelyn vaiheet pääpiirteittäin
- aiheen valinta
- ajankäyttösuunnitelman laatiminen
- tiedon haku (luku 2)
- kirjoittaminen (luku 3)
- aiheen tarkentaminen à
Eli tiedon haku, kirjoittaminen sekä mahdollinen aiheen tarkentaminen perättäisinä kierroksina muodostavat pääosan tutkielmantekotyöstä.
1.2. Aiheen valinta
Kurssin aihepiiriin liittyvän, itseään kiinnostavan ja työskentelyn kannalta realistisen tutkielman aiheen valinta on onnistuneen tutkielmantekoprosessin lähtökohta, joten siihen kannattaa panostaa. Koska työn edistyessä ja aihepiiristä kiinnostuessa voi olla vaarana myös tutkielman liiallinen paisuminen, kannattaa aiheen rajaamista tarvittaessa jatkaa työn edistyessä.
2. Tiedonhaku
Etsi omaan aiheeseesi liittyvää materiaalia monipuolisesti mahdollisimman monesta tietolähteestä, ei pelkästään Internetistä tai tietosanakirjoista.
Hyödynnä aineiston haussa jo löytämiesi uudehkojen kirjojen tai artikkeleiden lähdeluetteloita, joista voit löytää hyvän listan aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta. Muista tiedonhaun yhteydessä tehdä jatkuvasti muistiinpanoja lähdetiedoista (ks. kohta 2.1 – 2.4), ettet joutuisi tekemään samaa hakutyötä monta kertaa.
2.1. Kirjat ja lehdet
Tiedon haku kannattaa aloittaa tieto- ja tietosanakirjoista, sillä niistä saa hyvän yleiskuvan aiheesta ja viitteitä tiedonhaun jatkoa varten. Pyri aina käyttämään mahdollisimman uusia lähteitä, mutta älä toisaalta automaattisesti hylkää vanhempaa kirjallisuutta.
(http://krannit.suupohja.net:8000) sisältää tiedot kaikista Kauhajoen, Isojoen, Karijoen ja Teuvan kirjastojen kirjoista, aikakauslehdistä ja AV-materiaalista. Hakupalvelussa on myös opastustoiminto.
Tarkempia tietoja Kauhajoen kirjastosta ja sen käytöstä saat LIITTEESTÄ 5 sekä kysymällä kirjastohenkilökunnalta.
Aikakauslehdet ovat uusimman tiedon lähteitä monilla erikoisaloilla, kun taas sanomalehdistä löydät aiheeseesi liittyviä uutisia. Pääkirjaston lehtisalissa ja lukion oppimispesissä on paljon erilaisia aikakaus- ja sanomalehtiä käytettävissäsi.
Myös Internetistä löydät lehtien omilta sivustoilta (ks. luku 2.2) osan niiden jutuista. Hyvä tapa seurata uutisia on selata päivittäin kotiin tai kouluun tulevat lehdet.
HUOM! Kirjoista lähdeviittauksia varten laita muistiin 1. tekijän nimi, 2. teoksen nimi, 3. painopaikka ja –vuosi, 4. kustantajan nimi sekä 5. sivunumero, jolta tekstiä lainataan.
Lehdistä laita muistiin 1. kirjoittaja, 2. artikkelin nimi, 3. lehden nimi ja 4. numero sekä 4. ilmestymispäivä ja vuosikerta.
2.2. Internet
Internet eli WWW on hyvin monipuolinen ja tehokas tiedonhakuväline, sillä tietoverkkojen välityksellä pääset nopeasti käsiksi eri puolilla Suomea ja maailmaa sijaitseviin tietolähteisiin. Englanninkielen taitoasi hyödyntämällä käytettävissäsi olevan tiedon määrä vielä moninkertaistuu.
WWW:n suurin ongelma tutkielman tietolähteenä on tiedon ja hömpän paljous ja sopivan tiedon löytäminen. Tiedonhaussa apuun tulevat erilaiset hakupalvelut, kuten esim. Google (www.google.fi) ja AltaVista (www.altavista.com). Ainakin Googleen sisältyy myös hakuohje-sivusto (www.google.com/intl/fi/help.html).
Myös aihehakemistot kuten Makupalat.fi (www.makupalat.fi), suomi.fi (www.suomi.fi) ja Googlen aihehakemisto (www.google.com/dirhp?q=&hl=fi&lr=) sekä median sivustot kuten esim. YLE:n (www.yle.fi), Helsingin sanomien (www.helsinginsanomat.fi) ja Kauhajoen kunnallislehden (http://havunen.kauhajoki.fi/kunnallislehti) sivustot ovat hyödyllisiä.
Internetistä löytämiäsi tietoja tutkielman teossa hyödyntäessäsi kiinnitä erityistä huomiota tiedonlähteen luotettavuuteen, sillä vaikka WWW:ssä on jo paljon luotettavaa tietoa, mm. tutkimustuloksia ja tilastoja, voi verkkoon kuka tahansa laittaa mitä tahansa, jopa tahallaan vääristeltyä tietoa. Siksi liitä tekstiin oma arviosi Internet-lähteen luotettavuudesta. Arvioinnissa auttavat seuraavat kriteerit:
1. Julkisten laitosten, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten sekä median (lehdet, Yle…) viralliset sivustot ovat usein paljon luotettavampia lähteitä kuin yksittäisten henkilöiden omat kotisivut.
2. Sivustolta on löydyttävä tiedot julkaisijasta ja julkaisupäivästä, jotta sitä voisi käyttää lähteenä.
3. Mielellään sivustolta pitäisi löytyä myös viitteet niihin lähteisiin, joihin sillä esitetyt tiedot perustuvat.
HUOM! Lähdeviittauksia varten merkitse WWW-sivuista muistiin ainakin: 1. sivun nimi, 2. kirjoittajan tai julkaisijan nimi, 3. tarkka WWW-osoite ja 4. sivun katsomispäivä.
2.3. Radio ja TV
Ajankohtaisista aiheista saa hyvin tietoa radion ja tv:n välityksellä. Muista muistiinpanot!
www.yle.fi :ssa pääset käsiksi sekä uusiin että vanhempiin tv-uutisiin ja radio-ohjelmiin.
HUOM! Lähdeviittauksia varten merkitse muistiin ohjelmasta 1. nimi, 2. aika ja 3. toimittaja, mikäli se on tiedossa.
2.4. Haastattelut ja omat havainnot
Esimerkiksi kotikylää käsittelevässä tutkielmassa vanhempien sukulaisten ja naapuruston haastattelut ovat tärkeitä tietolähteitä. Haastateltavalla on usein niin monipuolinen omakohtainen kokemus käsiteltävästä aihepiiristä, että tutkielmasta tulee elävämpi ja todellisempi kuin pelkästään kirjallisten lähteiden avulla tehtynä. Samasta syystä myös kaikkia omia havaintoja kannattaa käyttää tutkielmanteossa hyväksi.
HUOM! Lähdeviittauksia varten merkitse muistiin 1. haastateltavan nimi, 2. ammatti ja 3. syntymävuosi, 4. haastattelun aika ja 5. paikka. Myös omat havainnot merkitään tekstissä selvästi (Esim: Käydessäni heinäkuussa 2002 Lauhanvuorella, panin merkille, että Spitaalijärven rannalla …).
3. Tutkielman kirjoittaminen
Käytä jotain hallitsemaasi tekstinkäsittelyohjelmaa (Word tms.). Sovella työssäsi käytännössä ATK-kursseilla oppimiasi asioita tekstinkäsittelystä. Alla suluissa muutamia Word-ohjeita. Älä arkaile kysyä lisää opettajilta.
3.1. Rakenne
1. Kansilehti (malli LIITEESSÄ 1 eli tämän ohjeen kansi) sisältää tiedot tutkielman nimestä, tekijästä ja valmistumisajankohdasta.
2. Kansilehden jälkeen seuraa sisällysluettelo (malli LITTEESSÄ 2), jonka voit tuottaa Wordilla automaattisesti (WORD: Lisääàviiteà hakemistot ja luettelotàsisällysluettelo), jos käytit ohjelman otsikkotyyli-toimintoja (fontin nimen vier. valikko: normaali – otsikko1 – otsikko2 jne).
3. Sitten varsinaiset tekstisivut (malli LIITTEESSÄ 3). Muista Wordin automaattinen sivunumerointi (Lisääàsivunumerointi).
4. Lähdeluettelo (ks. seuraava luku, malli LIITTEESSÄ 4) ja
5. Viimeisenä Mahdolliset liitteet numeroituina erikseen (LIITE1, LIITE2…). (Tässä ohjeessa 2 liitettä poikkeuksellisesti alussa.)
3.2. Kieliasu
– Käytä hyvää yleiskieltä eli kirjakieltä, ei puhekieltä!
– Jos teet suoran lainauksen lähteestä, se on laitettava lainausmerkkeihin, muussa tapauksessa asiat kirjoitetaan omin sanoin. Suora lainaus on paikallaan esim. tyylikeinona, kun asia on lähteessä sattuvasti sanottu. Pitkiä ja usein toistuvia lainauksia on ehdottomasti vältettävä.
– Elävöitä esimerkein, perustele väittämäsi.
– Pyri saamaan kappaleista ja luvuista yhtenäisiä kokonaisuuksia.
– Tarkastele kieliasua vielä ennen tutkielman luovuttamista. Tekstinkäsittelyn ansiosta tuotosta on helppo korjailla.
– Muotoseikkoja:
– Pisteen, puolipisteen ja pilkun jälkeen välilyönti!
– Muista selkeä kappalejako ja erota kappaleet toisistaan tyhjillä riveillä, tai määritä kappaeväli normaalityyliin (Muotoile à tyylit à normaali à muokkaa (alasvetovalikko oik.)à muotoilu (painike) à kappale à välistys (ennen tai jälk.)).
3.3. Ulkoasu
– Käytä helppolukuisia kirjasintyylejä eli fontteja, fonttikoko 11-12
– Rivinväli 1,5 (Muotoile à tyylit à normaali à muokkaa (alasvetovalikko oik.)à muotoilu (painike) à kappale à riviväli)
– Marginaalit 3 cm (Tiedosto à sivun asetukset à reunukset)
– Käytä Wordin automaattitavutusta (Työkalut à kieli à tavutus) ja molempien reunojen tasausta (Muotoile à tyylit à normaali à muokkaa (alasvetovalikko oik.)à muotoilu (painike) à kappale à tasaus)
– Laita Wordin sivunumerointi päälle (Lisää à sivunumerot)
Tämä ohjeasiakirja on muotoiltu muuten paitsi rivinvälin osalta em. suositusten mukaisesti. Esimerkkisivu on Liitteessä 3. Ulkoasun muotoilussa kannattaa Wordissa käyttää tekstityylien (normaali ja otsikot) muokkausta, ei muokata yksittäisiä kappaleita (ks. yllä olevat ohjeet).
3.4. Kuvatekstit ja kuvien lähteet
Tutkielmassa on hyvä käyttää kohtuullista määrää valokuvia ja mahdollisimman paljon itse työstettyjä kuvaajia (esim. pylväs-, ja käyrädiagrammit) sekä kaavioita käsiteltävän asian havainnollistamiseksi (ei huvin ja sivumäärän lisäämisen vuoksi). Kuviin ja kuvaajiin liitetään aina kuvateksti, joka on tiivis max. parin rivin pituinen selostus kuvasta. Jos olet lainannut kuvan www:sta tai kirjasta, on kuvatekstin lopussa aina oltava täydellinen lähdeviittaus lähdeluettelomerkinnän mallin mukaisesti. Esim. www:sta otetun kuvan yhteyteen viittaus: (Lähde: Sivun nimi www.osoite.net, katsottu 11.1.1111) Lähdeluetteloon ei siis merkitä erikseen kuvien lähteitä, koska täydellinen viite on jo kuvan yhteydessä.
4. Lähdeviittaukset tekstissä ja lähdeluettelo
4.1. Käsitteiden määrittelyä
Lähteitä ovat kaikki ne paikat, joista olet hankkinut tietoa tutkielmaasi varten.
Lähdeluettelo on tutkielman lopussa omana osionaan oleva aakkosellinen lista, joka sisältää tarkat tiedot kaikista työssä käytetyistä lähteistä. Lähteet aakkostetaan tekijän sukunimen tai ’tekijättömien’ lähteiden tapauksessa nimen perusteella. Luettelon voi tarvittaessa ryhmitellä kuten LIITTEESSÄ 4.
Lähdeviite on tekstin yhteydessä oleva lähdeluetteloon viittaava merkintä tiedon alkuperästä. Esimerkkejä luvussa 4.3 ja LIITTEESSÄ 3.
4.2. Lähdeviittaukset ja tutkielman kirjoittaminen
Ideana lähteiden merkitsemisessä on, että lukijan on pystyttävä selvittämään, mistä tutkielmassa esitetty tieto on peräisin tai kenen ajatuksia referoidaan. Tiedon lähteen pitää siis lähdeviittausten avulla olla löydettävissä ja tarkistettavissa ja lisäksi lähteen kirjoittajalle on annettava hänelle kuuluva tunnustus ja kiitos viittauksen muodossa. Tietoa EI siis missään tapauksessa kopioida eli plagioida ilman lähdeviittauksia!
Jotta lähdeviittausten ja lähdeluettelon teko onnistuisi, on sinun muistettava kirjoittaa ylös kaikki edellisessä kappaleessa mainitut tiedot käyttämistäsi tietolähteistä sekä jo kirjoitusvaiheessa tekstikappaleesi loppuun siinä mahdollisesti käyttämäsi lähde.
Tutkielman lähdeviitteiden ja lähdeluettelon on ehdottomasti vastattava toisiaan siten, että jokaista lähdeluettelon kohtaa vastaa vähintään yksi lähdeviite tekstissä. Toisin päin: jokaisen lähdeviitteen tekstissä on viitattava yhteen tiettyyn kohtaan lähdeluettelossa.
Myös tekstin kieliasu pitää sopeuttaa lähdeviitteisiin. Pääasiassa kirjoitetaan omin sanoin. Vain tyylikeinona voit käyttää lainausmerkkeihin laitettua suoraa lainausta. Esimerkkejä lähdeviittauksia sisältävästä tekstistä löydät tieteellisistä julkaisuista, joita voit etsiä kirjastosta tai pyytää opettajilta.
4.3. Lähdeviitteet tekstissä ja niitä vastaavat lähdeluettelomerkinnät – esimerkit eri tapauksista
Eri tyyppisiin lähteisiin on käytännön syistä, esim. joidenkin tietojen puuttumisen vuoksi viitattava hieman eri tavoin. Jos lähteesi ei sovi mihinkään alla mainittuun esimerkkiin, kysy neuvoa opettajalta.
Seuraavassa on Kauhajoen lukiossa käytettävät mallit erilaisiin lähteisiin 1) viittaamisesta tekstissä ja 2) vastaavista lähdeluettelomerkinnöistä. Huomaa kaavoissa sulkeet: () välilyönnit:_, pisteet ja pilkut! Kaarisuluilla {} on erotettu ’tietokentät’, jotka korvataan kys. tiedolla esimerkkien mukaisesti.
Kirjat
a) Tietty tekijä(t)
lähdeluettelomerkintä
KAAVA
{kirjoittajan sukunimi},_{etunimi}_{painovuosi}._{kirjan nimi}._{kustannuspaikka}._{kustantaja}.
ESIMERKKI
Ruismäki, Liisa 1987. Kauhajoen historia. Esihistoriasta vuoteen 1918. Jyväskylä. WSOY.
lähdeviite tekstissä
KAAVA
1. ({kirjoittajan sukunimi}_{teoksen painovuosi},_{käytetyt sivunumerot})
tai
2. Tekstiä {kirjoittajan sukunimi}_{(teoksen painovuosi)} tekstiä…
ESIMERKKI
1. Kauhajoella on 1000 latoa (Ruismäki 1987, 244-245).
tai
2. Kirjassaan Ruismäki (1987) mainitsee, että…
Jos tekijöitä on useita, tekstiviitteessä viitataan ensimmäiseen +ym. tai toimittajaan (ESIM: Virtanen ym. 2002 TAI Virtanen (toim.) 2002). Lähdeluettelossa luetellaan kaikki (à4) tekijät.
b) Ei määrättyä tekijää/tietosanakirja
lähdeluettelomerkintä
KAAVA tietosana- ja tietokirjalle
{kirjan nimi}_{painovuosi}._{osa}.__{kustannuspaikka}. _{kustantaja}.
ESIMERKKI
Facta 1981. Tietosanakirjan 18. osa. Porvoo. WSOY.
lähdeviite tekstissä
Jos viitataan tieto- tai tietosanakirjaan, käytetään teoksen nimeä sekä sana-artikkelin nimeä, jonka eteen lyhenne s.v. (=sanavalinta).
KAAVA
1. ({teoksen nimi}_{julkaisuvuosi}_ s.v.{artikkelin nimi})
ESIMERKKI
Maatuminen on hidas prosessi (Facta 1981, s.v. maatuminen).
Jos tekijöitä on useita, viitataan ensimmäiseen tekijään + et al. (lat: et alii = ja muut) tai toimittajaan (ESIM: Virtanen et al. 2002 TAI Virtanen (toim.) 2002). Lähdeluettelossa luetellaan kuitenkin kaikki (<4) teoksessa=”” mainitut=”” tekij=”” t=”” p=””>
Lehtiartikkelit
Jos kirjoittajan nimi ei ole tiedossa esim. sanomalehtiartikkelissa, korvataan se lehden nimellä.
lähdeluettelomerkintä
KAAVA
{kirjoittajan sukunimi},_{etunimi}_{painovuosi}._{Artikkelin nimi}. {Lehden nimi}_{vuosikerta}_({lehden numero}),_{sivut}.
ESIMERKKI
Tarmo, M. 1987. Sukupuolimuuttuja psykologisessa tutkimuksessa. Psykologia 22 (2), 94-99.
lähdeviite tekstissä
KAAVA
1. ({kirjoittajan sukunimi}_{julkaisuvuosi})
tai
2. Tekstiä {kirjoittajan sukunimi}_{(julkaisuvuosi)} tekstiä…
ESIMERKKI
- Sukupuolella on tärkeä merkitys (Tarmo 1987) .
tai
- Tarmon (1987) mukaan sukupuolella…
Internet
Internet-lähteisiin viitatessa ei pelkkä www-osoitteen mainitseminen riitä, sillä se vastaa pelkästään kysymykseen ”missä lähde sijaitsee” (vrt. kirjastossa…). Siksi on nettisivullekin pyrittävä aina löytämään tekijän (henkilö tai organisaatio) nimi sekä koko sivuston nimi. Lisäksi mainitaan sivun katseluajankohta. Verkkoon tallennettuihin tietyn henkilön kirjoittamiin artikkeleihin viitataan kuten artikkeleihin yleensäkin, mutta lisäksi mainitaan www-osoite. Osoite on hyvä ottaa selaimesta kopioi-liitä –toiminnolla.
Kaavoissa on kursiivilla toissijaiset vaihtoehdot, jos ensisijaista tietoa ei www-dokumentista löydy. Jos tietoja julkaisijasta ei löydy ollenkaan, on kys. www-dokumentti syytä hylätä lähteenä.
lähdeluettelomerkintä
KAAVA
{kirjoittajan sukunimi TAI julkaisijan nimi},_{etunimi}_{julkaisuvuosi TAI katsomisvuosi}._{Artikkelin tai muun dokumentin nimi}. _(Luettu:_{sivun katsomispäivämäärä}).
ESIMERKKI
Lehtonen, Jarmo. 1996. Suomalainen ei puhu eikä pussaa. <http://www.kolumbus.fi/~jlahti/tevekolu.htm>. (Luettu 22.11.1996).
TAI
CIA 2002. . <http://www.cia.gov/cia/publications/factbook/> (Luettu: 11.9.2002)
lähdeviite tekstissä
KAAVA
({kirjoittajan sukunimi TAI julkaisijan nimi TAI sivun/dokumentin nimi}_{julkaisuvuosi TAI katsomisvuosi})
ESIMERKKI
Pellossa on n hehtaaria peltoa (Lehtonen 1996). TAI Sotia on meneillään (CIA 2002). TAI Lehtonen (1996) huomasi…
Lähdeviittaus tekstissä ja piste
Jos lähdeviite kohdistuu vain yhden virkkeen sisältöön, sisällytetään lähdeviite virkkeeseen. ESIM. Tässä virkkeessä tietoa Liekon teoksesta (Lieko 1993, 15-16). HUOM! viite ennen pistettä! Saman asian saa tyylikkäästi hoidettua myös toisella tutulla viittaustavalla, ESIM. Lieko (1993) on sitä mieltä, että…
Jos samasta lähteestä on saatu tietoa koko kappaleeseen, merkitään lähdeviite kappaleen loppuun. ESIM. Tämä on viimeinen virke kappaleessa, jossa tietoa Liekolta. (Lieko 1993, 15-16) HUOM! Viite pisteen jälkeen!
Koska yhden lähdeviitteen ulottuvuusalue on maksimissaan yksi kappale, on lähdeviittaus tehtävä jokaiseen kappaleeseen, jossa on käytetty jotain lähdettä. Tietenkin on erittäin suotavaa kirjoittaa myös kappaleita, joissa on pelkästään omaan aivotoimintaasi perustuvaa asiaa. Niihin ei tarvitse keksiä lähdeviittaustaJ
LIITE 3, Tekstisivun malli
1. Tupo-selvitys tehdään elokuussa
Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat sopineet selvittävänsä mahdollisuudet laajaan useavuotiseen tuloratkaisuun elokuussa. Osapuolet aikovat selvittää edellytyksiä kaksivuotisen keskitetyn tulopoliittisen kokonaisratkaisun aikaansaamiseksi. (Yle 2002)
Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) ja työmarkkinaosapuolet sopivat keskiviikkona aamupäivällä, että asiaan palataan seuraavan kerran 20. elokuuta (Virtanen 2002, 10-12). Kesän aikana osapuolet tekevät omaa selvitystyötään (Yle 2002).
Pääministerin tavoitteena on, että tulosopu löytyisi marraskuun aikana. Mahdollisena on pidetty pitempääkin sopimusta. Lipposen mukaan verokevennykset ovat yhä mahdollisia. Hän muistutti, että tupo-ratkaisun aikaansaannilla turvattaisiin työllisyys, kilpailukyky ja palkansaajien ostovoiman suotuisa kehitys (Yle 2002). Mielestäni taloudellinen vakaus taas ylläpitäisi luottamusta yrityksissä ja kotitalouksissa, mikä helpottaisi myös lukiolaisen elämää. Ylen (2002) ja Virtasen (2002) tietojen perusteella olen tullut myös siihen johtopäätökseen, että liiallinen kulutusjuhlien viettäminen on kaikissa tilanteissa pahasta.
1.1. Taloudella edessä epävarmat ajat
Lipponen korosti epävarman taloustilanteen vaikuttavan tulopolitiikkaan ja muistutti, että valtion verotulot ovat mahdollisesti heikkenemässä. On selvästi nähtävissä merkkejä taloustilanteen heikkenemisestä. Investoinnit ovat lykkääntymässä ja maailmantaloudessa – nimenomaan Yhdysvaltain taloudessa on epävarmuutta, Lipponen sanoi. (Yle 2002)
LIITE 4, Lähdeluettelon malli
Lähteet
Kirjat
Facta 1981. Tietosanakirjan 18. osa. Porvoo. WSOY.
Ruismäki, Liisa 1987. Kauhajoen historia. Esihistoriasta vuoteen 1918. Jyväskylä. WSOY.
Lehdet
Tarmo, M. 1987. Sukupuolimuuttuja psykologisessa tutkimuksessa. Psykologia 22 (2), 94-99.
Internet
CIA 2002. The World Factbook – Afghanistan. <http://www.cia.gov/cia/publications/factbook/> (Luettu: 11.9.2002)
Lehtonen, Jarmo. 1996. Suomalainen ei puhu eikä pussaa. <http://www.kolumbus.fi/~jlahti/tevekolu.htm>. (Luettu 22.11.1996).
LIITE 5, Kirjaston käyttö
Kirjat ja muu aineisto on järjestetty kirjastossa yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmän (YKL) mukaan, joka on käytössä maamme kaikissa kunnan- ja kaupunginkirjastoissa. Jokaisen hyllyn päässä on kyltti, jossa kerrotaan mihin luokkaan (esim. maantiede, Eurooppa) kuuluvia kirjoja siinä on. Lisäksi hyllyissä on tarkempia luokkatietoja ja jokaisen tietokirjan selkämykseen on merkitty, mihin luokkaan se kuuluu. Koko luokitusjärjestelmä on myös näkyvillä kirjastossa ja henkilökunta antaa lisätietoja.
Kauhajoen pääkirjastossa on lehtisalissa monipuolinen aikakauslehdistö ja eri päivälehtiä, jotka ovat usein parhaita lähteitä ajankohtaisissa asioissa tai monilla erikoisaloilla.
MANUAALINEN TIEDONHAKU
Pääkirjaston käsikirjastossa sijaitsee suurin osa tietosanakirjoista, joissa tieto on järjestetty aakkosjärjestykseen asiasanojen mukaan.
Käsikirjastosta löytyvät myös painetut aikakauslehti-indeksit, joista voi etsiä lehtiartikkeli-viitteitä eri aiheista. Siellä on myös eri alojen hakuteoksia ja sanakirjoja.
Uusimmat kirjallisuusarvostelut löytyvät kirjaston lehtisalista, varastossa on kirjallisuusarvosteluja 1970-luvulta alkaen.
SÄHKÖINEN TIEDONHAKU
(http://krannit.suupohja.net:8000) . Internetissä tehtäviä varauksia ja uusintoja varten tarvitaan salasana, joka annetaan pääkirjastosta.
Hauissa näkyvät Kauhajoen kunnankirjaston (pääkirjasto, kirjastoauto, Kainaston ja Päntäneen lainausasemat) ; oppilaitosten (Kauhajoen lukio, Kauppaoppilaitos) sekä Krannien (Isojoki, Karijoki ja Teuva) kokoelmatiedot. Kranneista tehtävistä aineistontilauspyynnöistä perimme 1 € maksun.
Kirjastopalveluja internetissä
Internetin kautta on kaikilla mahdollisuus selata useimpien yleisten, maakunta ja yliopistojen -kirjastojen valikoimatietoja, joko itse tai kirjaston henkilökunnan avustuksella.
Kunnan- ja kaupunginkirjastojen verkkopalvelut (www.kirjastot.fi)
Suomen kunnan- ja kaupunginkirjastot
Palvelu asiakkaiden tietopalvelukysymyksiä varten
Suomen tieteelliset kirjastot (www.lib.helsinki.fi/tilke/)
Kauhajoen kaupunginkirjasto, PL 501, 61801 KAUHAJOKI
kirjasto@kauhajoki.fi; Puh. (06) 231 8410; Fax. (06) 231 8415
